Enpä tiedä onko tää nyt niin runo mutta sinnepäin..
-----------------
Kerran mä olin nuori
ja komea poika.
Nyt mä en oo mitään.
Piiloudun synkimpiin varjoihin maan
peläten,
että joku näkis mut.
Rumat kasvoni
ja epätoivoiset ajatukset.
Ajatukset näteistä peikkotytöistä,
jotka ovat sulkeneet kivisen sydämensä,
kai ikiajoiksi.
Mä pelkään sua.
Mä pelkään itteeni.
Älä tule lähemmäksi.
Mua pelottaa.
Mä itken taas viikon
ja toisenkin.
Itken omaa surkeuttani
tän paskan keskellä.
En halua piiloutua rakkaudelta.
Piiloudun surulliselta maailmalta.
-----------------
Kerran mä olin nuori
ja komea poika.
Nyt mä en oo mitään.
Piiloudun synkimpiin varjoihin maan
peläten,
että joku näkis mut.
Rumat kasvoni
ja epätoivoiset ajatukset.
Ajatukset näteistä peikkotytöistä,
jotka ovat sulkeneet kivisen sydämensä,
kai ikiajoiksi.
Mä pelkään sua.
Mä pelkään itteeni.
Älä tule lähemmäksi.
Mua pelottaa.
Mä itken taas viikon
ja toisenkin.
Itken omaa surkeuttani
tän paskan keskellä.
En halua piiloutua rakkaudelta.
Piiloudun surulliselta maailmalta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei...älä piilottele..koska sä voit menettää aika paljon...eikä mikään piilottelemalla parane..
Yritä kohdata maailma..niin olosi helpottuu pikku hiljaa...=)
no...mä en oo oikeen hyvä sanoo tähän..mitään..
Koska kyllä joku vois sanoo...et mäkin piilottelen...mut...
Tämä alkoi jo olla aika hyvä, mielestäni...
Kuvaava, mutta vältä toistoa.