pentu ei nuku öisin

no kiva kun annat neuvoja, mutta hei haloon olisi voinut jättää pois, antaa ikävän sävyn viestiin...
Näitä koiranpentuja ollut todella jo 4 elämäni aikana, eikä yksikään ole näin inissyt (= turvaa hakenut). Tulihan koettua/opittua sekin. Eikö ole parempi kysyä apua kuin toimia väärin??!
Valitettavastu 160 leveä runkopatja on hieman vaikea siirtää lattialle, mutta yritän kehittää jostain patjan olohuoneeseen..

alk.per kirjoitti:

no kiva kun annat neuvoja, mutta hei haloon olisi voinut jättää pois, antaa ikävän sävyn viestiin...
Näitä koiranpentuja ollut todella jo 4 elämäni aikana, eikä yksikään ole näin inissyt (= turvaa hakenut). Tulihan koettua/opittua sekin. Eikö ole parempi kysyä apua kuin toimia väärin??!
Valitettavastu 160 leveä runkopatja on hieman vaikea siirtää lattialle, mutta yritän kehittää jostain patjan olohuoneeseen..

Lue lisää

tapa korostaa asiaa.usein sanon lapsellekkin,hei haloo.......
Ei ollut pahalla:)
Jos annat koiran nukkua sängyssä aikuisena niin sillon voit ottaa sen sänkyyn.
Hyvä hetkiä pennun kanssa:)

Mullakin on jo 10.koira ja tämä on varsin jästipää,ikää kylläkin vasta 1v 7kk.

Riva kirjoitti:

tapa korostaa asiaa.usein sanon lapsellekkin,hei haloo.......
Ei ollut pahalla:)
Jos annat koiran nukkua sängyssä aikuisena niin sillon voit ottaa sen sänkyyn.
Hyvä hetkiä pennun kanssa:)

Mullakin on jo 10.koira ja tämä on varsin jästipää,ikää kylläkin vasta 1v 7kk.

Lue lisää

kun olen väsynyt niin sitä ylireagoi.. :)

hyvin kirjoitti:

kun olen väsynyt niin sitä ylireagoi.. :)

ota vaan opiksi mitä "riva" sanoi. Harvemmin täällä saa niin viisasta tekstiä lueakkaan.
Minun spitzini nukkuvat minun kanssani, toinen toisella ja toinen toisella puolella, kun menen sänkyyn, mutta ennenkuin oon ees nukahtanut, hyppäävät he itse alas ja menevät sohvan alle tms. nukkumaan missä on viileämpää. :))
Karvat ei häiritse minua, sillä pesukone on keksitty.
Eli ota viekkuun vaan vaik vähäks aikaa.

Haluaisin kertoa vähän erilaisia asioita pennun kasvatuksesta. Olen samaa mieltä kaikkien kanssa että pentu hakee turvaa. Onhan se kamala kokemus pienen elämässä muuttaa oman äidin luota aivan oudon tuoksuiseen kotiin ilman veljiä ja siskoja. Mutta nyt sinä olet sen äiti, sen tuki ja turva joka käänteessä. Sinun pitäisi myös toimia siten, vaikkakaan se ei ole ihan helppoa. Tässä välissä kerron, että olen elänyt koirien kanssa jo 35 vuotta ja tuonut useita pentuja kotiin ja valitettavasti myös joutunut saattelemaan heitä myös viimeiselle matkalle. Mutta kaikki mitä teet, sen teet rakkaudesta. Tässä tapauksessa sinun pitää olla se, jonka varaan pentu laskee elämänsä. Jos sinä poukkoilet yöllä ylös ja viet sille sitä ja tuot tätä niin ei pentu koe olevansa turvallisessa olotilassa. (vaikka ymmärrän, että haluat vain sille kaikkein parasta) Pentu peilaa elämäänsä alusta saakka ohjaajansa käyttäytymisen mukaan. Minulle kun tulee pentu kotiin niin teemme kaikki niin kuin sinäkin, mutta kun tulee ilta ja nukkumaan menon aika, sanon sille että hyvää yötä kullannuppu nyt mennään nukkumaan ja aamulla tavataan. Yksi pentu ei hyväksynyt laittamaani petiä vaan vinkui koko ajan pois, nostin sen pois ja menin nukkumaan. Se löysi kyllä paikan mihin asettui. (ehkä kolmen valvotun yön jälkeen, jossa minä teeskentelin nukkuvani). Toinen pentu otti tavan kiskoa peiton laidasta ja repiä peittoani alas. Se loppui kun räjähdin niin kamalasti keskellä yötä, että katsoi parhaimmaksi mennä nukkumaan sängyn alle. Viimeisimmälle, eli nyt 1.5 vuotiaalleni tein makuuhuoneen ovelle ristikkoaidan, josta pentu näki ja kuuli missä mami nukkuu muttei pääse itse sinne. Kaksi yötä tuijotti aidan takana ja vinkui mutta sitten luovutti. Eli tarkoitan tällä sitä, että pentusi saa sitä oikeaa turvaa sillä kun se näkee miten sinä käyttäydyt. Eli ole alusta saakka järkähtämätön kuin vuori jota ei heilauta mikään niin pentu oppii luottamaan siihen, että vaikka se olisi epävarma ja pelokas niin mami ei ole. Mami nukkuu kun on nukkumisen aika ja leikkii kun on lekkimisen aika ja kaikki mitä mami tekee on oikein. Vain sillä lailla saat luottavaisen pennun ja aikuisena luottavaisen koiran, joka tietää paikkansa perheessä. Epävarma aikuinen kohdistaa pelkonsa aivan väärällä tavalla. Tälläkin hetkellä minulla on kaksi isoa uroskoiraa (1.5v ja 2v) He tietävät paikkansa ja rakkauden tunne on molemminpuolinen. Ainakin kun sohvalla minä istun just keskellä ja koirat ovat molemmin puolin päät sylissäni. Mutta kun on aika totella niin käsimerkillä he tietävät mitä haluan. Tiivistettynä: tallaa pohja/perustus niin kovaksi ettei sitä mikään nujerra, ole pomo, tee selvät säännöt ja pysy niissä niin saat luottavaisen koiran. Ja mikä tärkeintä, pennulle riittää ystävällinen puhe ja omakäytöksesi, ei tarvitse huutaa eikä kiljua. Lyömistä en sulata koskaan.

