Tapasin vanhan rinnakkaisluokkalaiseni sattumalta toissapäivänä ja vauva, jota hän työnteli rattaissaan sattui olemaan hänen omansa. Olemme kumpikin 17 vuotiaita. Hänen lapsensa on 4 kk vanha ja lapsen isä 24.
Teiniäidit, kertokaa minulle miksi valitsitte lapsen ja jätätte urasuunnitelmanne tulevaisuuteen. Valistakaa minua aiheesta, joka on minulle (ja varmasti monelle muullekin tämän ikäiselle ja vanhemmallekin) vaikea ymmärtää.
Teiniäidit, kertokaa minulle miksi valitsitte lapsen ja jätätte urasuunnitelmanne tulevaisuuteen. Valistakaa minua aiheesta, joka on minulle (ja varmasti monelle muullekin tämän ikäiselle ja vanhemmallekin) vaikea ymmärtää.
Vastaukset 21
Vanhimmat
minulla on periaate, etten missään nimessä tekisi aborttia. se on mielestäni kuin murha. raskastahan se olisi, jos saisin lapsen, mutta minäpä en harrastakaan seksiä, ennen kuin olen siihen valmis, ja kumppanini myös!
Mutta minä en vain pystyisi tekemään aborttia. pystyisitkö itse?
tietystikin, jos nyt tulisin raskaaksi, asia olisi ihan eri, sillä olen vasta neljätoista. mutta jos olisin peruskoulun jo päättänyt, en varmasti tekisi aborttia! vaikka ura menisikin...
Oikeastaan ihan hyvä periaate... mut ei hyvä. Jos tulisit raskaaksi tahtomattasi, raiskauksen seurauksena tai vaikka ehkäisyn pettäessä, et siis tekisi aborttia? Entä lapsi, antaisitko adoptoitavaksi? Nimittäin jos vaikka 16-vuotiaana saisit lapsen opiskelut olisivat kesken ja kaikki muukin, ei tilanteesi olisi lapsen kannalta hyvä. Sun taloudellinen tilanne ja kaikki ois niin huonosti, että olisi jopa vastuutonta synnyttää lapsi sellaisen keskelle!
Siinä vaiheessa kun raskaus on vielä alullaan, ei ole mitään lasta, on vain alkio joka ei tunne, ei kuule, ajattele tai näe mitään. Siis abortti ei ole murha. Jos taas lapsi hankitaan tarkoituksella ja isäkin ottaa vastuunsa, se on eri asia mutta kyllä mun mielestä pitää elää nuoruutensa vapaana ja hankkia lapsia vasta kun teini-ikä on ohi.
Itsekään en tekisi mielelläni aborttia, mutta noissa tilanteissa tekisin. En olisi valmis elättämään pientä lasta tällä hetkellä ja turvaamaan hänelle normaalin lapsuuden. Joutuisin elättämään lapsen kädestä suuhun-periaatteella, hakemaan tukea sossustä jne, ja lapsi olisi kouluiässä kiusattu, halveksittu köyhä surkimus kuten itse olin ala-asteella vanhempieni alkoholismin takia.
Eli vasta siinä vaiheessa kun on vakituisessa suhteessa, mieluiten naimisissa, mies on vastuullinen ja perheen talous kunnossa, opiskelut suoritettu jne. voi lapsen hankkia siten että se saa kunnollisen lapsuuden. Vastuullinen nainen ei synnytä lasta liian nuorena ja huonoon tilanteeseen.
jos minut raiskattaisiin, silloin tietenkin hankkisin abortin! mutta ajattelin ihan, että jos poikaystäväni kanssa menisin sänkyyn ilman ehkäisyä tai se pettäisi.. mutta en mene pariin/muutamaan vuoteen :P
ja varmaan käyttäisin katumuspilleriä, jos huomaisin esim. kondomin menneen rikki,etten tulisi raskaaksi. ihan varmuuden vuoksi :)
...kunnes asia tuli ajankohtaseks. oli melkein varmaa, että oisin raskaana, ja harkitsin vakavasti aborttia, vaikka tiesin että se on "väärin". poikaystävä ois tukenu vaikka oisin päättäny mitä... mutta se oli vaa 16. ja mä 18. onneks se sit oliki väärä hälytys---
ja nyt sain tietää että kaverin kaveir on raskaana, ja yhen tutun teiniäidin lapsi on huostaanotettu...
onko ehkäisy sitten? koska lapsihan siitäkin saattaisi tulla mutta sen pääsy maailmaan estetään.
