Tietenkin on vaikea arvioida, mutta mieleeni jäi kysymys, kuinka paljon lesbojen elämää menee hukkaan kaapissa elämisen takia. Ympäristön paineiden takia moni ei uskalla tulla kaapista ulos, ja sen seurauksena ei löydä elämänkumppania tai edes seksikumppania. Kuitenkin parisuhde on kait useimmille meistä elämän tärkeimpiä sisältöjä ja joillekin myös seksi on tärkeää.
Tälläkin palstalla liikkuu maaseudun yksinäisiä kaappilesboja ja arkoja nettilesboja, niin miten arvioisitte, tuhlataanko kaapissa olemisella elämän lesboelämän mahdollisuuksilta puolet, kolmasosa, neljäsosa, kymmenesosa?
Tälläkin palstalla liikkuu maaseudun yksinäisiä kaappilesboja ja arkoja nettilesboja, niin miten arvioisitte, tuhlataanko kaapissa olemisella elämän lesboelämän mahdollisuuksilta puolet, kolmasosa, neljäsosa, kymmenesosa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Huhheijakkaa tätä nykymaailmaa.
Kun katsoo Big Broteria, voisi kuvitella, että jokaisen ihmisen pitää saada seksiä vähintään kerran kuukaudessa. APUA. Onko tämä nyt tosiaan se todellisuus, missä eletään? Että elämää ei voi olla ilman seksiä? Siltä se mankuminen ainakin kuullostaa.
Minä olen ollut onnellinen sinkkuna: selibaatti on ollut itsestäänselvyys, ei ole tullut kaivattua seksiä kun elämä on rikasta ja työntäyteistä muutenkin. Ehkä se johtuu siitä, että luen paljon, käyn keskusteluita ihmisten kanssa. Teen tutkimustyötä. Olen ilmeisesti henkisempi ihminen --- fyysiset asiat eivät ole jatkuvasti mielessä.
Nyt olen ollut 10 vuotta parisuhteessa mukavan, ihanan ja suloisen paremman puoliskoni kanssa. Välillä on asuttu yli 4 vuotta eri paikkakunnilla, taas tulee sama tilanne eteen --- välimatkaa voi tulla satoja kilometrejä. Mutta elämässä on niin paljon muutakin, että tuollainen ei ehdi haitata!
Jos selibaatti ja parisuhteeton elämä käy kovin raskaaksi, kannattaa täyttää elämänsä muilla asioilla. Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka elävät kohdusta hautaan sinkkuina olematta silti yltiöpäaisen lohduttomia!
minä kun en ole kovinkaan seksuaalinen ihminen, niin ei haittaa yhtään seksin puute, olen ihan tyytyväinen sinkkuna, ainoastaan toisen ihmisen läheisyyttä kaipaisin toisinaan. se ei ole sama asia kuin seksi. sinkkuna aion pysyäkin vielä pitkän aikaa, ehkä loppuelämäni ellei ihmettä tapahdu...olen kyllästynyt kaiken maailman haihattelijoihin ja epätasapainoisiin tyyppeihin, joita maailma näyttää olevan täynnä.
kaapissa en ole mutten lesbouttani julistakaan, jos joku kysyy, kerron.
Nyt pitää tarkentaa se, että vaikkei olisi kumappania tai suhteita, ei silti ole vältttämättä kaapissa. Olen henkeen ja vereen sinkkuihminen ja en luovu vapaudestani ennenkuin on näyttöä että kimulista on vakavampaan juttuun.
Ihan avoimesti elän muuten, jos tulee tilanne että sinkkuelämä joskus loppuu, niin en varmaankaan ole sen vähempää kaapissa, jos hyssytän emännän kanssa kotisohvalla.
Mona,
miehenä vastaan,että kai naisilla on helpompaa jokatapauksessa olla molempien kanssa. Miehillä yhdyntä vai lopahtaa, joe ei kiinnosta. Sitten etsitään poliisin ja palokunnan kannssa "Mix ei käy"
Ehkä menee vähän off-topic (tai sitten ei), mutta bi:nä en ole tuhlannut kyllä missään vaiheessa elämääni (tässä suhteessa - muissa ehkä kylläkin) yhtään. Ehkä vähän liiankin nopeaan on tullut välillä siirtyiltyä suhteesta ja sukupuolesta toiseen... (Silti tosin kaikki suhteet puolesta vuodesta lähemmäs vuosikymmentä, ja yksinelämistäkin on jossain välissä ehditty harjoitella... enkä ole vielä edes keski-ikäinen!)
ikävuodet 15-30 hukkaan ja melkein loppuikin henkikin kyseisen asian takia.
Nyt henki pihisee ja voi vahvana muutenkin.