Keskellä ruohikkoa, keskellä valkoisia liljoja. Ei kuulu ääntä, ei liiku mikään. Makaa hiljaa, kuuntelee puun laulua, pienen keijun naurua. Nuo vakavat kasvot, silmät suuret ja meren siniset. Hiukset sysimustat, tuuli niitä kevyesti pöyhöttää. Miettii miksi maailma on niin ruma. Miksi maailma hylkää hänet, pienen ihmisen, ei vain ole syytä. Kukaan ei selitä, kukaan ei kerro, kukaan ei suo katsettakaan. Miksi kaikki kääntää päänsä. Häpeävät että tällaista voi vielä tapahtua. Eivät halua todellistaa sitä mikä toisilla on. On vain kiire, he sanovat. Ei ole pikkuiselle aikaa. Kukaan ei välitä, minne hän menee. Kukaan ei välitä mitä hän tekee. Kukaan ei tiedä miltä pikkuisesta tuntuu. Ja miksi he tuntisivat, kun heillä ei ole aikaa tuntea mitään.
Pieni yksin
Dream
188
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tämän on paras, minkä tältä palstalta olen lukenut, mahtavaa. Tehokas kulku ja oivaltava viimeinen lause.