Mun kaveri on kertonu kuinka se on nähny joskus, harvoin, valkoisia ja mustia aaveita tai siis henkiolentoja.
En eka uskonu sitä.
Uskotteko te henkiolentoihin tai tuonpuoleiseen elämään??
En eka uskonu sitä.
Uskotteko te henkiolentoihin tai tuonpuoleiseen elämään??
Vastaukset 9
Vanhimmat
Uskon, molempiin.
Jos uskoo toiseen niin on melkein uskottava toiseenkin..eli jos on tuonpuoleista elämää niin silloin on melkein pakko olla henkiolentojakin.
Ja jos uskoo henkiolentoihin niin on pakko uskoa siihen että meillä on sielu, joka ei kuole kun ruumis "heittää henkensä" vaan siirtyy joko henkitasolle elelemäään kuoleman jälkeen, tai joissakin tapauksissa jää kummittelemaan jonnekin.
Tästä taas seuraa se mahdollisuus että jos kerran me on tultu henkitasolta tähän ruumiiseen ja mennään takaisin henkitasolle kuoleman jälkeen, niin miksi sitä ei voisi tehdä useamminkin, eli avautuu taas uusi ovi jälleensyntymiseen. Onko sen suurempi ihme syntyä useasti kuin kerran, jos meillä on kuolematon sielu joka yleensä voi syntyä ruumiiseen ja jatkaa olemassaoloaan sen jälkeen kun ruumis kuluu loppuun?
Ja tämä on vasta alkua...sitten päästään suuriin kysymyksiin, kuten esim. mikä on tämän suunnattoman universumin tarkoitus kaikkine eri tasoineen ja kuka tämän moniulotteisen universumin loi..koska pakkohan se on ollut luoda, ei nuo sielut ole itsestään putkahtaneet olemattomuudesta.
Eli kun tälle henkisyyden tielle lähtee, niin siinä on vähän pakko alkaa avartamaan maailmankatsomustaan. Ja hups, yhtäkkiä melkein kaikki ns. mysteerit eivät enää olekaan niin ihmeellisiä vaan sopivat hienosti tähän maailmankuvaan, sen sijaan että ne pitäisi sorvata väkisin nykyisen tieteellisen maailmankuvan mukaisiksi.
Uskon toki ja olen nähnyt enkä säikähtänyt sillä olin jo vuosia lukenut henkimaailman asioista ja tiesin suhtautua siihen pelkäämättä. Samana iltana parhaan ystäväni auton läpi meni jokin olento,teki hätäjarrutuksen mutta läpi meni eikä kolahtanut. Hän oli tulossa tilaisuuteen missä häädettiin sieluja ja odotin häntä sinne saapuvaksi,itse olin siis siellä. Hän kääntyi takaisin ja kotiin tultuani näin langanlaihan naishahmon ulkona. Lopetimme molemmat sielujen häädöt siihen iltaan vuosi sitten sillä ettei se ollut meidän juttu. Saimme molemmat selville muutaman edellisen elämän,yhteisiä meillä on 9 kpl.
Aluksi kaikki tuntui älyttömältä mutta kun luimme paljon niin huomasimme, että kaikki on luonnollista,henkimaailmakin.
Eli oliko tuo sielujen häätö homma jonkinlaista manaus tyyppistä toimintaa, jossa siis häädetään negatiivisia henkiolentoja jonkun kimpusta pois?
Sitä se oli eikä meillä ollut tietoa tarpeeksi vaikka vetäjä luuli ja vakuutti niin,siks jäimme pois siitä ystävän kanssa.
Kirjassa "Vihkimys" tekijä:Elisabeth Haigh kerrotaan tarkasti mitä vaaroja siitä on enkä todellakaan kehoita alkaamaan sielujen poistoja yksin ilman kokenutta ammattilaista. Tosin teen nyt sitä yksinkertaisesti käskemällä mut en anna sielujen käyttää minun ääntäni ja kehoani kuten silloin tyhmyyksissäni tein. Tosin silloin minä itse ilmestyin kertomaan mitä minulle oli kerettiläisaikoihin sattunut,kirkko poltti roviolla kun olin puhunut oikeasta Jumalasta joka on ystävä eikä kostonjumala. Sielumme voi jakaantua useisiin osiin ja ne voi jäädä vangeiksi maanpäälle vaikka se tuntuukin uskomattomalta kun itse yhä elämme,näin minulle juuri kävi.
