Vanha pihapuu
huokaa hiljaa
tullut taas lokakuu
syksy tuuleen
taivuttava
lehdet karistaa
valo hiipuu
kesän
talvi saapuu
väsyttää
kylkeen puun
vuoltu merkit
ikuiset
repi irti sydämet
myrsky talven
nuolen rakkauden
ei kuollut rakkaus
mut rakas
vanha pihapuu
huokaa hiljaa
tullut taas lokakuu
syksy tuuleen
taivuttava
lehdet karistaa
valo hiipuu
kesän
talvi saapuu
väsyttää
kylkeen puun
vuoltu merkit
ikuiset
repi irti sydämet
myrsky talven
nuolen rakkauden
ei kuollut rakkaus
mut rakas
vanha pihapuu
Vastaukset 5
Vanhimmat
pihlaja ei sitä nyt vielä puuksi voi sanoa
mutta toivon näkeväni sen kasvavan jos vaikka poikani siihen joskus jonkun nimen ja kuvan sydämestä veistää
Hieno oli runosi vanhasta pihapuusta
tuli niin haikee olo :(
Kiitos Lio ja Lady,tuli mieleen talvimyrsky
vajaa vuosi sitten vähän ennen joulua ja
silloin myrsky kaatoi pihalta vanhan koivun,
ei onneksi muuta vahinkoa sattunut:)
kauniisti. Kun katoaa kaikki maallinen, aika ottaa omansa, niin mitä jää jäljelle?
Vain kaksi asiaa.
Aito rakkaus ja kaipaus.
Hyvää päivän jatkoa Sinulle.
sinulle ja hyvää sunnuntai päivän jatkoa sinulle ja kaikille runopalstan ystäville.
niin se vain on sydän jää sykkimään rakkauttaan ikävää, kaipausta, surua,
kuoret sen ympärillä rapistuu mut keväällä uusi verso kukoistaa...:=)))