Ihmettelen miksi ikäihmisten kohdalla seksistä puhuminen on tabu juttu, pelata saa muttei kärytä, mentaliteetti on vallalla. Esillä pidetään kännäily-tissuttelua. Eihän kukaan kännää se on sama kuin umpihumala.
Tissuttelu seurassa on ihan hyvä asia, juttukin luistaa paremmin. Joku seurassa kertoi hyviä ja hauskoja kokemuksia maailmanmatkoiltaan bordelleista. Valitteli kun Suomessa tupataan siirtymään itsepalveluun.
Seksihalukkuus ei mihinkään katoa iän mukana, se on vain, sanoisinko, paljon laadukkaampaa kuin joskus villeinä vuosina. Satunnainen ohi kulkija on varottava tapaus, voi olla oikea sexitauti linko.
Nyt lokakuun usvaisena, pimeänä aikana, täysikuun mollottaessa pimeältä taivaalta, kynttilät palamaan, hyvää viiniä ja chipsejä tarjoiluun ja pieni porukka koolle.
Mikä onkaan parempi lääke alakulolle kun illanistujaiset pienessä porukassa, kerrotaan salaisuuksia valitulle joukolle muistellen menneitä ja toivoen tulevia hauskoja yllätyksiä.
Usko tai älä, mutta hauskaksi voi iltaa sanoa.
Tissuttelu seurassa on ihan hyvä asia, juttukin luistaa paremmin. Joku seurassa kertoi hyviä ja hauskoja kokemuksia maailmanmatkoiltaan bordelleista. Valitteli kun Suomessa tupataan siirtymään itsepalveluun.
Seksihalukkuus ei mihinkään katoa iän mukana, se on vain, sanoisinko, paljon laadukkaampaa kuin joskus villeinä vuosina. Satunnainen ohi kulkija on varottava tapaus, voi olla oikea sexitauti linko.
Nyt lokakuun usvaisena, pimeänä aikana, täysikuun mollottaessa pimeältä taivaalta, kynttilät palamaan, hyvää viiniä ja chipsejä tarjoiluun ja pieni porukka koolle.
Mikä onkaan parempi lääke alakulolle kun illanistujaiset pienessä porukassa, kerrotaan salaisuuksia valitulle joukolle muistellen menneitä ja toivoen tulevia hauskoja yllätyksiä.
Usko tai älä, mutta hauskaksi voi iltaa sanoa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
puhua kun muutenkin sexiä tihkuu suomi 24,ssä joka raosta. Voinhan aloitukseksi sanoa että, parasta on rakastelu iäkkäänäkin,
Sitä iloa mitä saan rakastelusta ei osaa nuoret kuvitella. Rakastelu ei ole suoritusta vaan yhdessä olemista sellaisen kanssa jonka tietää rakastavan. Ikä syventää tunnetta ymmärtää toista puutteineenkin.
Onko toisilla sellaisia kokemuksia?
Ei seksi elämästä minnekkään häviä vanhempanakaan.
Mutta se on aika henkilökohtainen asia.
Tuntuisi oudolta kirjoitella kokemuksiaan täällä palstalla hyvin avoimesti.
On joskus haikea ja vähän kateellinen olo kun pariskunnat tekevät kaikkea yhdessä.
Minulle on avioliitosta jäänyt vain hoitajan rooli.
Ei ole puolisosta edes puhekumppaniksi.
aina muuttumunen liian tavalliseksi ja yksitoikkoiseksi , suhdetta pitää hoitaa muuten kaveri karkaa kynsistä,monesti sillä vaivalla kesyttäisi uudenkin,
Joillakin se kyllä häviää...
kynsistä se kaveri,mutta eikö se anna toivoa että samalla vaivalla uudenkin kesyttää,niitä muistoja ei kyllä saa mutta ,meneehän se jonakin se uusikin jos hyvä sattuu,
luojassa se on lopulta kaikki vaikka jonkun asian kuinka hyvin luulee järjestävänsä ,siinä on se pieleen menemisen vaara,niinkuin kaikessa,
minulle ei päivän reissu mene yllätyksittä,aina jää jotain iloittavaa tai surtavaa,
me sitä iltaa viettäisimme ja kertoilisimme? Ei, niin et tarkoittanut. Suosittelet kotonamme järjestettäväksi. Jolloin uskon ja tiedänkin, että parhaiden ystävien keskeisessä tapaamisessa salaisuuksien verhoja tulee iän karttuessa raoteltua huomattavasti rohkeammin kuin ennen. Jopa ilman viiniä ja kynttilöitäkin. Mutta kyllähän nuo ovat tunnelmanluojia, jos mitkä, näin syksyn tullen.