Juu, olen samaa mieltä, manaushommat on tosi vaarallisia, eikä niitä pidän kenenkään yrittää kevytkenkäisesti.
Hyvä että tulit järkiisi, ennen kuin tapahtui mitään ikävämpää. Tuo luvan antaminen hengille tulla kehoon, on aika riskaabelia leikkiä, kun koskaan ei voi olla satavarma siitä, kuka sieltä on tulossa. Negatiiviset henget kun valehtelee minkä ehtii.
-Pete
En tiennyt silloin mitään koko hommasta ja menin mukaan kun oikeestaan käskettiin, onneksi naisystäväni alkoi epäröidä ja jäimme pois yhdessä. Henkiä ei pitäis päästä kehoonsa sillä eivät ole sen parempia välttämättä kuin eläessäkään,kuolema on vaan energianmuutos eikä sen kummempaa eikä ihminen siinä miksikään muutu.
Haluan kertoa vaikkei liity tähän suoranaisesti.
Olin -71 koulupoika iältäni 12 v. ja odottelin arkisin koululaiskuljetusta iltapäivisin erään maalaispitäjän matkahuollossa tunnin joka päivä eli ajantappamista. Seinän toisella puolen keittiössä oli ollut nuori 18v. neito työharjoittelussa sen talven myös kaikki arki-
päivät eli meillä oli vain seinä välissä emmekä tunteneet toisiamme tietenkään. Ikäeroakin silloin niin paljon ettei seurustelu olisi tullut kysymykseenkään. Sitten vuonna 1996,eli 9v.sitten joulukuun 1 pnä, tapasin pikkujouluissa erään naisen johon ihastuin ja kohta rakastuin,tunne voimistuu yhä ja on molemminpuoleista.
Tämän naisystävän kanssa, pikkujouluista, häädimme sieluja ja teemme nyt arvokasta valotyötä,käymme yksissä kaikki messut,opiskelemme henkisyyttä yhdessä,käymme samat hoidot ja olemme keskenämme parhaat-ja läheisimmät ystävät eikä kummallakaan ole muita
ystäviä. Tunsimme toisemme tosin jo vuodesta -86 jollain tavalla eli juttelimme kun näimme joskus sattumalta ja kerran tanssimmekin ja kerran satuimme samalle kuntosalille. Ajattelin usein kun saisin tuon naisen omakseni niin muuta en tarvitsisi elämältä vaan olisin jo siitä onnellinen. Nyt olemme toistemme ja hän on se sama nuori neito seinän takaa kun olin koulupoika.
Kysyimme tätä yhteensattumaa näkijältä ja hän vastasi, että tapasitte energiatasolla tässä elämässä -71 eka kerran vaikkette kasvotusten.
Kävitte toteamassa, että löysitte toisenne kenties lukuisten elämien jälkeen ja tapaisitte keski-iässä tässä elämässä jälleen ja alkaisitte sen työn jonka olette sielunsopimuksessanne luvanneet. Saimme myös tietää, että olimme pronssikauden alussa jo yhdessä kuten Kristuksen syntymäaikoihin ja niissä tapahtumissa mukana kuten myös 2000v.ekr Mesopotomissa ja kaiken lisäksi 9 muuta elämää mistä ei tarkempaa tietoa.
Tieto häkellytti ja lujitti suhdettamme entisestään. Nyt ymmärrämme miksi olemme toisillimme niin tärkeät ja ajattelemme kaiken samalla tavoin,ympäri käydään ja yhteen tullaan!
Olemme liekkipareja ja ne kuulemma löytävät viimeinkin toisensa kun vuosituhat vaihtui,meillä on tehtävämme ja löysimme taas toisemme ja olemme työmme jo alkaneet. Kiitos siitä Jumalamme.
Kiitos kun kerroit tarinasi. On mukavaa että löysitte toisenne ja nyt voitte jakaa tämän henkisen tien keskenänne. Teillä on harvinaisen yhteensopiva suhde, mutta mitä muuta voikaan odottaa parilta, jolla on noin pitkät perinteet.
-Pete
Kuten myös, molempiin kyllä.