Heippa!
Minua kiinnostaa kovasti ihmiset, jotka imettävät pitkään ja hartaasti, taaperoikään saakka. Itsestäni ei ikimaailmassa olisi siihen. Tiedän erittäin hyvin että imetys on lapselle erittäin hyvä asia. Jos uskaltautuu kysymään ihmiseltä, joka imettää esim. vielä 1,5v tai yli lasta, mikä motivoi ja miksi, niin yleensä hypätään silmille.. En ehkä ymmärrä että se on niin henkilökohtainen asia. Vai olenko vain niin aasi. Mutta kun sitä imetystä niin kovasti puolustellaan ja painostetaan, niin olisi ihan kiva tietää mikä saa imettämään yli vuoden vanhaa lasta?
Kuten varmasti tyhmistä kysymyksistäni huomaa, en todellakaan ole pitkään imettänyt lapsiani. Ensimmäistä lastani imetin vähän reilut kaksi kuukautta. Se tuotti minulle hirvittävää kipua. Nänneissä ei ollut haavaumia eikä mitään, mutta se sattui ihan kamalasti. Neuvolassa vaan kehotettiin jatkamaan imetystä. Lopulta se meni siihen, että kun vauvani heräsi aloin itkemään ja pelkäämään, että kohta se haluaa rintaa. Siinä sitten tuskissani imetin pari kuukautta, kunnes ajattelin ettei tämä voi olla normaalia. "Salaa" neuvolalta ja muilta hyviltä immettäjilta ostin tuttelia. Voi sitä itkua ja huonoa omaatuntoa, kun ensimmäiset millilitrat lapselleni sitä lämmitin. Pelkäsin suurin piirtein, että tapan lapseni vatsakipuihin, mutta en kestä myöskään enää yhtä ainutta kertaa imetystä... No, olin aika nuori ja neuvolan käsissä. Mutta kun huomasin, että tutteli sopi niin mikä autuus tuli elämäämme! Mikä helpotus!
En tiedä sainko tuosta ensimmäisestä kokemuksesta semmoiset traumat, etten ole imettänyt kahta jälkimmäistäkään lasta pitkään. Toista kaksi viikkoa, toista kaksi päivää. Ja kaikki ovat ihan ihania ja hyvin voivia lapsia, terveitä, ei allergioita.
Sain kuulla myöhemmin (noin 10 vuotta jälkikäteen), että minulla olisi saattanut olla joku sieni rinnassa mikä aiheuttaa kipua imettäessä... Nyt en muista, että mikä ihmeen sieni. Jaa-a. Hankala sanoa. Silloin sille kivulle ei neuvolassa korvaa lotkautettu. Tässä syyt miksi ehkä en itse ole kovin innostunut imettäjä.
Olisin silti kovin kiinnostunut tietämään ihmisten kokemuksista pitään imettämisessä. Enkä haluaisi tuntea itseäni idiootiksi jos joku imettää "isoa lasta". Lähipiirissä on ihmisiä jotka ovat todella imettäneet. Mutta kun ei uskalla kysyä ja jos kysyy jotain niin saa pitkän ikävän mulkaisun. Minusta se on ikävää. Olen vain kiinnostunut. Kyllähän meitä vähän imettäneitä arvostellaan aika rankasti jatkuvasti. Aina olen oman kantani ja kokemukseni ollut valmis kertomaan. Miksei myös toisin päin.
Minua kiinnostaa kovasti ihmiset, jotka imettävät pitkään ja hartaasti, taaperoikään saakka. Itsestäni ei ikimaailmassa olisi siihen. Tiedän erittäin hyvin että imetys on lapselle erittäin hyvä asia. Jos uskaltautuu kysymään ihmiseltä, joka imettää esim. vielä 1,5v tai yli lasta, mikä motivoi ja miksi, niin yleensä hypätään silmille.. En ehkä ymmärrä että se on niin henkilökohtainen asia. Vai olenko vain niin aasi. Mutta kun sitä imetystä niin kovasti puolustellaan ja painostetaan, niin olisi ihan kiva tietää mikä saa imettämään yli vuoden vanhaa lasta?
