Kello oli jo yli kahdentoista perjantai-iltana, kun Kari lopulta kuuli ulko-oven käyvän. Kari asettui makuuhuoneen ovelle odottamaan vaimonsa Annen ilmestymistä hämärään käytävään. ”Missä olet ollut, odotimme sinua lasten kanssa jo kahdeksalta kuten oli sovittu. Kännykkäsikään ei ollut päällä!” Annen ilme oli ärsyyntynyt ja ylimielinen. ” mä en jaksa taas tätä, multa loppui akku enkä huomannut ajan kulumista. Onks täällä ollut jokin hätä vai? Kai te nyt välillä pärjäätte ilman minuakin. Nukkuuks lapset?” ”Kai ne nyt nukkuvat jo tähän aikaan” Kari vastasi kylmällä äänellä eikä tehnyt elettäkään väistyäkseen ovelta ja antaakseen tietä vaimolleen. ”Voisitko kerätä luusi” Anne tiuskaisi, ”haluan nukkumaan” samalla tönäisten Karia olkapäähän ja yrittäen mahtua ovesta. Yllättäen Kari tarttui Annea nopealla otteella ranteesta ja väänsi käden selän taakse. Refleksinomaisesti Anne koitti lyödä Karia kasvoihin vapaalla kädellään, mutta sekin käsi päätyi tiukalla otteella selän taakse. Anne raivostui. ”Oletko tullut hulluksi! Päästä irti välittömästi tai soitan poliisit!” ”Ole hiljaa etteivät lapset herää, sinä et tänään soita enää yhtään minnekään” Kari vastasi tyynesti ja työnsi vaimonsa edellään makuuhuoneeseen, sulkien oven takanaan ja lukiten sen nopeasti.
Anne oli samalla saanut riuhtaistua itsensä irti ja tuijotti nyt Karia epäluuloisen ja kiukkuisen näköisenä. Ei mies ollut koskaan aiemmin kiinni käynyt, vaikka olikin ollut vihainen Annen tempauksista. Nyt mies ei yllättäen kuitenkaan näyttänyt vihaiselta vaan oudon kylmältä ja määrätietoiselta. Anne epäröi hetken, pitäisikö miestä pelätä... mutta Kari oli kaikki nämä kahdeksan vuotta ollut aina niin tasainen, sietänyt ja sallinut Annelta melkein mitä vain, että toisinaan ihan kyllästytti. Anne oli vähitellen alkanut toimia kuten halusi, ja se oli sopinut hänelle hyvin.
Kari avasi vaatekaappinsa oven ja alkoi valikoida vöitään. Hän otti vanhan, leveän nahkavyön, jonka hän taittoi hitaasti kädessään kaksin kerroin, niin että vyö muodosti tukevan lenkin. Anne katseli toimitusta hiljaa, ajatukset liikahtelivat hänen päässään, mutta hänen ilmeensä oli epäuskoinen. Nopeasti hän kuitenkin päätti sivuuttaa miehensä oudot sekoilut ja mennä nukkumaan. Hän veti puseron päänsä yli, riisui hameensa ja sukkahousut ja oli juuri avaamassa rintaliivien hakasia, kun hän tajusi Karin seisovan vieressään, vedellen samalla hitaasti nahkavyötä toisen kätensä läpi. Turhan helpon ja yksinkertaisen oloisesti Kari heilautti kättään ja kaatoi puolipukeisen vaimonsa vatsalleen sängyn reunalle, nostaen samalla toisen jalkansa Annen selän päälle. Nyt Anne alkoi riehua. ”Vitun hullu, mitä sä aiot, mä tapan sut jos et heti laske mua pois! Sä et selviä tästä, kuuletko, sun käy huonosti, mä otan eron ja lapset tulee varmasti mulle hullu!”
