Millaisesta kodista tulee koulun oppitunteja häiriköivä lapsi?
Kertokaapa elämästänne te, joiden lapset vierailevat jatkuvasti jälki-istuntotilaisuuksissa, erityisopettajan päivystysluokassa tai joiden lapsista on muusta syystä otettu kotiin yhteyttä.
Entä millaisista kodeista ovat kotoisin lapset, jotka eivät koskaan tee läksyjä tai jättävät ne usein tekemättä?
Millaisista kodeista tulevat lapset, jotka vihaavat kaikkia aikuisia ihan jo periaatteen vuoksi?
Siis, millaisista kodeista aamuisin lähdetään kouluun? Miten uskoisitte näiden erilaisten kotien näkyvän lapsen koulupäivän aikana?
Omat lapseni kertovat ihmeellisiä tarinoita koulupäivän arjesta. Kaikkea ei edes tahtoisi uskoa todeksi. Kumma kyllä, negatiivisissa koulutarinoissa tahtovat toistua aina ne samat nimet. Mites nyt näin?
Kertokaapa elämästänne te, joiden lapset vierailevat jatkuvasti jälki-istuntotilaisuuksissa, erityisopettajan päivystysluokassa tai joiden lapsista on muusta syystä otettu kotiin yhteyttä.
Entä millaisista kodeista ovat kotoisin lapset, jotka eivät koskaan tee läksyjä tai jättävät ne usein tekemättä?
Millaisista kodeista tulevat lapset, jotka vihaavat kaikkia aikuisia ihan jo periaatteen vuoksi?
Siis, millaisista kodeista aamuisin lähdetään kouluun? Miten uskoisitte näiden erilaisten kotien näkyvän lapsen koulupäivän aikana?
Omat lapseni kertovat ihmeellisiä tarinoita koulupäivän arjesta. Kaikkea ei edes tahtoisi uskoa todeksi. Kumma kyllä, negatiivisissa koulutarinoissa tahtovat toistua aina ne samat nimet. Mites nyt näin?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Hmm... Kodista, jossa äiti istuu netin äärellä vielä varttia vaille kolme yöllä?
vetää mukaan, jos asiat on päin seittemänleivänahteria.
Välinpitämättömät, piittaamattomat vanhemmat-siinä se.
Jokaikisessä sosiaaliluokassa heitä on, senkummemmin ketään parjaamatta.
saati sitten puoli neljän aikaan ;)
pojan koulun alku ei ehkä ollut kaikista helpoin,oli vaikeuksia sopeutua rytmiin ja tempperamenttisen luonteensa takia usein vaikeuksissa..
oli myös älykäs joten usein kyllästyi tunneilla,joten "häiriköi" muita höpöttelmällä.
otimme alusta asti opettajan kanssa tiukan linjan,ja teimme monia erilaisia ratkaisuja tilannetta helpottamaan.
jossain vaiheessa harkitsimme jopa "tarkkikselle" siirtoa,kyseisen luokan opettaja ei kuitenkaan huolinut poikaa oppilaaksi,koska tunsi tapauksen ja tiesi ettei ongelma sillä ratkea..
nyt poika 6lk ja ongelmaa ei enää muutamaan vuoteen ole ollut..lapsi oppi miten käyttäydytään ja tiesi et open kanssa pidetään yhtä,ja heti soiteltiin puolin ja toisin jos ongelmia ilmaantui.
poika ei todellakaan ollut/ole ainoa oppilas luokassa jolla oli jonkinlaista ongelmaa,kaikista sosiaali ja perhetaustoista näitä ongelmalapsia tulee,on aivan opettajan ja vanhemman/vanhempien yhteispelistä kiinni saadaanko asiat ratkottua.
monet vanhemmat sulkevat korvansa ja silmänsä,ja haukkuvat opettajaa joka kehtaa laspa moittia.
pihassamme esim ydinperheen lapset haistattelevat aikuisille vanhempien siihen mitenkään puuttumatta,ja kukaan ei enää jaksa kyseisen perheen poikaa joka kiusaa kaikkia,rikkoo kaiken ja jos joku sanoo pojalle vähänkin takaisin,ryntää kotiin itkemään jolloin isosisko tulee puolustamaan veljeään..ketään ei kiinnosta mitä poika on sitä ennen tehnyt eihän sillä ole mitään merkitystä..itse aina kysyn ensimmäiseksi kotiin tulevalta lapselta joka kertoo jonkun kiysanneen,et mitä itse teit,ja aika usein huomaa et syytä ollut siinä omassakin kullannupussa..
eli ei sosiaalinen tausta mitään vaikuta,eikä perhetausta,vaan se,kuinka homma hoidetaan siinä vaiheessa kun ongelmia alkaa ilmenemään..
