olen ihastunut mieheen, jolla kaksi liittoa takanaan, lapsia molemmista. Nyt mies siis eronnut jo toistamiseen. Miten todennäköistä on, että kolmaskin liitto päättyisi eroon? Entä miten ylipäätään voisi onnistua uusperheen arki, kun mukana miehen puolelta on jo lapsia kahdesta aikaisemmasta liitosta....? Onko tuhoontuomittu ajatus? Järki käskee minun pysyä miehestä kaukana, mutta tunteet sanoo toista....
kolmas kerta ...
toden sanoo?
9803
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
..itseesi, mitään ei saa ellei uskalla, ei se kertojen määrä, vaan se laatu, ole sinä se joka on jotain muuta.
uskaltaisi minä ainakaan..pitkään kuitenkin seurailisin tilannetta..ja miestä. Jotenkin ei tunnu korvaan "sopivalta" tuo kahdessa avioliitossa ollut jo..Tämä Vain minulta.
kannattaa yrittää!!!!
Et sinä mitään siinä menetä...päinvastoin voit saada vaikka kuinka paljon......
ja sinä olet sinä...et mikään noista entisistä....
Olen ollut kahdesti naimisissa ja molemmista liitoista on lapsia, enkä pidä itseäni mitenkään erikoisena tai huonona ihmisenä, kuten sinä siveydensipuli meidät tuomitsit.
Kuinka voit arvostella tietämättä taustoja?
Huh millainen ihminen oletkaan...
mistä syystä mies on eronnut? onko syy ollut uskottomuus .niin sitten ei kanatta ees koitta jos pettää kerran ,pettää toisenki ja miksei kolamatta! mieti asiaa ;)) jos alkoholi mieti sittenkin; kato ei se sitä miksikään muutu; tai luuulen niin,nim, kokemus puhuu;))
etukäteen voi yritystä tuhoontuomita.
Se on joko ei kahta ilman kolmatta tai kolmas kerta toden sanoo.
Hitaasti kannattaa edetä..
Kolmessa vuodessahan rakastumisen tunne yleensä haihtuu. Sitten mies taas tarvitsee uudet fiilikset...
En oikeastaan ole koskaan "seurustellut" Sanan nyky merkityksessä. Sain ensimmäisen lapseni 17 vuotiaana ja olin viisi vuotta naimisissa "äidin allekirjoituksella". Kuusi vuotta siitä tapasin taas elämäni onnen. Naimisiin. Kolmetoista vuotta seurusteltiin. Minä lopetin. Eli. On olemassa ihmisiä joilla ei välttämättä ole muita suhteita edes ollut.
Ihmisiä jotka ottavat elämän vakavasti.
suurinpiirtein sama tilanne, paitsi että minä olen se joka on eronnut kahdesti ja vaimoni myös. Minulla on aiemmista liitoista myös lapsia kuten vaimollanikin ja ollaan oltu nyt 7 vuotta yhdessä.
Päivä päivältä rakastumme yhä uudelleen toisiimme, eikä lapset ole millään tavalla esteenä parisuhteellemme. Moni onkin sanonut, että olemme löytäneet oman "sielunveljen" toisistamme.
Olen sitä ikäluokkaa joka ei välttämättä heti ensimmäisestä riidanpoikasesta lyö kamojaan kasaan ja pakene takavasemmalle, vaan asiat täytyy selvittää heti, eikä jättää hautumaan päänuppiin, koska miehillä ja naisilla tuppaa olemaan hyvinkin erilaiset käsitykset tapahtumien kulusta ja tarkoitusperistä.
Suurimpana virheenä näen sen, että kännätään, tapellaan ja sen jälkeen mokataan ja erotaan. Meillä ei käytetä alkoholia ja asiat puhutaan selviksi heti ennenkuin kun mitään väärinkäsityksiä edes pääsee tulemaan.
Siinä on mielestäni kestävän uusioperheemme salaisuus.
Lisäksi meillä molemmilla on lapsia edellisistä liitoistamme, jotka KUULUVAT MEIDÄN PERHEESEEMME, eivätkä ole ns. sinun "pentujasi" ja minun "lapsiani".
Kokeilkaas tällaista vaihtoehtoa?