Aika vastuutonta harrastaa seksiä ilman ehkäisyä noin nuorena:
1) seksi ei ole nuoria varten
2) lapsia hankitaan kun taustat ovat kunnossa
3) jos vahinko kuitenkin tapahtuu, otetaan pian katumuspilleri (tarvittaessa tehdään abortti)
Ja lisähuomiona: katumuspilleri ei ole ns. aborttipilleri, se ei keskeytä raskautta, eli jos hedelmöittyminen on jo tapahtunut (mikä voi tapahtua nopeastikin), olet kusessa.
tai ovat äitejä 15v. Toisin se on miehellä...no ehkä mäkin saan joskus 40 vuotiaana 18v nuorta lihaa!?
Odottakaa kiltisti viimeistään siihen päivään milloin täytätte 18 niin saatte ryhtyä ihan laillisesti prostitoiduiksi.
eli asiaa kun ajattelee, niin ei se lapsi mitään pilaa, päinvastoin. Jos nuorena saa lapsen, osaa vielä paremmin samaistua tähän, ja jaksaa paremmin vauvan rasittavuuden kuin vanhempana. Nykyaikana ei vauvan saaminen tarkoita sitä että nainen ei voi enää muuta tehdä kuin laittaa ruokaa ja hoitaa lapsia.
Yhteiskunta tukee lapsien hankkimista, saat lapsilisää, ja 3 vuotta saat hoitaa lasta kotona kotihoidontuen turvin, joka on palkkaa siitä että oot oman rakkaan lapsesi kanssa. Sitten kun lapsi kasvaa ja menee päivähoitoon, jatkat opintoja.
Ne taas, jotka odottavat että lukio on käyty, hakevat opiskelupaikkaa pari vuotta, käyvät korkeakoulututkinnon ja ovat pari vuotta töissä ja tajuavat että ovat jo 32v ja biologinen kello tikittää..siinä sitten kun pitäisi tehdä hommia uudella alallaan, jäädäänkin äitiyslomalle..ja kun lapsi muuttaa kotoa pois ollaan jo yli 50 vuotiaita..
Eli ei se ole ollenkaan hassumpi idea hankkia lasta nuorena, tärkeää tietysti että on myös isä lapsella, en suosittele tietenkään yksinhuoltajan asemaa. Varsinkin jos ei lukion jälkeen tiedä mitä tekisi, voisi lapsi olla siinä välissä oikein järkevä valinta.
Jos molemmat vanhemmat opiskelevat, niin kerrohan millä rahalla lapsi ruokitaan? Kannattaako hankkia lasta, jos ei ole kaiken maailman tukiaisten lisäksi mitään, millä elättää tätä?
Tosiasiahan on, että vaikka molemmat opiskelevat, on heidän syötävä vaikkei lasta olisikaan, ja taitaapa suurimmalta osalta opiskelijoita ruuan hankinta onnistua eikä nälkää tarvitse nähdä. Paljonkohan luulet että pieni piltti syö sitä ruokaa, en usko että se taloutta kaataa, varsinkaaan kun saa vielä lapsilisän...
järkeä saa käyttää, ei sen lapsen tarvitse kuluttaa paljon rahaa ollakseen onnellinen, vaatteita saa pilkkahintaan käytettynä, niihin tuskin menee vuodessa montaa kymppiä, kertakäyttövaippoja ei ole pakko ostaa kaatopaikkoja täyttämään vaan voi käyttää ekovaippoja jotka pestään ja käytetään uudestaan..
ymmärrän että lapsen saaminen voi nuoresta tuntua isolta ja hallitsemattomalta ajatukselta, mutta kun sitä hetken sulattelee ja miettii järkevästi, ei asia ole sen ihmeellisempi!