Rimpuilu ja sadattelu oli turhaa. Nopealla vetäisyllä Kari riisui Annen pitsipöksyt ja paljas pyöreä takamus hohti valkeana hämärässä makuuhuoneessa. Kari oli usein kuvitellut tämän näyn mielessään jossa piteli vaimoaan, mutta nyt lopulta todellisena se herätti hänessä enemmän himoa kuin hän oli luullut. Hän oli halunnut antaa Annelle opetuksen, näyttää kuka oli mies talossa ja että häntä piti kunnioittaa, mutta nyt hän tunsikin etumuksensa kohoavan. Hetken mielijohteesta hän avasi rintaliivien hakaset pitäen silti koko ajan jalallaan vaimoaan aloillaan vatsallaan niin, että vaimon polvet olivat lattiaa vasten. Seksistäkin oli aikaa ainakin kolme viikkoa kari mietti, Annella oli usein syitä ettei häntä huvittanut kun Kari teki aloitteen. Seksi oli muutenkin kovin tavanomaista, Anne sanoi herkästi ettei halunnut semmoista, jos Kari ehdotti vaikka uutta asentoa.
Rintaliivien avaaminen sai Annen vielä raivokkaammaksi: ”Ai aiot raiskata mut vai! Se tästä vielä puuttuukin, tuhkamuna! Mä sulle näytän mitä tommosille tapahtuu, joudut linnaan luuseri ja ne raiskaa sua siellä neiti viidesti päivässä! Annen jutut saivat Karin ajatukset palaamaan alkuperäiseen suunnitelmaan. Oli aika hiljentää vaimo, herättää vielä naapuritkin tuota menoa. Vyö läiskähti kovaäänisesti valkealle pakaralle jättäen siihen punaisen jäljen. Anne vingahti ja haroi käsillään sängynpeittoa koittaen tavoittaa ja raapia Karin jalkoja. Mutta nyt vyö alkoi tanssia molemmilla pakaroilla tiiviseen tahtiin, muuttaen vähitellen valkean ihon hehkuvan punaiseksi ja juovikkaaksi. Anne koitti pysyä kiukkuisena, mutta lyönti lyönniltä hänen äänensä alkoi särkyä ja siihen sekoittui yhä enemmän parahduksia ja vingahduksia. Hän yritti suojata takamustaan käsillään, mutta vyö osui sormille, saaden nekin kirveltelemään ilkeästi. Lopulta Annen ääni oli itkuinen ja anova, ja hän pyysi Karia lopettamaan. ”Tämä on rangaistus ja sen lopettamisesta päätän minä, et sinä”, Kari sanoi. ”Mutta asiaasi auttaa, jos pyydät anteeksi huonoa käytöstäsi ja lupaat vastedes käyttäytyä kunnolla”. Anne nieleskeli, kiukku nosti vieläkin vähän päätään, mutta hän tajusi neuvotteluasemansa aika heikoiksi ja sanoi nöyrällä äänellä ”anteeksi, en tee niin enää toiste”. ”Saat vielä kymmenen lyöntiä, sitten rangaistus on tällä erää ohi”, Kari totesi rauhallisesti ja jatkoi käsittelyn loppuun Annen nyyhkiessä hiljaa sänkyä vasten.
Kari nosti jalkansa pois Annen selältä ja vei vyön kaapilleen, riisuutuen ja heittäytyen sitten vuoteelleen välinpitämättömän näköisenä. Annen sisällä myllersi. Hänestä tuntui että ei kyennyt ymmärtämään mitä Kari oli juuri tehnyt, vaikka tunsikin sen takalistossaan varsin konkreettisesti. Hän valui hitaasti sängyltä lattialle ja koetteli ihmetellen takamustaan jota kuumotti ja kirvelsi. Silmiään pyyhkiessään Anne vilkaisi alta kulmainsa Kariin päin, tällä näytti olevan huvittunut ilme kasvoillaan, hän oli ilmeisesti huomannut Annen epäuskoisen eleen koetella takapuoltaan. Jonkinlainen pieni pelko, tai ehkä ennemmin kunnioitus Karia kohtaan ailahti Annen mielessä. Ja sen perässä tuli tietoisuus siitä, että hän oli edelleen alasti, että Kari saattoi vapaasti tuijottaa häntä. Olihan Kari hänet nähnyt lukuisia kertoja ennenkin alastomana, mutta tämä tuntui nyt jotenkin erilaiselta. Anne kääntyi selin Kariin suojatakseen itseään, mutta muisti samalla epäilemättä kirjavan punaiselta näyttävän peppunsa, joka sekin nolotti häntä. Hän luikahti nopeasti peiton alle, poikkeuksellisesti täysin ilman vaatteita. Karin ilme oli jo avoimen huvittunut hänen sanoessaan rauhallisesti hyvää yötä ja kääntäessään tyynesti selkänsä vaimoonsa päin.