Ehdottamaasi illanviettotapaan en ota kantaa, mikä sopii toiselle, ei aina ole toiselle mielekästä.
Rohkenen epäillä, että 60 sinkulle edes olisi tarjolla suhteita pilvin pimein. Pitkä parisuhdekaan ei ole takuu siitä, että seksielämä sujuu. Liian paljon näkee pitkiä liittoja missä ei jäljellä ole kun katkeruutta ja suhteessa väkisin roikkumista koska omaisuutta ei haluta menettää. Seksi pitkässä liitossa vanhemmalla iällä toki muuttuu laadukkaammaksi jos olemme onnekkaita ja taustalla on sitä arjen rakkautta. Huolenpitoa toisesta, lämpöä, läheisyyttä ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, se kantaa vielä silloin kun suhde muuttuu, toisesta puolisosta tulee hoitaja ja seksi loppuu. Näinhän monesti käy, näin kävi meillekin. Saimme 34 yhteistä vuotta hyvää elämää, pesänrakentamista, lasten kasvattamista, työtä ja opiskelua työn ohella. Tuli taas ne vuodet kun olimme kahden, tyhjänpesän kriisiä, toveruutta, yhdessä tekemistä, matkustelua ja sitä hyvää seksiä. Tuli myös sairaus joka vähitellen muutti kaiken, teki vahvasta ja elämäniloisesta miehestäni pestävän, puettavan ja valvottavan potilaan ja minusta hänen hoitajan, neljäksi vuodeksi, jona aikana meidän maailma kapeni kapenemistaan. Kaikki nämä yhteiset vuodet meidät kaksi hyvin erilaista ihmistä yhdisti voimakas yhteenkuuluvaisuuden tunne, olimme me, loppuun asti. Se kantoi vuosien ja vaikeuksien yli, toi myös sitä hyvää seksiä silloin kun oli sen aika ja auttoi jaksamaan viimeisen raskaan ajanjakson.
Mieheni kuoli viime kesänä, kaipaan häntä suunnattomasti, antaisin mitä vaan, että voisin pitää hänen kättä, silittää hänen hiuksia ja puhua hänelle, enää se ei ole mahdollista. Näen hänet unissani joskus, kävelemme käsi kädessä kuin ennen, se tuo minulle lohtua päiviksi. Aika kuluu ja muistot kalpenevat. Katselen lämmöllä käsi kädessä kulkevia varttuneita pariskuntia, heitä on yllättävän paljon, ehkä tunnen myös pienen kateuden piston sydämessä. Vaalikaa sitä suhdetta, te joilla se on!
Hyvää syksyn jatkoa teille kaikille.
Otan osaa suruusi. Lämminhenkinen kirjoituksesi kostutti silmät.
Hyvää syksyn jatkoa Sinullekin!
Kirjoituksesi kosketti, eamus. Toivon, että jaksat surusi keskeltä ponnistaa kohti tulevaisuutta. Suruun ei voi tarrautua, vaikka se on surettava. Loppuun sitä ei kai voi surra koskaan.
Minutkin saa liikuttumaan vanhempi pariskunta, joka usein suorastaan hehkuu kaiken kestänyttä rakkautta. Pitkään mieheni kuoleman jälkeen minulla sydän muljahti väärinpäin, kun näin vanhan parin käsi kädessä. Olin niin kateellinen... se tuntui niin epäoikeudenmukaiselta minua kohtaan... ja kuitenkin onnellinen heidän puolestaan. Vähitellen kateus on kadonnut, onnellisuus jäänyt.
minulla on 44 vuotta mieheni kanssa ,enkä osaa varmaan tarpeeksi olla kiitollinen, mutta kun kuulen teitä ,uudestaan ajattelen,
vaan mitä hyödyttää tuulenpesällä ajatella, kohta menossa suin päin minne mieli tekee, varmaan elämättä jäänyt nuoruus, pitää jotain keksiä niinkuin psykolokitkin selitykseksi
mieheni odotaa että kyllä se ikä ja aika tasaannuttaa hiljaa kävelemään, antaa lentää tarpeeksi,niin sitten huhkin teidänkin kanssa täällä palstoilla,vaikka voisin kasoon pitää kädestä senkin ajan,
Moni asia on itsestäänselvyys niin kauan kuin se on olemassa. Läheisyys, rakkaus, terveys... niiden tärkeyden ymmärtää täysin vasta menettämisen jälkeen. Sellainen asia on myös oma koti eli katto pään päällä. Tuli mieleen, kun ensi yönä vietetään asunnottomien yötä.
Kenties se on itsesuojeluvaistoa siinä mielessä, että hulluksihan sitä tulisi, jos kaikesta pitäisi kantaa huolta ja murhetta jo etukäteen.