Onko kukaan huomannut itsensä muuttuvan kunnolla muutaman vuoden aikana? Olen löytänyt tänne lähes kahden vuoden tauon jälkeen, hieman eri nimimerkillä, jottei kaikkea "tyhmää" tekstiä voisi heti olettaa kirjoittamakseni. Luin tuossa vanhoja tänne kirjoittamiani tekstejä ja sain vapaasti nauraa itselleni. Kahdessa vuodessa on todellakin tapahtunut paljon.
Täällä pohdein muiden kanssa erinäisiä rakkaus/rakastumiseen liittyviä asioita ja pitääpä oikeastaan myöntää etten ainakaan niiden saralla juurikaan ole muuttunut. Monesti tuli mietittyä mm. rakkauden merkitystä, mitä rakkaus on ja miten ilmoittaa vastapuolelle kiinnostuksensa. Oikeastaan viimeksi mainittuun on vain kaksi vaihtoehtoa: 1.kerrot kohteelle kiinnostuksestasi suoraan tai puhelimitse tai 2. jäät odottamaan että ehkä jonain päivänä ihastuksesi huomaa sinut ja hän tekee aloitteen. Ei kovin monimutkaista; joko tyytyä haaveilemaan tai tehdä haaveesta kenties totta.
On jännä huomata, kuinka luuli joskus ihastuksen olevan tyyliin "se yksi ja ainoa oikea", mutta olen saanut kyllä huomata, etteihän se paikkaansa pidä, ainakaan omissa tapauksissani. Kun toista ihmistä ei näe tai ole säännöllisessä vuorovaikutuksessa niin aika pian koko ihastuminen unohtuu.
Hassua, kuinka nyt olen alkanut enemmän kiinnittämään ihmisen käyttäytymiseen muiden ihmisten kanssa, en tiedä mistä johtuu. Onko kukaan huomannut samaa?
Tämä kirjoitus olisi ehkä kuulunut jonnekin aikustumiseen liittyvälle osastolle, mutta jääköön nyt tänne kun täällä aikoinani niin hyvin viihdyin.
Hyvää syksyn jatkoa kaikille ja koitelkaa pärjäillä rakkausasioiden kanssa, kuitenkin kaikella on tarkoituksensa.
Täällä pohdein muiden kanssa erinäisiä rakkaus/rakastumiseen liittyviä asioita ja pitääpä oikeastaan myöntää etten ainakaan niiden saralla juurikaan ole muuttunut. Monesti tuli mietittyä mm. rakkauden merkitystä, mitä rakkaus on ja miten ilmoittaa vastapuolelle kiinnostuksensa. Oikeastaan viimeksi mainittuun on vain kaksi vaihtoehtoa: 1.kerrot kohteelle kiinnostuksestasi suoraan tai puhelimitse tai 2. jäät odottamaan että ehkä jonain päivänä ihastuksesi huomaa sinut ja hän tekee aloitteen. Ei kovin monimutkaista; joko tyytyä haaveilemaan tai tehdä haaveesta kenties totta.
On jännä huomata, kuinka luuli joskus ihastuksen olevan tyyliin "se yksi ja ainoa oikea", mutta olen saanut kyllä huomata, etteihän se paikkaansa pidä, ainakaan omissa tapauksissani. Kun toista ihmistä ei näe tai ole säännöllisessä vuorovaikutuksessa niin aika pian koko ihastuminen unohtuu.
Hassua, kuinka nyt olen alkanut enemmän kiinnittämään ihmisen käyttäytymiseen muiden ihmisten kanssa, en tiedä mistä johtuu. Onko kukaan huomannut samaa?
Tämä kirjoitus olisi ehkä kuulunut jonnekin aikustumiseen liittyvälle osastolle, mutta jääköön nyt tänne kun täällä aikoinani niin hyvin viihdyin.
Hyvää syksyn jatkoa kaikille ja koitelkaa pärjäillä rakkausasioiden kanssa, kuitenkin kaikella on tarkoituksensa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itsekkin oon kovasti miettiny muuttumista kahdessa vuodessa. Olin viistoista ku ekan kerran tänne sivuille eksyin ja kyllä totisesti olin pikkasen enempi teini sillon :D Just parin kaverinki kanssa oon miettiny kui paljon on muutosta syntyny muutamassa vuodessa. Paljon on ihmissuhteita vaihtunu, tunteiden palo on pikkasen lieventyny ja se semmoi 15-kesäsen energia ja innostus hellittäny.
Muutosta huomaa myös kavereissa. Niin ulkonäössä kuin sitten luonteessa ja itsevarmuudessa jne. Myös kaveriporukat on niillä vaihtunu ja muutenkin ihan erilaista on.
Totta on mitä sanoitki, että sitä luulee että jos ei omaa tietyn hetken ihastusta itselleen saa, elämänkumppani on menetetty. Itsellä kuitenkin on tullu paljon semmosta järkevyyttä ihastumisiin ja huomaa, ettei se joku vanha ihastus välttämättä nyt niin sopiva ois itselleen ehkä ollukkaa.
Mutta rakkautta syksyyn sinullekkin :) Ja hauskaa huomata, kuinka rakkausasioissakin on huomannu entiseen muutosta tai sitten ettei ole mitään tapahtunut :) Joop. Kiitos viestistä, mukavaa kuulla, että jotku muutki miettii muutosta paljon ja tarkasti :)