Anne makasi hetken hiljaa, mutta joutui sitten kääntymään vatsalleen, peppu ei kestänyt olla patjaa vasten. Anne ei ymmärtänyt itseään, sillä hän tunsi yhtä-äkkiä että halusi Karia... hän himoitsi miestään joka juuri oli piiskannut hänet vyöllä ja sitten kääntänyt hänelle selkänsä...
Anne oli samalla saanut riuhtaistua itsensä irti ja tuijotti nyt Karia epäluuloisen ja kiukkuisen näköisenä. Ei mies ollut koskaan aiemmin kiinni käynyt, vaikka olikin ollut vihainen Annen tempauksista. Nyt mies ei yllättäen kuitenkaan näyttänyt vihaiselta vaan oudon kylmältä ja määrätietoiselta. Anne epäröi hetken, pitäisikö miestä pelätä... mutta Kari oli kaikki nämä kahdeksan vuotta ollut aina niin tasainen, sietänyt ja sallinut Annelta melkein mitä vain, että toisinaan ihan kyllästytti. Anne oli vähitellen alkanut toimia kuten halusi, ja se oli sopinut hänelle hyvin.
Kari avasi vaatekaappinsa oven ja alkoi valikoida vöitään. Hän otti vanhan, leveän nahkavyön, jonka hän taittoi hitaasti kädessään kaksin kerroin, niin että vyö muodosti tukevan lenkin. Anne katseli toimitusta hiljaa, ajatukset liikahtelivat hänen päässään, mutta hänen ilmeensä oli epäuskoinen. Nopeasti hän kuitenkin päätti sivuuttaa miehensä oudot sekoilut ja mennä nukkumaan. Hän veti puseron päänsä yli, riisui hameensa ja sukkahousut ja oli juuri avaamassa rintaliivien hakasia, kun hän tajusi Karin seisovan vieressään, vedellen samalla hitaasti nahkavyötä toisen kätensä läpi. Turhan helpon ja yksinkertaisen oloisesti Kari heilautti kättään ja kaatoi puolipukeisen vaimonsa vatsalleen sängyn reunalle, nostaen samalla toisen jalkansa Annen selän päälle. Nyt Anne alkoi riehua. ”Vitun hullu, mitä sä aiot, mä tapan sut jos et heti laske mua pois! Sä et selviä tästä, kuuletko, sun käy huonosti, mä otan eron ja lapset tulee varmasti mulle hullu!”
Rimpuilu ja sadattelu oli turhaa. Nopealla vetäisyllä Kari riisui Annen pitsipöksyt ja paljas pyöreä takamus hohti valkeana hämärässä makuuhuoneessa. Kari oli usein kuvitellut tämän näyn mielessään jossa piteli vaimoaan, mutta nyt lopulta todellisena se herätti hänessä enemmän himoa kuin hän oli luullut. Hän oli halunnut antaa Annelle opetuksen, näyttää kuka oli mies talossa ja että häntä piti kunnioittaa, mutta nyt hän tunsikin etumuksensa kohoavan. Hetken mielijohteesta hän avasi rintaliivien hakaset pitäen silti koko ajan jalallaan vaimoaan aloillaan vatsallaan niin, että vaimon polvet olivat lattiaa vasten. Seksistäkin oli aikaa ainakin kolme viikkoa kari mietti, Annella oli usein syitä ettei häntä huvittanut kun Kari teki aloitteen. Seksi oli muutenkin kovin tavanomaista, Anne sanoi herkästi ettei halunnut semmoista, jos Kari ehdotti vaikka uutta asentoa.