Minä olen sitä mieltä että tällaiset lapset tulevat perheistä joissa lapselle ei ole asetettu rajoja ja tavoitteita. Olen itse seurannut läheltä tällaista perhettä. Perheen poika on pienestä pitäen saanut kaiken, ja saanut tehdä aivan oman mielensä mukaan. Kaupungilla hillui jo 12 vuotiaana eikä paljon perään huudeltu. Lähes kaikki on ollut sallittua. Kotona ei ole tarvinnut ikinä tehdä mitään, rahaa tulee aina kun pyytää jne. Nyt poika on jo murrosiässä ja omistaa ison egon. On oman navan tuijottaja ja tekee täysin oman päänsä mukaan. Läksyjä ei kiinnosta tehdä, repussa yleensä makaavat samat kirjat viikonkin ja jälki-istuntoa ja huomautuksia tulee kotiin. Hän on välinpitämätön, ei kunnioita toisen omaisuutta jne. Haistattelee jos haluaa ja jättää kouluun menemättä jos haluaa. Mielestäni ei ole kyse sosiaalisesta asemasta vaan juuri siitä että lapsi saa tehdä miten itse haluaa. Odotankin päivää, jolloin tämä nuori huomaa tippuvansa korkealta ja kovaa.
kymmenen vuotta sitten, esikoisen aloittaessa koulutaivaltaan, oltiin todella köyhänpuoleisia opiskelijoita. Asuttiin vuokralla ja joidenkin mielestä olimme varmasti suorastaan säälittäviä räpistelijöitä. Lapsilta ei puuttunut mitään, siitä pidettiin huolta sekä rakkauden ja rajojen ylläpitoon ei rahaa vaadittu.
Opettaja oli todella ihana, muutaman kerran hän soitti kotiin ja kertoi saman jonka lapsi oli jo kertonut, että isommat pojat haukkuu "köyhäksi pennuksi". Esikoinen joutui taistelemaan ja jatkuvasti puolustautumaan kiusaajiaan vastaan ja opettajan myötätunto oli selkeästi pojan puolella.
Kului muutama vuosi ja pääsimme molemmat koulutusta vastaavaan työhön ja ansiot nousi huikeasti. Tjaa, esikoinen oli tässä vaiheessa viidennellä ja nyt samat pojat alkoivat haukkua häntä "nousukas paskaksi", ja poika puolusti edelleen itseään. Mutta mikä muuttui? Opettajan asenne, nyt poikamme olikin "tyypillinen rikkaan perheen pilalle hemoteltu kakara, joka omalla käytöksellään kerjää verta nenästään".
En ole niin sokea omien lasteni vioille, että kuvittelisin ettei heissä ole koskaan mitään vikaa, vaan on hyvin paljon mahdollista että hän on kerjännyt verta nenästään. Syy siihen ei kuitenkaan voi olla elintason nousu, koska jatkoimme elämäämme ihan samalla tavalla kuin aina siihenkin asti. Lapsemme ei edes tiedä tienestejämme, työpaikan ja aseman kyllä, mutta ei muuta. Emme reissaa työn puolesta koskaan missään, kaiken vapaa-ajan vietämme lasten kanssa yhdessä kotona, samat rajat on edelleen ja rakkautta on rajattomasti.
Opettaja itsekin on myöntänyt ettei poikamme koskaan itse aloita tappelua, mutta on kovin kärkäs tarttumaan toista kraivarista jos häntä nimitellään. Tilanne oli täsmälleen sama silloin kun häntä haukuttiin "köyhäksi pennuksi", mutta silloin opettajasta oli hyväksyttyä puolustaa itseään täsmälleen samalla tavalla kuin nyt...en oikein ymmärrä mikä on homman nimi.