Tiesitkö, että vauvan ensimmäisen vuoden menoihin menee noin 1000 euroa? ei se ruoka ole ainut, joka maksaa.
Kritisoidaanpas tätä ilmeisen teiniäidin kirjoitusta nyt hieman. Itseasiassa lapsi keskeyttää nuoren psykologiset kehitystehtävät: lapsuus keskeytyy kun joutuu ottamaan liian nuorena liian paljon vastuuta. Eli lapsi pilaa lapsiäitien lapsuuden ja nuoruuden. Nuoren tulisi kasvaa kehoonsa rauhassa ja mielen seurata perässä. Se että keho on valmis, ei tarkoita että mieli olisi valmis. Lapsella on oikeus kasvaa rauhassa nuoreksi ja siitä aikuiseksi, käydä läpi psykologiset kehitystehtävät että pärjäisi paremmin elämässään. Vauva siirtää näitä ja on vahingollinen kehitykselle (koska on mahdollista että tärkeät kehitystehtävät jäävär suorittamatta, mikä vaikuttaa koko loppuelämään vahingollisesti). Nuorelta jää tärkeä vaihe elämästään elämättä. Lapsi siis ei tuhoa ainoastaan sitä "nuoruutta ja baarissa juoksentelua" vaan myös mielen kehitys hidastuu.
Lisäksi. Äidillä EI ole MIKÄÄN tarve SAMAISTUA lapseen. Äidin pitää olla ÄITI ei KAVERI!! Se, ettei äiti ehkä tiedä kaikista teinielämän kiemuroista, pukeutumisesta ja muista, ei tarkoita että äiti olisi huono. Olettehan itsekin kasvaneet ihan hyviksi aikuisiksi, ja todenneet varmasti kipakasti kirkuen kaupassa usemmin kuin kerran et "sä et tajuu yhtään mitää, toi rätti näyttää ihan kaavulta?!?!" äidin näyttäessä omasta mielestään kaunista ja teidän mielestänne lapsellista paitaa tms. Lisäksi, vaikka tajuaisikin nuorten pukeutumista, se ei tarkoita että ymmärtäisit oman lapsesi makua. Voi olla että nuori tahtoo pukeutua mustaan tai on jopa "nörtti", ei välitä miltä näyttää, ei meikkaa jne. vaikka patistelisit. Lapsi ei ole barbienukke, pääasia että ei lähde alasti ulos!
Teini ei jaksa lapsen kanssa paremmin kuin aikuinen, koska teinillä on teinin kiukkuamiset: kun ei voi purkaa niitä omiin vanhempiin, ne purkautuvat vauvaan, joka kärsii. Teinillä ei ole tunnekehityksellisiä valmiuksia hoitaa ja ottaa vastuuta lapsesta, kun omia tunne-elämän taitoja ei ole opittu. Varhaisin aloitettu seksielämä kielii usein jostain muusta puutteesta: tarvittaisiin halimistä, hellyyttä, kuuntelemista ja tunnetta siitä että joku pitää huolta: teini sekoittaa nämä tunteet seksiin. Tähän lisättynä puutteellinen tieto ehkäisystä johtaa teiniraskauksiin.
Ja nykyaikana ikävä kyllä teiniäitiys tarkoittaa yleensä sitä että istutaan himassa: yhteiskunta katsoo vinoon teinejä, kavereita on vaikea saada, entiset kaverit jatkavat omaa elämäänsä ja kehitystehtäviään kuten heidän kuuluu. Mielestäni teiniäitien on turha marista ettei kavereilla ole heille enää aikaa: itse he itsensä tuohon jamaan saattoivat. Eivät kaverit ole vastuullisia vauvasta ja äidin viihdyttämisestä. Ei kavereilla ole halua katsella vauvaa tuntikausia, heillä ei ole taitoja ihannoida vauvaa. KOSKA HE OVAT ITSE LAPSIA? Teiniäiti joutuu putoamaan karuun todellisuuteen ja kyllä oppii rakastamaan jopa äidillisin tuntein lastaan, mutta koska kaverit seuraavat normaalia kehitystään, heille tällaisia tunteita tai kiinnostusta vauvaan ei tule. Kohteliaisuudesta varmasti ovat kiinnostuneita elämästäsi ja tosiystävinä haluavat olla siinä mukana vaikkei teillä enää olisikaan paljon yhteistä "urasuunnalla", mutta ellei heillä todella ole vauvakuumetta, eivät he hihku vauvauutisen kuultuaan.
