Yrjö Jylhän Kaivo-runo on upeimpia ikinä kirjoitettuja runoja! Muistaako joku kuinka runo jatkuu? Löysin vain tämän pätkän netistä (taitaa tuossakin olla jokunen virhe?):
" Talvipäivä puolessa on vasta, hyökkäystä ei, vain tykkitulta, viuhuu sirpaleet ja roiskuu multa. Alla maan on tyyntä, kodikasta, haavoissaan vain joku hiljaa huokaa: Veljet vesi tilkka tuokaa.
Korsun yllä tykkien soi jyry kaivotietä pyyhkii luotipyry, päivin sekä öin, ja polun päässä kaivon partaalla on verta jäässä- kaivon luona luoti tapas monta liian janoista ja maltitonta. Janoos älä täällä vettä pyydä,
Astiaas vain mustaa lunta syydä, sitäkään jos löydät enään maasta - niin sen täyttää pirstat, savu, saasta. Iltaan kestä vain, niin lääkkeen saavat kurkut kuivat vihlovaiset haavat. Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa: Veljet vesitilkka tuokaa.
Lähtee mies kun vettä pyytää veikko, tuskissansa huokuva ja heikko, lähtee, koska veljellä on jano, enempää ei mieti eikä sano. Käteensä hän sieppaa vesikannun, juoksee yli myllerretyn mannun, häipyy sekaan viuhinan ja tuiskeen kuullen korvissaan vain avunkuiskeen.
Tykit jyskyttävät korsun suusta, viipyy vesimies ei mitään muuta. Haavoissaan vain ...
" Talvipäivä puolessa on vasta, hyökkäystä ei, vain tykkitulta, viuhuu sirpaleet ja roiskuu multa. Alla maan on tyyntä, kodikasta, haavoissaan vain joku hiljaa huokaa: Veljet vesi tilkka tuokaa.
Korsun yllä tykkien soi jyry kaivotietä pyyhkii luotipyry, päivin sekä öin, ja polun päässä kaivon partaalla on verta jäässä- kaivon luona luoti tapas monta liian janoista ja maltitonta. Janoos älä täällä vettä pyydä,
Astiaas vain mustaa lunta syydä, sitäkään jos löydät enään maasta - niin sen täyttää pirstat, savu, saasta. Iltaan kestä vain, niin lääkkeen saavat kurkut kuivat vihlovaiset haavat. Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa: Veljet vesitilkka tuokaa.
Lähtee mies kun vettä pyytää veikko, tuskissansa huokuva ja heikko, lähtee, koska veljellä on jano, enempää ei mieti eikä sano. Käteensä hän sieppaa vesikannun, juoksee yli myllerretyn mannun, häipyy sekaan viuhinan ja tuiskeen kuullen korvissaan vain avunkuiskeen.
Tykit jyskyttävät korsun suusta, viipyy vesimies ei mitään muuta. Haavoissaan vain ...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kaivo
Talvipäivä puolessa on vasta,
hyökkäystä ei, vain tykkitulta:
viuhuu sirpaleet ja roiskuu multa.
Alla maan on tyyntä, kodikasta;
haavoissaan vain joku hiljaa huokaa:
veljet, vesitilkka tuokaa -.
Korsun yllä tykkien soi jyry,
kaivotietä pyyhkii luotipyry
päivin sekä öin, ja polun päässä
kaivon partaalla on verta jäässä -
kaivon luona luoti tapas monta
liian janoista ja maltitonta.
Janoos älä täällä vettä pyydä,
astiaas vain mustaa lunta syydä,
sitäkään jos löydät enää maasta -
niin sen peittää pirstat, savu, saasta.
Iltaan kestä vain, niin lääkkeen saavat
kurkut kuivat, vihlovaiset haavat.
Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa:
veljet, vesitilkka tuokaa -.
Lähtee mies, kun vettä pyytää veikko,
tuskissansa huokuva ja heikko,
lähtee, koska veljellä on jano,
enempää ei mieti eikä sano.
Käteensä hän sieppaa vesikannun,
juoksee yli myllerretyn mannun,
häipyy sekaan viuhinan ja tuiskeen
kuullen korvissaan vain avunkuiskeen.
Tykit jyskyttävät korsunsuuta,
viipyy vesimies - ei mitään muuta.
Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa:
veljet, vesitilkka tuokaa -.
Päivä hämärtyy, ja vihdoin kuullaan,
kaivon partaall' että mies on suullaan,
verta valunut on kaivoon, josta
yksikään ei enää vettä nosta.
Verta pulpahtavat suonet lähteen
verta valuvaisen iltatähteen.
Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa:
veljet, vesitilkka tuokaa -.