Taitaa olla niinkuin eräs ystävämme totesi, kateus. Olimme harmittomia, säälittäviä hiirulaisia aikaisemmin ja asemamme oli selkeä kaikkien silmissä. Nyt olemme ilmeisesti jonkinlainen uhka, todennäköisesti myös tiettyjen lasten vanhempien mielestä, ei sanaa nousukas nimittäin keksitä 11 vuotiaana ihan itse.
Nousukas muuten tarkoittaa äkkirikasta, joka on saanut rahansa perinnön, lottovoiton tms. avulla. Me teimme pirusti töitä oman elintasomme eteen ja nyt lapset joutuvat kärsimään siitä. Olisi ihan mielenkiintoista tietää, mitä koulun toiset lapset kertovat kotona meistä ja lapsistamme?
meillä kotona se kokemus, että niin se hiljainen hikari kuin se häirikkö hössäkin ovat meiltä molemmat..
Eli voi todella olla kyse vain lasten välisestä erosta joka työllistää sekä kotia että koulua, mutta kieltämättä yhdyn ajatukseen että on koteja joista tulee vain jompaa kumpaa.. Ehkä ero onkin siinä että toisissa kodeissa asiaan ei tule muutosta ja toisissa tulee!
Häiriköitä tulee perheistä joissa ei kunioiteta tosia ihmisiä. Rahan kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Häirikköoppilaan isä voi olla kaljakuppilan spurku tai tehtaan päällikkö.
Kysynpä toisinpäin.... Minkälaisen opettajan luokassa on "häirikkö oppilas"? Meillä poika häiriköi ala-asteella, eli oli levoton ja puhelias. Läksyt yleensä tekemättä tai tehty väärät tehtävät. Jälki-istunnossa istui usein. Mutta koskaan opettaja ei ottanut yhteyttä meihin. Vanhempain varteissa kaikki oli suht hyvin. Läksyjä täytyy vaan tarkistaa. Tulipa sitten 5. kevät todistus kotiin: kaikki lukuaineet 5. Kuukausi aiemmin oltiin oltu koululla vanheimpain vartissa, eikä mitään ongelmia tai hälyttävää opettajan mielestä ollut. Koe numerot kuitenkin 6-7.
Soitin välittömästi opettajalle, joka oli ylen hämmästynyt soitostani. Eihän mitään huolta ole! Kysyin missä kohtaa hän huolestuu, jos ei näistä vitosista. Ei osannut vastata. Sanoion, että haluan poikani kertaavan viidennen luokan. Opettajan mielestä tähän ei ole mitään syytä. Puhelu loppui siihen. Soitin rehtorille, ja ilmoitin pojan kertaavan luokan. Sopi rehtorille. Soitin koulupsykologille, ja tilasin ajan. Poika kävi kesän siellä, ja tehtiin testejä. Tulos oli se, että on lähimuistin häiriötä, on hahmotushäiriötä ja keskittymishäiriö.
Syksyllä kouluun tuli myös psykologi käymään ja tehtiin uuden opettajan kanssa työtavat selväksi. Esim. läksyvihko käyttöön, jonka opettaja tarkistaa päivän lopussa.
Homma lähti toimimaan hyvin.
Tuli koulun vaihto eteen jouluna. Uuteen kouluun kerroin kaikki ongelmat etukäteen. Eipä kiinnostanut siellä. Nyt rupesi tulemaan myös yhteyden ottoja kotiin, häiriköintiä tunnilla, läksyt tekemättä. Ei auttanut selittelyt pojan ongelmista. Paska mikä paska, oli yleinen mielipide. Ala-aste meni siis räpistellen. Eivät edes vaivautuneet pyytämään näitä jo tehtyjen testien tuloksia kouluun, saati että olisivat noteraaneet minun kertomuksiani. Käytiin taas koulupsykologilla, joka myös yritti selittää tilannetta opettajille, mutta huonolla menestyksellä. Ja huom. kaikkiin instansseihin minä otin yhteyttä. Pyysin koululle palaveria opettajien kanssa ym.
Että tämmöisestäkin perheestä niitä häiriköitä tulee.
Tämmöstähän tämä on kun opettaminen on ihmisten varassa :)
Toiset tekee työnsä paremmin ja toiset huonommin.
joskus oli opettajan vinkkelistä suht samaa asiaa ja siellä vastaanotto todella nuivaa vastaaville kokemuksillemme!