Lisäksi, vauvan saaminen keskeyttää usein koulunkäynnin. Vaikka aikaa olisinkin, teini usein häpeää olotilaansa ja uskoo/tietää että tullaan kiusaamaan koulussa raskauden takia. Ja kun kerran vauvan hankkii, usein opinnot viivästyvät sitten kunnolla koska teinit usein hankkivat toisen lapsen perään: mitäs väliä sillä on kun nyt jo asuu sossun tuilla, oma kämppä on luultavasti hankittuna, eikä ole kiire mihinkään kun ne opinnot nyt katkesivat perusteellisesti.
Yhteiskunta todellakin "tukee" lapsen hankkimista: koska olet ala-ikäinen, et saa oikein töitä mistään, ja vaikka saisitkin, et tarpeeksi ylittääksesi rajan että alkaisit maksaa veroa. Et siis tee mitään yhteiskunnan hyväksi, et tuo veroa etkä opiskele, eli elät vain yhteiskunnan tuilla ja sossusta. Olet yhteiskunnan elätti. Aikuisena lapsensa saaneet ovat sentään opiskelleet, ovat valmiita siirtymään kunnon työelämään, tai ovat jo olleet työelämässä ja kantaneet kortensa kekoon.
Jos lapsi on harkittu, täytyy ihmetellä nuoren naisen mielenterveyttä: miksi hankkia vauva heti (ja nimenomaan, miksi aina hihkutaan vauvasta, kun se vauva-aika kuitenkin kuluu todella nopeasti?? Ajattelevatko teinit ollenkaan ettei se lapsi ole vauva ikuisesti?) jos opintoja on amiksessa tai lukiossa jäljellä enää vuosi, usein vähemmänkin?
Sillon jos amis tai lukio olisi suoritettu, mikä estää hankkimasta lasta: perusopinnot on hallussa, ja tosiaan, menee pari kolme vuotta (jos toinen lapsi perään niin sitten voi venyä useampiinkin vuosiin) ja sitten vain jatkaa opintoja. Yksinkertaista. Koska korkeakoulutasolla monet vaihtavat opintolinjaa, kouluttautuvat uudelleen, olet suurinpiirtein samassa tasossa muiden kanssa.
Mutta väite siitä että nainen olisi kouluttauduttuaan kunnolla yli kolmekymppinen, on paskapuhetta. Yliopistotasoinen koulutus kestää n.7 vuotta, max. 9. Ammattikorkeasta pääsee ulos jopa 2 vuodessa, usein max. 4 vuodessa. Eli vaikka kouluttautuisit kunnolla, olisit silti alle 25 kun voisit jo hankkia lapset?? Ja vaikkei pääsisi kouluun parissa vuodessa, parempi käydä töissä ja auttaa muita veronmaksajia ja sossun tuilla eläviä, sekä kerätä pesämunaa, kuin istua kotona sossun tuilla? Ja pakkoko on hakea paikkaan johon tietää ettei pääse, ei aina elämässä saa mitä haluaa. On mentävä ja opiskeltava sitä mihin taidot riittävät. Myöhemmin voi uudelleen kouluttuatua. Elämä ei aina suju niin kuin haluaa. Se on yksi totuus jonka aikuinen tulee tajuamaan kun henkistä kapasiteettia on tarpeeksi. Vaikka halusi eläinlääkäriksi, älliä ei ehkä riitä hurjasta halusta huolimatta tarpeeksi ja päädyt opiskelemaan kampaajaksi.