Kuten varmasti tyhmistä kysymyksistäni huomaa, en todellakaan ole pitkään imettänyt lapsiani. Ensimmäistä lastani imetin vähän reilut kaksi kuukautta. Se tuotti minulle hirvittävää kipua. Nänneissä ei ollut haavaumia eikä mitään, mutta se sattui ihan kamalasti. Neuvolassa vaan kehotettiin jatkamaan imetystä. Lopulta se meni siihen, että kun vauvani heräsi aloin itkemään ja pelkäämään, että kohta se haluaa rintaa. Siinä sitten tuskissani imetin pari kuukautta, kunnes ajattelin ettei tämä voi olla normaalia. "Salaa" neuvolalta ja muilta hyviltä immettäjilta ostin tuttelia. Voi sitä itkua ja huonoa omaatuntoa, kun ensimmäiset millilitrat lapselleni sitä lämmitin. Pelkäsin suurin piirtein, että tapan lapseni vatsakipuihin, mutta en kestä myöskään enää yhtä ainutta kertaa imetystä... No, olin aika nuori ja neuvolan käsissä. Mutta kun huomasin, että tutteli sopi niin mikä autuus tuli elämäämme! Mikä helpotus!
En tiedä sainko tuosta ensimmäisestä kokemuksesta semmoiset traumat, etten ole imettänyt kahta jälkimmäistäkään lasta pitkään. Toista kaksi viikkoa, toista kaksi päivää. Ja kaikki ovat ihan ihania ja hyvin voivia lapsia, terveitä, ei allergioita.
Sain kuulla myöhemmin (noin 10 vuotta jälkikäteen), että minulla olisi saattanut olla joku sieni rinnassa mikä aiheuttaa kipua imettäessä... Nyt en muista, että mikä ihmeen sieni. Jaa-a. Hankala sanoa. Silloin sille kivulle ei neuvolassa korvaa lotkautettu. Tässä syyt miksi ehkä en itse ole kovin innostunut imettäjä.
Olisin silti kovin kiinnostunut tietämään ihmisten kokemuksista pitään imettämisessä. Enkä haluaisi tuntea itseäni idiootiksi jos joku imettää "isoa lasta". Lähipiirissä on ihmisiä jotka ovat todella imettäneet. Mutta kun ei uskalla kysyä ja jos kysyy jotain niin saa pitkän ikävän mulkaisun. Minusta se on ikävää. Olen vain kiinnostunut. Kyllähän meitä vähän imettäneitä arvostellaan aika rankasti jatkuvasti. Aina olen oman kantani ja kokemukseni ollut valmis kertomaan. Miksei myös toisin päin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Yksi lapsi,kuukauden imetys.Ei vaan ollut mun juttu.Mietin jo,haluanko toisen lapsen,kun tissit kasvaa ja on pakko imettää.Lapsen kyllä haluan,mutta imetän sen minkä imetän.
Mäkin ihmettelen noita,jotka imettää yli vuoden ikäisiä lapsia.Siitähän ei ole mitään hyötyä ravitsemuksellisesti,kun lapsen on kuitenkin syötävä muutakin.Mun mielestä,kun lapsi osaa sanoa "tissi" se on jo liian vanha sitä saamaan.Olisko sitten äidin "kaikkivoipuus" kyseessä,vai tuntuuko se hyvältä,"siis sillai".Mutta näistähän ei ikinä puhuta suoraan,vaan mutkin nyt tuomitaan,kun kehtaan edes kysyä moista.Mutta kukin tyylillään,ei oo multa pois,jos joku imettää pitkään.
