mulla on ollu jo neljä vuotta aikast paha masennus. olen 2 krt käynyt eri psykiatrin luona juttelemassa siitä. mä en noitten kahden kerran jälkeen pystyny menee takas. en halua puhuu vieraille mun asioista, en ainakaa semmosis olosuhteis mis me juteltiin.mieluummin mä sit itken kaljatuoppiin..mikä ei ole mikään yllätys! nyt on perjantai-ilta, eli tä on enemmän ku harvinaista, et en ole baarissa, ja nyt kyse ei ollut rahasta..masensi niin paljon et vaan itketti koko päivän, mut milläs itken, ku jätkäkaveri on vieressä? eli mä en siis itke koskaan kenenkään edessä. en ole vuosiin, valehtelematta yli 8:aan vuoteen itkeny ku pakolla muiden edessä, kyllä sillon, ku on oikeesti SATTUNU. mun oireet on, et itken aina, ku on tilaisuus olla yksin. en jaksa käydä töissä. en ole kyl käyny yli vuoteen..syön, istun, ja ennen kaikkee, mä valitan mun kullalle koko ajan! se ärsyttää mua itteeniki, mut en vaan voi mitään. osax mä syytän sitä kyl syystä..tai valitan. olen pyytäny siltä muutamia kertoja, jos se vois hiukan olla mun tukena..mut ei.. se ei ota kuuleviis korviis! tai sit se ei usko mua. ja ainoostaan sen takia et mä en itke!!tai näytä mun pahaa oloa..millä vitulla se pitäs näyttää, mitä mun pään sisällä kulkee?? ymmärtääkö mies naisten logiikkaa?? EI! niinhän ne aina sanoo... mun viimisen 1 1/2 vuoden aikana on tapahtunu niin paljon hirveitä asioita, ja kun ne nyt sit on kasaantunu päällekkäin, en pääse eroon niistä.."best friend 4-eva" teki vittumaiset ja nussis mun "elämäni rakkautta", eli siis ketä mä rakastin enemmän ko ketään!! juuh...siihen loppus se kaveruus.. noh..tapasin nykysen rakkaani, se sai mut takas maan pinnalle..mut vaan vähäks aikaa... ollaan nyt oltu vuos yhessä. sen kanssa on menny välillä tosi huonosti..mm.viinaa ja helvetisti väkivaltaa!!..jatketaan... sain elokuun alussa keskenmenon..hirveintä, mitä naiselle voi tapahtua..ainakin mun näkemys on itelläni siitä tällähetkellä,siitä en kirjota sen enempää....puoltoist kuukaut sit sain turpaani ihan hyvin yhelt mua 4 krtaa isommalt 23 wee äijält..yx kultani kaveri..muijas kanssa tykkäs potkii päähän..tyksi reissu...eikä ollut mitään syytä siihenkään riehumisee... ja aikaa kului muutaman viikon.. oppisin jo jotenkuten luottaa hyvään ystävääni "joniin". tollon n.1/2 kk sit baarissa, joni tuli sanomaan..kuinka hän oli baarin vessassa vetäny lsd:tä....siihe tippu taivas perkele!! mä vihaan huumeita niin paljon!!!!!!! se ei ollu ensmäinen kerta...sil on ollu ongelmaa sen kans ennenki...mut nyt sillä on poika!!!enää en ole senkään kanssa väleissä... sanoin sil pahasti, eikä se raukka sit varmaa oikee käsittäny, mitä oli tehny...so what...näin se elämä menee...päin persettä...aika lievästi toiki...=/ mitä mä teen..mä en kestä..en jaksais....tästäkin "stoorista" saa musta ihan eri kuvan, ku oikeest oon..en oo koskaa osannu kirjottaa....ottakaa kantaa ja kertokaa oonko mä ihan vitun idiootti!!????
-19v. 'blondi'
-19v. 'blondi'
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itekkin oon ollu masentunu, joten tiedän tunteesi. Itse en ollu noin pitkään, mutta välillä teki mieli tehä itsari. Kävin prykiatrilla muutaman kerran ja tuntui, kuin mikään ei auttaisi. Olen selvinny siitä jo yli, mutta jäljet ovat jääneet syvälle. En edes tiedä miksi vastasin avun pyyntöösi, mutta sen tiedän, että olet kyllä avun tarpeessa. Itse en voi auttaa sinua mitenkään, mutta yritä osoittaa muille jotenkin, että tarvitset tosiaan apua! Enempään en osaa auttaa...:(
toivottavasti tää tarina saa tajuamaan muutaman asian....
mun ystävä oli sairastanut monia sairauksia pienestä pitäen. hänellä ei ollut kunnon perhettä ja hän kaipasi ystäviä. hän oli erilainen. olin hänen ainoa ystävänsä. vietimme paljon aikaa yhdessä, vaikka me kummatkin tiedettiin ettei hänen elämänsä olisi pitkä. pojan tila paheni ja hänellä oli kovat tuskat. hän turvautui huumeisiin. muutin kauemmas hänestä rakkaani takia, hän esitti että kaikki olisi hyvin. tiesin kuitenkin ettei kaikki ollut kohdallaan. sitten hän avautui minulle. hän sanoi ettei jaksa enään. sanoi että rakastaa minua yli kaiken ja oon ollut hyvä ystävä hänelle. hän sanoi myös että hänen on varmaan aika lähteä pian. se oli todella kova paikka minulle, koska olimme todella läheisiä ystäviä! silloin ymmärsin ettei hän enään jaksa, hän oli syönyt koko ikänsä lääkkeitä ja nyt ne eivät enään tehonneet. hän rupesi käyttämään huumeita ja alkoholia enemmän... yhtäkkiä hän löysi ihanan ihmisen rinnalleen. he rakastivat toisiaan yli kaiken! ystäväni tajusi kuitenkin liian myöhään lääkärin varoitukset liiallisesta alkoholin käytöstä. yhtenä iltana hän oli ryypännyt itsensä hengiltä. silloin jäi moni ihminen kaipaamaan tärkeää ihmistä. sitä pilkettä silmäkulmassa ja sitä iloista naurua. silloin muisti ne naurut jotka oli naurettu ja ne surut jotka oltiin toistemme kanssa jaettu. vaikka elämä on joskus vaikeaa ei pidä unohtaa että joku rakastaa sua! mä rakastin mun ystävää sanoinkuvaamattoman paljon ja kadun että muutin kauemmas siitä pojasta. olisinko voinut tehdä jotain hänen hyväkseen!?? ehkä en... tai ehkä joo.. ei sitä koskaan tiedä.
tässä oli mun ja mun ystävän tarina... onneks olin kerinnyt sanomaan hänelle että hän oli mulle ihan super tärkee ihminen... muistathan säkin että sä oot monelle ihmiselle ihan älyttömän tärkeä ihminen?