Meillä vaan homma lähti heti ekalta metsään open laiskuuden takia. Kotoa alettiin kehiä hommaa auki ja vieläkin harmittaa että niin pitkään odotettiin ja seurattiin opeen luottaen. Edellinen kokemus kun oli taas ylireagoivasta opesta ja lapsi testeissä joissa paljastui monta lahjakkuutta ja yski ongelma joka ei edes ole ongelma koska osasi sen jo kompensoida tuossa vaiheessa. Vielä kun paljastui että molemmilla opeilla oli samaa vikaa ollut aina niin todella ihmetyttää ettei tuollaisia vikoja saada korjattua. Kyllä muualla mokaava työntekijä lentää aikanaa pihalle!
Toisaalta huomasin koulupsykologin olevan ihana ihminen jo tuon ekan lapsen kohdalla joten toisen kanssa työskentely oli helppo aloittaa kun todellakin niitä ongelmia oli! Onneksemme meillä kävi niin että muutto osui sellaiseen vaiheeseen että lapsi pääsi jatkamaan opintietä hyvän amamttitaitoisen open kanssa joka kyllä joutui tekemään sen ekan open työtkin! Meillä homma toimi kunnes taas ope vaihtui ja nyt yritän saada tämän nykyisen ymmärtämään että heti kotiin ilmoittaminen tarkoittaa heti eikä tällä viikolla sillä kun lapsi ymmärtää että yhteispeli toimii edelleen hommat sujuu kyllä, hetken ponnistelulla tulee iso hyöty ja ajasta ei ole kyse sillä sähköposti toimii. Tällä hetkellä pahin ongelma ei siis olekkaan oppimisen vaikeudet vaan mielenkiinnon keskittäminen! Niin ja tiedon kulku kotiin..
Tämä huono ope on paljastunut olleen huono läpi uransa, mutta koska miesopeista on pulaa niin on saanut siitä huolimatta vakipaikan! Ja asia on kyllä jo kohta koko kaupungin tiedossa.. Neuvolassa toisen lapsen kanssa tuli puhetta tuon yhden koulunkäynnistä tällä hetkellä (sama täti ollut kouluterkkana) ja kun mainitsin tuon open nimen niin vastaus oli "tiedetään!!". En siis liene lapsineni ainoa kaltoin kohdeltu ja tiedänkin sen..
Tuo yliaktiivinen taas oli myös mies ja eläkeiän kynnyksellä jo pian. Joka luokassa oli legendan mukaan aina pari joilla ongelmia ja joilla niitä ei ollut ja pari joilla oli, mutta ei huomattu.. Tämäkin "juoru" pitää paikkaansa sen on moni muukin kokenut!
Lisäksi oli hauskaa huomata kuinka suhtautuminen minuun muuttui kun ensin olin odottavalla kannalla asioita selvitettäessä ja sitten kun kaikki oli selvää oli mielipidekkin joko tai! Palaverissa ope sanoi että oli saanut minusta aivan erilaisen kuvan aiempien keskustelujen perusteella.. niin minäkin hänestä! Onneksi oli tuo koulupsykologi joka oli asioista samaa mieltä kanssani ja ajatteli lapsen tulevaisuutta paljon pidemmälle ja jos totta puhutaan löylytti open aika perusteellisesti!! Huonoa ja ammattitaidotonta toimintaa kun on vaikea perustella asiallisesti ja pitävästi..
Toivottavasti homma alkaa taas teillä luistaa sillä siinä menee lapselta arvokasta aikaa hukkaan ja kotona kaikki turhautuu! Eikä siellä koulullakaan taida kivaa olla..
opettajia näyttää sikiävän joka puussa, kannattaa teidän vanhempien kasvattaa jälkikasvunne sen verran mallikkaasti, etteivät "ne kehnot" opettajat pääse huonolla työllään pilaamaan lastenne mallikelpoisuutta ...
Ajatelkaapa, mikä mahti on vaikkapa ekaluokan opella: 7 vuoden perusteellinen kotona suoritettu kasvatustyö pyyhkäistään pois parissa viikossa open toimesta.. Vikahan löytyy aina opettajasta, ei koskaan vanhempien tavasta kasvattaa tai pikemmiten jättää kasvattamatta kullannuppujaan...