mä imetin vuoden ja 9kk (täysimetyksellä melkeen 7 kk:n asti). syynä se, et tyttö tykkäs niin kovasti ja se suju hyvin eikä mullakaan mitään sitä vastaan ollu. se ei ikinä halunnu tuttia eikä tuttipulloa. ei tarvinnu sit niistä vierottaa. jätin imettämisen sen takia ku menin töihin. ja vähän senkin takia, et alko olla vaikeeta ku tenava oli jo niin iso siinä tissillä.. :D
tosi fiksusti osasit mun mielestä kirjottaa asias.. :) jos ei imetys suju ni ei munkaan mielestä kannata kiduttaa itteään. mut valitettavasti on myös niitä, jotka ei imetä lastaan omista itsekkäistä syistä.. :(
vastauksesta! Nämä ovat hyvin mielenkiintoisia aiheita! Ja jokainen tyylillään. :-)
Kyllä nyt tuntuu, että koko imetystouhotus on mennyt ihan "överiksi". Ne jotka imettävät joutuvat puolustelemaan niille jotka eivät imetä ja päin vastoin. Itse imetän nyt kolmatta lastani yhdeksättä kuukautta ja aion vieroittaa tuossa vähän alle vuoden iässä, kuten olen tehnyt kahdelle edellisellekin. En se minäkään varsinaisesti ymmärrä, miksi joku imettää yli vuoden ikäiseksi, koska siitä ei mitään varsinaista etua ole, mutta ei se nyt mua häiritsekään. Jos joku jaksaa olla tuttina niin kauan, niin eiköhän se ole ihan oma valinta. Luultavasti se vaan monesti saattaa olla "laiskuutta" vieroittaa lasta eli on helpompi lyödä tissi suuhun kun kuunnella vinkumista, tai sitten vaan oikeesti tykkää, että se on mukava hetki olla lapsen kanssa. Meitähän on niin moneksi. Mutta sitä mieltä olen, että ne jotka eivät imetä, syyllistävät kyllä itse itseään, koska nyt vain sattuvat tietämään sen että imetys kumminkin olisi parempi juttu. Sehän on vain faktaa ja tutkittua tietoa. Korvikkeella syötetty vauva voi olla ihan yhtä terve kuin imetettykin, tietenkin perintötekijöillä, ympäristöllä ym. on vaikutusta myös. En kyllä usko, että nykyään enää kukaan sanoo että "huono äiti kun et imetä", -paitsi äidit jotka eivät imetä. Ei sitä enää edes uskalla kysyä, että imetätkö, ettei vaan loukkaa verisesti äitiä joka on antanut vauvalleen maitoa pullosta. Jos joskus erehtyy jotain kysymään, seuraa vaivaantunut hiljaisuus ja itselle syyllisyys siitä, että meni yleensä aukaisemaan suunsa. Vaikka siis ei ollut tarkoitus syyllistää. Ehkäpä äiti, joka imettää pitkään, kokee kysymykset taas sellaisina, että väärin ollaan tekemässä nytkin. Tämä nyt vaan kertakaikkiaan on niin herkkä aihe, että huumoria ei riitä suuntaan eikä toiseen. Mitä syytä minullakaan on arvostella ei- imettäviä äitejä, koska tiedän itse OMASTA MIELESTÄNI tekeväni parhaan lapseni hyväksi ja olen tyytyväinen ja onnellinen siitä. Mua ei suoraan sanottuna kiinnosta,mitä naapuri syöttää lapselleen- vaikka tietenkin ainahan sitä lapsen parasta toivoo, mikä se sitten onkin.
JOHTOPÄÄTÖS: Miksi kukaan miettii päänsä puhki, kuka imettää ja kuinka kauan? Jos se on ollut niin hankalaa, ettei ottanut millään onnistuakseen niin antaa olla. Sinä imetit 2 päivää, hän 2 kuukautta, minä vuoden ja Katja kolme. Heittäkää huussiin se syyllisyys, kaikkihan on hyvin?
http://www.iltalehti.fi/2005/10/17/200510173621115_uu.shtml
Siinäpäs, tuli kuin tilauksesta :) Tähän olen aina uskonutkin.
Kirjoitit tosi hyvin! :-) Olen loppu peleissä kanssasi samaa mieltä.