hei olen 19vuotias nuori nainen enkä tiiä mihin pitäisi muualle kirjoittaa kun tänne. kerronpa nyt tilanteeni joka omastamielestäni on inhottava ja sitä ei muille voi vain kertoa. eli seurustelen nytten toista vuotta miehen kanssa joka on samanikäinen ja rakastan häntä ylikaiken,kuitenkin olen ihastunu ystäävääni vaikka nyt lauriin jonka kanssa jaan ilot ja surut eli olemme hyvinläheisiä,mutta olen tuntenut nyt häneen henkistä sekä erittäin paljon fyysistä intohimoa.. mitä teen siis kenellekkään en voi kertoa ja jos kerron menetän varmasti molemmat,joudunko vain haaveilemaan yksinäni? luulisi että ihastus kestää vähemmän aikaa mutta en voi olla ajattelematta häntä ja tiedän että hänellä ei ole minkäänlaisia tunteita minua kohtaan siitä olen varma..olen umpikujassa haluisiko joku kertoa kokemuksia tai muuten vain helpottaa hetkellisesti elämääni.
auttakaa
mundeh
3237
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos oot ihan saletti, että tää sun ihastuksen kohde ei tunne mitään sua kohtaan niin sun kannattais unohtaa se. Sun oma ukkos huomaa muuten, että joku on naisessa vialla ja alkaa viihtyy toisten seurassa enempi.
Jos taasen susta tuntuu, että silläkin olis tunteen poikasta sua kohtaa, niin kannattais ehkä tehdä asialle jotain. Vaikka lähtee baarista samaa matkaa ja jos homma menee putkeen nin unohtaa sitte entinen ukko. Koska tosta nyt kuiteski hiukan on luettavissa, että ilmeisesti ei ihan ihastuspohjalla liikuta.
sun kannattaa miettiä onko tunteet tätä "lauria" kohtaan oikeita, voi olla että oot ihastunut miehen olemukseen, minkalaisia taitoja hänellä on mitä omalla miehellä ei välttämättä ole.
jos keskityt oman miehesi hemmottelemiseen vähäksi aikaa, saattaa olla että tunteet "lauria kohtaan haihtuu mielestäsi, vaikka hän ymmärtäisi ja kuuntelisi sinua paremmin kuin oma miehesi.. ystäviä ei koskaan ole liikaa ja hyviä ystäviä on liian harvassa!
mutta ethän missään nimessä yritä keplotella molempia samaan aikaan.. tsemppiä!
jos haluaa tuhlata elämänsä vain haaveilemalla toisesta,niin mikäpä siinä.mutta jos on oikein rohkea voi tehdäkkin asialle jotain.minusta ei ole oikein elää valheessa,jos tunteet toiseen vievät voiton.itse en ainakaan haluaisi vaan haaveilla tästä toisesta kun koskettaa "omaa kultaa".onhan sekin tavallaan itsensä- ja toisen henkistä pettämistä..