Ja nainen on hedelmällinen vielä 40-vuotiaaksi asti, joten mikään biologinen kello ei tikitä vaikka sitä vauvaa hankkisi myöhemmällä iällä. Nyky-kolmikymppiset ovat paremmassa kunnossa kuin ennen, joten yöllä kyllä jaksetaan valvoa siinä missä nuoretkin. Parisuhde on tuohon ikään mennessä vakiintunut, eikä vauva ole enää mikään parisuhteen täydentäjä ja parantaja. Suhde on siis jo arkistunut, vauva ei ole ihastusvaiheen aikaansaama (1-2 vuotta suhteen alkamisesta) lelu.
Ja mitä vikaa siinä että on 50 kun oma lapsi lähtee kotoa? Kertoo todella paljon että kirjoittaja on lapsi itsekin eikä tunne monia aikuisia kypsiä ihmisiä (viisikymppisiset, kuusikymppiset), elämää todellakin on vielä 40 ikävuoden jälkeen?? Vielä 50 vuotiaat opiskelevat itselleen uuden ammatin, kun lapset muuttavat, voi ostaa sen maatalon tai kaupunkiasunnon josta on haaveillut, lähteä ulkomaille, mennä kursseille... Tehdä ihan mitä haluaa. Nuorena lapsensa hankkineet tajuvat nelikymppisinä et hei, se nuoruus jäi elämättä ja lähtevät viihteelle. Siksi nuoret korostavat tuota että on tyhmää jos on vanha kun lapset lähtevät kotoa. Mutta jos on jo elänyt sen vaiheen elämästään, bilettänyt yms.. Ei ole siihen enää tarvetta, ja ikä ei estä minkään muun normaalin harrastuksen aloittamista. Nuorilta teiniäideiltä puuttuu juuri noiden psykologisten kehitysvaiheiden siirtymisen takia sympatia ja empatiakyky vanhempia kohtaan, ja arvostus vanhempien viisauteen: on saatu tehdä mitä halutaan, vanhempien puheet menneet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vittuiltu vaan takaisin eikä oikeasti ajateltu tai arvostettu heitä. Nuoruus on siis jäänyt päälle. Ei tajuta että kun hoitaisi sen nuoruuden alta, niin vaikka olisi jo "vanha" lasten lähdettyä kotoa, ei ole enää kiire mihinkään, koska nyt voi vain olla ja keskittyä siihen mistä tykkää.
Lisäksi, se että lasta tehdessä ja lapsen alkuvuosina lapsella on isä, ei nuorissa suhteissa tarkoita mitään, isä ja äiti alkavat äkkiä riidellä kun se normaali harmaa arki iskee. Ei olla totuttu siihen arkeen, siihen normaaliin rakastavaan tunteeseen, missä ei ole enää yllätyksiä eikä suurta tunteen paloa. Tottakai sekä nuorilla että vanhoilla on samoissa määrin eroja, mutta vanhemmiten aikuiset ovat kypsempiä, riidat hoidetaan aikuisemmin ja pidempi suhde, 5v ja enemmän, takaa sen että ihastusvaihe on ohi ja ollaan totuttu toisen hiljaiseen rakkauteen ja arkirutiineihin.
Ja etenkään, en suosittele KENELLEKÄÄN vauvaa vaan tylsyyden tappajaksi : "en tiedä mitä tekisin lukion jälkeen, no jaa, pyöräytetääs lapsi". Lapsen tulee olla harkittu, haluttu, turvalliseen perheeseen jotka ovat valmiita huolehtimaan siitä seuraavat 20 vuotta. Ei niin että hankitaan lapsi kun ei pääse opiskelemaan ja sitten huomataan seuraavana syksynä että pääsikin opiskelemaan rankkaa opintolinjaa ja pitää juosta vauvan ja opitojen väliä. Nuoret ja teiniäidit hokevat että on rankkaa käydä töissä ja hoitaa vauvaa: miettikääs hetki miten vaikeaa on käydä töissä, hoitaa vauvaa ja siihen vielä päälle opiskella????
