Minulle ja veljilleni äiti oli äiti, sekä isä oli isä. Vanhemmat eivät olleet meidän parhaita ystäviämme, vaan ystävä- ja kaveripiiri koostui suunnilleen samanikäisistä lapsista ja myöhemmin nuorista. Ihmettelen kovasti nykyistä buumia, jossa julkkikset naistenlehdissä hehkuttavat olevansa teini-ikäisten lastensa parhaita ystäviä.
Miten koette asian, voiko olla samanaikaisesti sekä vanhempi, auktoriteetti nuorelle, että paras ystävä? Entä aviopuoliso, korvaako hän ystävän, kertoisitteko hänelle samat asiat kuin parhaalle ystävällenne? Mielestäni on outoa jos ystävyyssuhdetta ei pystytä luomaan muualla kuin perheyhteisössä, etenkin vain alaikäisen lapsen kanssa.
Miten koette asian, voiko olla samanaikaisesti sekä vanhempi, auktoriteetti nuorelle, että paras ystävä? Entä aviopuoliso, korvaako hän ystävän, kertoisitteko hänelle samat asiat kuin parhaalle ystävällenne? Mielestäni on outoa jos ystävyyssuhdetta ei pystytä luomaan muualla kuin perheyhteisössä, etenkin vain alaikäisen lapsen kanssa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minusta ollaan pahasti hakoteillä, jos perheen isä tai äiti alkavat olemaan nurtensa parhaita kavereita, ystäviä.
Vanhempien tehtävä on rakastaa lapsiaan, asettaa heille rajoja elämään heidän turvakseen. Kodin tulisi olla se turvallinen paikka, jonne voi aina mennä.
Aviopuoliso ei mielestäni voi olla paras kaveri, paras ystävä. Aviopuoliso on rakastettu, elämänkumppani, oma ihminen maailmassa.
Hyvä ystävä on ihminen, kenen kanssa voidaan puhua mistä vaan (toivottavasti luottamuksella), ja saada näkökulmaa asioihin oman perheen ulkopuolelta...ulkopuoliselta henkilöltä.
en ymmärrä lainkaan. Ei ihme että nuoria on hakoteillä, heiltä puuttuu vanhempien malli,rajat kokonaan. Olen sitä ikäluokkaa että vanhempia kunnioitettiin ja toteltiin, ei puhettakaan että oltaisiin jotain kavereita, ei ikipäivinä! Ystävyys on minulle iso juttu, vähällä en sano ketään ystäväksi, en työkavereita, en aviomiestä. Ja esimies ei voi olla kaveri myöskään.
Kiinnititpä tärkeään asiaan huomiosi. Sanoisin, että vanhempien on oltava se tuki, auktoriteetti ja turva, jota lapset tarvitsevat.
Omassa työssäni näen tarpeeksi niitä lapsia, jotka kärsivät siitä, että vanhemmilta ei saada sitä turvallisuutta, jota lapsi tarvitsee.
Vankka vanhemmuus merkitsee sitä, että ei olla lapsen kavereita. Eiväthän kaverit anna lapselle niitä asioita, joita kuuluu saada vanhemmilta.
Olen nähnyt tarpeeksi näitä "kaveri vanhempia", jotka eivät uskalla sanoa mitään, kun murrosikäinen alkaa "luettelemaan sääntöjä". Valitettavasti on myös niin, että näitä vanhempia löytyy jokaisesta yhteiskunnallisesta luokasta. Joskus haluaisi ottaa huostaan ensin vanhemmat ja opettaa heille vanhemmuutta.
Jämäkkyyttä vanhemmuuteen ja aikaa lapselle, niin säästytään monelta harmilta.
hyvänä isänä eikä minään parhaana kaverina. Ja aina hyvä isä parhaan kaverin voittaa merkityshierarkiassa.