Rintaliivien avaaminen sai Annen vielä raivokkaammaksi: ”Ai aiot raiskata mut vai! Se tästä vielä puuttuukin, tuhkamuna! Mä sulle näytän mitä tommosille tapahtuu, joudut linnaan luuseri ja ne raiskaa sua siellä neiti viidesti päivässä! Annen jutut saivat Karin ajatukset palaamaan alkuperäiseen suunnitelmaan. Oli aika hiljentää vaimo, herättää vielä naapuritkin tuota menoa. Vyö läiskähti kovaäänisesti valkealle pakaralle jättäen siihen punaisen jäljen. Anne vingahti ja haroi käsillään sängynpeittoa koittaen tavoittaa ja raapia Karin jalkoja. Mutta nyt vyö alkoi tanssia molemmilla pakaroilla tiiviseen tahtiin, muuttaen vähitellen valkean ihon hehkuvan punaiseksi ja juovikkaaksi. Anne koitti pysyä kiukkuisena, mutta lyönti lyönniltä hänen äänensä alkoi särkyä ja siihen sekoittui yhä enemmän parahduksia ja vingahduksia. Hän yritti suojata takamustaan käsillään, mutta vyö osui sormille, saaden nekin kirveltelemään ilkeästi. Lopulta Annen ääni oli itkuinen ja anova, ja hän pyysi Karia lopettamaan. ”Tämä on rangaistus ja sen lopettamisesta päätän minä, et sinä”, Kari sanoi. ”Mutta asiaasi auttaa, jos pyydät anteeksi huonoa käytöstäsi ja lupaat vastedes käyttäytyä kunnolla”. Anne nieleskeli, kiukku nosti vieläkin vähän päätään, mutta hän tajusi neuvotteluasemansa aika heikoiksi ja sanoi nöyrällä äänellä ”anteeksi, en tee niin enää toiste”. ”Saat vielä kymmenen lyöntiä, sitten rangaistus on tällä erää ohi”, Kari totesi rauhallisesti ja jatkoi käsittelyn loppuun Annen nyyhkiessä hiljaa sänkyä vasten.
Kari nosti jalkansa pois Annen selältä ja vei vyön kaapilleen, riisuutuen ja heittäytyen sitten vuoteelleen välinpitämättömän näköisenä. Annen sisällä myllersi. Hänestä tuntui että ei kyennyt ymmärtämään mitä Kari oli juuri tehnyt, vaikka tunsikin sen takalistossaan varsin konkreettisesti. Hän valui hitaasti sängyltä lattialle ja koetteli ihmetellen takamustaan jota kuumotti ja kirvelsi. Silmiään pyyhkiessään Anne vilkaisi alta kulmainsa Kariin päin, tällä näytti olevan huvittunut ilme kasvoillaan, hän oli ilmeisesti huomannut Annen epäuskoisen eleen koetella takapuoltaan. Jonkinlainen pieni pelko, tai ehkä ennemmin kunnioitus Karia kohtaan ailahti Annen mielessä. Ja sen perässä tuli tietoisuus siitä, että hän oli edelleen alasti, että Kari saattoi vapaasti tuijottaa häntä. Olihan Kari hänet nähnyt lukuisia kertoja ennenkin alastomana, mutta tämä tuntui nyt jotenkin erilaiselta. Anne kääntyi selin Kariin suojatakseen itseään, mutta muisti samalla epäilemättä kirjavan punaiselta näyttävän peppunsa, joka sekin nolotti häntä. Hän luikahti nopeasti peiton alle, poikkeuksellisesti täysin ilman vaatteita. Karin ilme oli jo avoimen huvittunut hänen sanoessaan rauhallisesti hyvää yötä ja kääntäessään tyynesti selkänsä vaimoonsa päin.
Anne makasi hetken hiljaa, mutta joutui sitten kääntymään vatsalleen, peppu ei kestänyt olla patjaa vasten. Anne ei ymmärtänyt itseään, sillä hän tunsi yhtä-äkkiä että halusi Karia... hän himoitsi miestään joka juuri oli piiskannut hänet vyöllä ja sitten kääntänyt hänelle selkänsä...
Vastaukset 2
Vanhimmat
SAIRASTA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
...