Psykologin on kovin helppo sanella opettajalle ohjeet; haluaisinpa nähdä saman psykologitädin tekemässä käytännön työtä luokassa antamiensa ohjeiden mukaisesti. Silloin voisi muistua mieleen, että siellä luokassa on muitakin,joihin pitäisi keskittyä kuin vain tämä yksi.
luulin sinun olevan vapaalla opettajantyöstäsi kun hermot eivät kuulemma kestäneet.. oikeita piruja nuo huonosti kasvatetut vekarat alaluokilla!!
Osoitit jälleen kerran kuinka on helppo syyllistää vanhempia vaikka vika ei todella aina ole siellä kotona. Joskus vika on kaikkialla muualla paitsi kotona.. Kyse ei ollut meillä eikä edellisellä kirjoittajalla lapsen kasvatuksessa vaan ihan lapsessa oleva vika. Meillä lapsi ei lajitellut kuulemaansa tietoa ilman näköärsykettä niin että se jää mieleen tai kyllä jo nykyään.. Eli kuultu menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Älykkyydessä ei ole vikaa ja tuo haitta on harjoituksella ja ennenkaikkea keskittymisellä korjattavissa. Ehdotimme muuten kyllä pienluokkaa ja mukautettua opetusta joihin kukaan asianosaisista opea myöten ei kokenut tarvetta! Vielä pointtina tuosta opesta; karjuu ekaluokkalaisille suuttuessaan (lue: suuttuessaan käyttäytyy epäammatillisesti ja primitiivisesti toistuvasti ja lähes päivittäin, kuuluu pitkin käytävää..) ja olisi ekalla jättänyt luokalleen noin 25% oppilaistaan! Hei haloo!!!
Toisaalta käytit suunnilleen samoja argumentteja kuin tuo opettajakin. Tosiasia vaan on että muutaman minuutin toiminnalla ammattitaitoisempi opettaja saa aikaan enemmän kuin ammattitaidoton vuodessakaan. Se vaatii tietoa, taitoa ja välittämistä muustakin kuin lyhyestä työajasta ja pitkistä lomista..
Psykologin ohjeet olivat taas oikeastaan lyhykäisyydessään todella vaikeita;
- siirrä lapsi ekariviin ja reunaan (ei voi on ryhmitelty pulpetit toisin..)
- läksyjä antaessa kohdista katse lapseen jotta näet seuraako hän sinua vai onko eri suuntaan (kuinka voi tarkkailla samaan aikaan yli kahtakymmentä? ei voikkaan vaan yhtä..). tai merkkaa sitten läksyt kirjaan ruksilla (se vie aikaa jos kaikille alkaa.. edelleen kyse yhdestä)
- huolehdi työrauhasta jotta lapsi pystyy keskittymään(meillä on keskusteleva työtapa, josta muuten naapuriluokkakin häiriintyy.. siihen kuuluu ympäri luokkaa juokseminen ja älytön huuto)
- puhu älä laula! ( rytmikkäänä lauluna asiat menee paremmin perille, vai meneekö?)
ei siis mitään ihmevaateita, mutta ilmeisesti liikaa tälle opelle... vanhemmat kyllä yleisesti kokivat samoja ongelmia meidän kanssamme lastensa koulunkäynnissä, mutta ehkä olemem kaikki väärässä...
"Luokassa on muitakin joihin pitäisi keskittyä" juuri siitä meillä ja noilla toisilla onkin kyse! Kun tähän yhteen lapseen kohdistaa tarvittavat toimet niin kaikki muut saavat keskittyä oleelliseen sen sijaan että yksi häiritsee tuntia koska ei PYSTY siihen osallistumaan koska ei pysty keskittymään! Kyse ei ole mistään erityisopetuksesta vaan parista jiposta jolla työrauhaa ja keskittymistä parannetaan. Kaikki näkyy selvimmin läksyjen tekemisessä koska niiden avullahan asioita harjoitellaan ja juuri kotona. Ei vaan voi tehdä läksyjä jos ei tiedä mitä on läksynä!!