En halua olla ilkeä teiniäitejä kohtaan, tiedän ettei elämä mene aina niin kuin suunnittelee.... Mutta haluan poksauttaa tuon vaaleanpunaisen kuplan joka ympäröi tuota teini- ja lapsiäitiyttä: teiniäidit itse värittävät tätä kuplaa koska eivät halua myöntää että heillä menee ehkä huonosti, tai huonommin kuin aikuisemmilla äideillä. On tarve korostaa omaa pärjäämistä (tämäkin liittyy siihen nuoruuteen ja henkisen kasvun kesken olemiseen, ei olla vielä itsevarmoja omasta itsestään ja tekemisistään, varsinkin kun ensimmäisen kerran elämässä ympäristö teilaa täysin kaiken mitä teet ja vielä senkin minkä teet mahdollisesti oikein - onhan sanottu että jos nuoria kohdeltaisiin suoraan kuten aikuisia, niillä epäreiluilla säännöillä mitä aikuisuuteen liittyy, nuoret kerjäisivät itkien entistä kohteluaan, pehmeitä vanhempien lauseita, kannustusta ja keinoja, takaisin). Tottakai teiniäitikin tulee pärjäämään, ja vielä hyvinkin ja onnellisesti, mutta miksi kaivaa turhaan verta nenästään?
Ja minä? Itse olen tukena kahdelle ystävälleni jotka ovat molemmat teiniäitejä: toinen sai vahinkolapsen jonka isä otti pitkät vaikka oli oltu yhdessä 4 vuotta; ei vaan ollut valmis ottamaan vastuuta. Ja toinen tyttö otti itselleen puolen vuoden tuntemisen jälkeen 10 vuotta vanhemman miehen, keskeytti koulun tahallaan ja hoitaa ½vuotiasta lastaan kotona ja odottaa jo toista. Molemmat pärjäävät, mutta yh:lla menee paremmin, toisella on vakava masennus ja tarvitsisi jo melkein ammattiapua. Ei tiennyt mihin päänsä pisti, pullikoi vanhempiaan vastaan ja melkein kostoksi hankki lapsen, parantamaan suhdetta. Olisipa joku ennen lapsenhankintaa kertonut hänelle mitä se arki oikeasti on. Hänkin oli tällaisilla palstoilla kysellyt millaista on olla teiniäiti, ja muut teiniäidit olivat vaan hehkuttaneet että ihanaa, anna palaa, ja että ovat onnellisempia kuin koskaan. Nyt tuen itkevää ystävääni.
Lisäksi tunnen työni ja opiskeluni puolesta hyvin eri-ikäisiä ihmisiä, nuoria, ala-asteikäisiä, yläasteikäisiä.. Ystäväpiiriini kuuluu näitä 16-20 vuotiaita.. Töissä ja opinnoissa tapaan ja tunnen 20-eläkeikäisiä ihmisiä ja kaikista opin jotain. Elämä on haasteellinen tehtävä, annetaan lasten olla ja kasvaa, hankkia sosiaalisia kohtakteja eikä kerrota heille vaaleanpunaisia valheita elämän helppoudesta.
Mitä väliä sillä on että vanhemmat on yli 50 kun lapset muuttaa pois kotoa? Itse olen 17 ja mulla on kolme sisarusta joista nuorin on 13 ja vanhin 24 eli mun vanhemmat ei oo mitään kauheen nuoria. Isä on 56 ja äiti 52 ja lapsista ei ole muuttanu pois ku yks. Mitä pahaa siinä on että lapset asuvat vanhempien luona kun vanhemmat ovat 50 vuotiaita? Jos toiset seurustelevat 18 vuotiaina 50 vuotiaitten kanssa ja tekevät lapsia niiden kanssa niin tämä 50 vuotias voi olla hyvinkin päälle 70 ennen kuin lapset muuttavat pois kotoa. Hän saattaa jopa olla kuollut. Lapsia tulee tehdä vasta sitten kun on siihen valmis eikä ajatella sitä että lapset asuvat vanhempiensa luona vielä kun he ovat 50 vuotiaita. En oikeen saa päähäni mahtumaan että mitä väliä sillä on. Tunnen montakin ihmistä jotka asuvat vanhempiensa luona ja nämä vanhemmat ovat kyllä yli 50 vuotiaita.