:)
Hei.
Käsi on ihan puutunut jokayöisestä roikottamisesta ja todellakin, pentu rauhottuu kun sitä masun alta hissukseen rapsuttelen. Koppahan on jo tuossa sängyn vieressä kun ei kamalasti ole muita mahdollisuuksia makuuhuoneessa.
Oma vanha paita meni heti "pesään" ja pehmolelu, mutta toi kuumaveipullo onkin kokeilemisen arvoinen..(kaikki vinkit käy:)
Sekin auttoi aluksi kun laitoin oman jalan maahan, mutta ei auta enää.
Ajattelin ensi yönä kokeilla tuota lattialla nukkumista. Ongelmaksi saattaa tulla se että pentu rakastaa hiuksiani, kasvojani ja korviani... Kokeillaan kuitenkin. :)
Mutta vaikka olenkin nukkunut TOSI huonosti niin mistään hinnasta en tuosta pennusta luopuisi. Olen nauranut (aidosti nauranut, syvältä) niin monta monituista kertaa näiden kahden viikon aikana, että vaikka vähän väsyttää niin kyllä nämä ilot voittavat.

alkup. kirjoitti:

:)
Hei.
Käsi on ihan puutunut jokayöisestä roikottamisesta ja todellakin, pentu rauhottuu kun sitä masun alta hissukseen rapsuttelen. Koppahan on jo tuossa sängyn vieressä kun ei kamalasti ole muita mahdollisuuksia makuuhuoneessa.
Oma vanha paita meni heti "pesään" ja pehmolelu, mutta toi kuumaveipullo onkin kokeilemisen arvoinen..(kaikki vinkit käy:)
Sekin auttoi aluksi kun laitoin oman jalan maahan, mutta ei auta enää.
Ajattelin ensi yönä kokeilla tuota lattialla nukkumista. Ongelmaksi saattaa tulla se että pentu rakastaa hiuksiani, kasvojani ja korviani... Kokeillaan kuitenkin. :)
Mutta vaikka olenkin nukkunut TOSI huonosti niin mistään hinnasta en tuosta pennusta luopuisi. Olen nauranut (aidosti nauranut, syvältä) niin monta monituista kertaa näiden kahden viikon aikana, että vaikka vähän väsyttää niin kyllä nämä ilot voittavat.

Lue lisää

asenne, hyvä! :))
Voit pitää sitä pentua sylissäsi aloillaan sillein lievästi tiukasti ja sanoa et ei saa nyt"! ja sammutat valot ja aina kun alkaa "repimään" hiuksiasi tai nuolemaan kasvojasi, niin vedät sen alemma rintaasi vasten ja toteat vain että "ei". Kyllä se siitä oppii. :))