Vielä lopuksi tästä aiheesta että onneksi käsittäkseni matemaattiset kiintiöpaikat OKL:ssä on lopulta lopetettu ja sisäänpääsyyn vaaditaan tietty määrä tietoja ja taitoja munien lisäksi sillä kiveksillä ja opetustyöllä on kovin vähän tekemistä keskenään!
Jos tällä oppilaalla on läksyvihko käytössä, ja opettaja tarkistaa, että oikeat tehtävät tuli merkittyä, paljonko on muilta pois?
Jos opettaja toistaa kysymyksensä uudestaan, kun antaa tälle oppilaalle luvan vastata. Tämä kun sattui jo unohtamaan kysymyksen. Menikö monta sekunttia hukkaan muiden opettamiselta.
Ja jos opettaja lisää kaikkiin yleisiin käskyihin tai ohjeisiin, että tämä koskee myös Xxxxx:ää. Paljonko kului aikaa?
Tehtäviä tehtäessä, voi aina huomauttaa, että jatkapa taas sinäkin tekemistä. Oppilas, kun jää aina välillä haaveilemaan. Eikö muka ammattitaitoinen opettaja pysty tähän?
Eli ei ole tarkoitus, että yksi oppilas saa koko huomion, vaan että opettaja huomio, että asiat ei mene samalla tavalla tämän kohdalla.
Tukiopetus onkin sitten eriasia, josta minulla on myös oma mielipiteeni, tai siis tukiopetuksen antajista. Hahmotushäiriöinen tarvitsee vain vinkin mistä aloittaa ja missä järjestyksessä edetä. Esim. matematiikassa itse laskemisessa ei ole ongelmia. Mutta jos tukiopetuksessa annetaan laskuja eteen, ja tunnin lopulla todetaan, ettei yhtään laksua ole tehty. Opettaja kun korjasi kokeita tukiopetuksen aikana, eikä neuvonut. Ei kannata kuulemma jatkaa tukiopetusta, kun oppilas ei ole motivoitunut siihen. Hei haloo!
Tuntuu väärältä, että lapseni leimattiin tyhmäksi ja huonosti käyttäytyväksi, vaikka pienillä jutuilla olisi saatu aivan erilainen lopputulos aikaan, koska edellisessä koulussahan kaikki sujui loistavasti puolivuotta. Ja siellä opettajalla oli oikeasti ammattiylpeyttä mukana. En oleta että opettaja kasvattaa lastani, vaan opettaa häntä. Ja jos opetus ei vastaa tarvetta, niin olen mielstäni oikeutettu arvostelemaan sitä.
olen täällä hymyillyt onnellisena lukiessani juttuasi ja postittanut ne edelleen muutamalla tutule joilla sama tilanne kuin meillä molemmilla vähän erilaisena.
Eli kaikilla lapsilla on jokin vika joka ei ole suuri ja joka ei sinällään ole haitta kuin lapselle ja oikealla asenteella ei edes lapselle! Vaika päivän pilaa heti joku tuollainen kasvatusmorkkaja niin ainakin me yhteensä neljän "häirikön" äidit tiedämme että jossain on vielä joku viides...
Kurjinta on vaan se että aina on oltava itse valppaana ja varuillaan ettei lipsuilua ala tapahtua jotta ei jää liikaa kirittävää, mutta kyllähän me se hoidetaan - vai mitä?
Jutun loppuun vielä sen ammattitaitoisen open sanat; suurin ikävä tulee niitä joiden kanssa kokee suurimmat saavutukset! Ja aina hän on muistanut mainita että on ihanaa kun koti on lapsen takana..
Meillä on häirikköpoika sekä tunneilla että välitunneilla. Jälki-istuntoja on ollut pari, erityisopettaja on tuttu. Meidän lapsestamme varmaan kantautuu luokkatovereiden koteihin todella kummallisia juttuja.
Me olemme ihan tavallinen perhe, toinen vanhemmista akateeminen ja toinen opistotasoisesti koulutettu, molemmat työssä, asutaan omakotitalossa isossa kaupungissa. Rahaa ei ole ylimääräistä mutta se riittää niin ettei siitä tarvitse lasten ahdistua. Ei ryypätä eikä hakata ketään, ei tapella. Lasta on kasvatettu suvaitsevaisuuteen ja sääntöihin, rakkaudella jne. Lapsi ei ole koskaan saanut kaikessa tahtoaan läpi mutta ei meillä myöskään pelkän kieltämisen takia kielletä vaan säännöille ja rajoille on aina syy. Epttymyksiltä tuskin kukaan voi koskaan välttyä, joten on niitäkin koettu.