Alle 16-vuotias on sakkolihaa, mutta 18-vuotias on jo valmis tekemään mitä itse haluaa. Jokaisen päätöstä on kunniotettava ja siksi onkin syytä niellä oma ylpeytensä, oli se päätös sitten mikä tahansa. Kaikki nuoret eivät ole samanlaisia henkiseltä tasoltaan, jos vaikka vertaa siihen että toiset ovat kehittyneempiä ja tuntevat olevansa kypsempiä kuin toiset samanikäiset, vaikka kehittymiselle olisikin vielä paljon varaa. hyvää päivänjatkoa kaikille! :)
"Miksi valitsitte lapsen.." hmm. Tulin raskaaksi ihan puhtaasti oman typeryyteni ja huolimattomuuteni takia. Tuskin kovin moni 16 tai 17-vuotias on suunnitellut lapsen hankkimista, tietysti poikkeuksia on ja toivottavasti ratkasu on tarkkaan harkittu. Tietysti se muuttaa koko loppuelämän. Itse kun tulin raskaaksi niin.. noh.. en synnyttänyt lasta.
Monet hankkivat lemmikin, lapselle taas ei yleensä tule edes allergiseksi. Suuri osa ihmisistä haluaa lapsen/lapsia, juuri sen takia että se muuttaa elämää, monelle lapsen saaminen on avannut silmät katsomaan maailmaa laajemmin kuin vain omien nautintojensa kautta.
Nainen on sitäpaitsi hedelmällisimmillään noin 19 vuoden iässä, eikä varmasti syyttä! Nykyajan nuoret naiset vaan ovat täyttäneet aivonsa markkinoiden propagandalla ja lukevat arvonsa Cosmopolitanista, eivätkä enää osaa tiedostaa ihmisen sisimpiä tarpeita.
Ulkoiset asiat joita nykymaailma on täynnä, eivät koskaan anna samaa tyydytystä kuin esim. oma lapsi, valitettavan moni nainen vain tajuaa tämän vasta ollessaan yli 35-vuotias.
Jaa-a, eiköhän tässä taas yleistetä ja rankasti.... Jos olet seurannut yhtään julkista keskustelua, suurin syy miksi nuoret eivät uskalla hankkia lasta ei ole pinnallisuus ja materialismi vaan pelko siitä ettei pärjää: teinit ehkä ajattelevat että mitäs siitä jos elää sossun tuilla, mutta aikuisilla ihmisillä on jo vastuuntuntoa elämästään. Eivät he halua matalapalkka-aloille käytyään yliopiston tai ammattikorkean. He haluavat turvata lapsensa tulevaisuuden, ja sen he takaavat opiskelemalla ahkerasti ja menemällä töihin. Eivät he halua synnyttää lapsiaan stressaavien tenttien keskelle kahden opiskelijan 30 neliön minikämppään.
Aika lapsellinen olet jos vertaat lemmikkiä ja lasta keskenään. Jos lemmikin pito tulee liian raskaaksi tai kalliiksi, sen voi aina myydä. Niinkö ajattelit että tehtäisiin myös lapsille? Itse en kyllä myisi rakasta lemmikkiäkään, mutta raha ja tosielämä eivät aina kohtaa.
, mutta kaikki voi hankkia uran. Itse ainakin, jos tilanne olisi sellainen, että valinnan joutuisin tekemään siirtäisin urahaaveita. Lapsihaaveet kun saattavat olla haaveillut yhden kerran jälkeen. Kyseessä on kuitenkin pikkasen eri juttu kun se, että tuleeko musta sihteeri vai lääkäri. Lapsi on lapsi, se on ainut asia maailmassa, jota ei voi suunniteltta tai siirtää. Itseasiassa sen ei pitäis ees olla valintatilanne mun mielestä, siinä ei sillon ole valittavana ollenkaan kaksi vertailtavissa olevaa asiaa! Lukea ehtii, lapsi on siunaus.