Lapsella on asperger.
ihmettelet, että samat nimet toistuvat negatiivisissa tarinoissa? Toiset vain ovat hiljaisia ja rauhallisia ja toiset taas tuovat itseään esille enemmän. Ei se luonne/temperamentti mihinkään usein katoa. Kyse voi myöskin olla esim. adhd.stä ym. häiriöstä joka vaikuttaa lapsen käytökseen. Sosiaalinen asema ei vaikuta millään tavalla asiaan.
Voihan olla, että kasvatuskin on huono, mutta se ei tarkoita sitä, että lapsi joutuisi elämään fyysisessä köyhyydessä. Paljon pahempaa on henkinen köyhyys jota lapselle usein tarjotaan, olkootkin vanhemmat sitten missä asemassa työelämässä hyvänsä. Myöskään perheväkivalta tai alkoholismi eivät katso sosiaaliluokkaa.
Mitä tahdot tuolla kysymýkselläsi hakea? Kuten olet näistä vastauksista huomannut, niin ihan kaikista sosiaaliluokista tulee sekä häiriköitä, että kilttejä ja kuuliaisia oppilaita. Syitä käytöshäiriöihin on monia. Varmasti lapset kertovat juttuja koulumaailmasta, mutta sinä et voi koskaan tietää mitä niiden takana on.
T. Adhd -lapsen äiti
Usein kotona kerrotut erityisesti tyttöjen jutut ovat usein äidin huomion kerjäämistä,lapsi havaitsee mikä äitiä kiinnostaa tai jopa mielyttää, ja värittää tai jopa keksii eli lisää omia päätelmiä totuuksina joiden huomaa olevan äidin mieleen. Tämä kai on ihan normaalia,mutta vanhemman ei pitäisi rohkaista lasta nostamaan omaa erinomaisuuttaan toisten "huonouden" kustannuksella.
saunomaan, saunomaan kaikki lähtee saunomaan...vai mitä maalikko?
Aika löyhää alkaa tekemään täällä tutkimusta, sillä tänne kirjoitttaa varmasti vain tietyn tyypiset ihmiset.
Meidän perheessä on 3 lasta, vanhin oli "nörtti", keskimmäinen todellinen häirikkö, ja viimeinen, eli minä, jotain siltä väliltä.
Kaikki ovat kuitenkin nykyään yliopistossa, ja vanhin on jo väitellytkin. Myös minä ja veljeni menestymme opinnoissamme hyvin.
Tulemme akateemisesta perheesta, mutta vanhempani valtion instansseissa töissä, joten tulot ihan keskimääräiset.
Kaikki kasvatettiin varmasti rakkaudella, kaikkia tuettiin persoonalliseen kasvuun, ja vaikka keskimmäisen lapsen kohdalla vieläkin hänen luonteensa takia vanhemmat saavat lisää harmaita hiuksia, hän on silti muuttunut rauhallisemmaksi ja on poikkeuksellisen älykäs. (muuten AD/HD).
Ei voi osoittaa sormella yhtä osaa lapsen käyttäytymiseen, samalla kasvatuksella voi tulla hyvin erilaisia yksilöitä, mutta eihän meidän samanlaisia tarvi ollakaan.
Harjoitteluissa/sijaisopettajana toimiessani olen huomannut, että ne lapset häiritsevät, joiden kotona ei olla koulutusmyönteisiä. Äiti on esim. voinut sanoa lapselle että "koulu on mälsää ja kyllä muakin vitutti siellä käydä". Saapa tässä sitten muutettua lapsen asenne koko koulua/koulutusta vastaan, korjaamaan kirosanat pois arkikielestä ja tekemään yhteistyötä lapsen vanhempien kanssa.
Uskon, riippumatta sosio-ekonomisesta taustasta,
että Rakkaus, rajat ja vanhempien yrittäminen ovat monelle pelastava tekijä.
Tsemppiä kaikille vanhemmille ja opettajille!