Mitä haluaisitte fantasiakirjaan?

Kaikkiin en osaa vastata kunnolla, mutta kokeillaas...

1.Kaikenlaisista taruolennoista, mm.lohikäärmeet on ihania.

2.ööh..vaikka se, että olennaisimmat henkilöt harvoin haavoittuvat taisteluissa ja he ovat aina niiiin mahtavia taistelijoita.

3.Se, että päähenkilö on usein orpo poika, josta tulee kuningas. Tai se, että kuolleet henkilöt heräävät henkiin.

4.En osaa sanoa. Taikuudesta mä pidän paljon, mut sellasest, ettei se kopioi muita. Kaikessa pitää olla sitä omaperäisyyttä mukana. Esim taikaesineen etsintä on aika kulunu juttu...

Vastaukset ei oo kovin järkeviä, mutta kai tost nyt jotain saa irti...=)

1.Ai mistä pidän fantsukirjoissa... Fantasiasta! :D
Sehän on se olennainen siin ja tärkein... Eli se tarina, juoni, hahmot... :)

2.Ärsyttää se, et fantasiaa ei saa kotiovelle suoraan ku on lukenu yhen taas... No juujuu... :P
Se ärsyttää, et fantasiaa yritetää liikaa saaha tietyn mukaseks: Haltioiden on oltava jotain pitkähiuksisii, niillä PITÄÄ olla joku tosi "cool" jousi tai miekka, niiden PITÄÄ olla luontoystäviä... Ois mukavaa vaihteluu, jos kerran kirjassa haltialla ois lyhyet hiukset, aurinkolasit (HAAHAA!!!) ja haulikko kädessä... (Esim...)No yks kirjailija onkin tehny niin, mut sitä sarjaa on !"#¤% vaikee saaha... :) Siitä oli tässä palstalla aikoja sitten ollu aihekki... :D
Ja taas aloin kirjottaa näit ylihimo"#¤%pitkii...
*Se on vain joku tarttuva tauti!!!*
Mut ei saa liikaa poiketa tärkeimmistä ominaisuuksista: Oisko kääpiö enää kääpiö, jos se ois pitkä!

3.Typerin klisee tulikin jo tossa: Haltia on pitkähiuksinen, kaunis (Se oiski vaihteluu jos haltialla ois syylä...!) Ja en ymmärrä aina miks se just jousi tungetaa yleisesti haltialle...! No J.R.R.ällähän oli hyvä syy; kaukonäkö! Ja oli Legolaksella miekkaki... :)
Ja mää allekirjotan et se ärsyttää niiku toi yksi jo sano; orpo poika, sit se lähtee seikkailee ja HUMPS "Oon KINGI!"

4.Täydellisessä fantasiaromaanissa sais olla kaikkee; Taikuutta, jännitystä, romantiikkaa vähä muttei yli paljo, henkilöt sais olla persoonallisii, muttei sitä tavanomaista; yks sankari, yks naissankari joka kiljuu joka tilanteessa, yks perässä roikkuja huulen heittäjä...! En tiiä mikä siin on, mut kolahtaa aina nää "hiljaset jotka sanoo jotain joskus eikä kerro ittestään mitää..."

No !"#¤%&/()(/&%¤#"!!!!!!!!!!!! mua ku aloin taas kirjottaa... No joo... Lukekaa jos jaksatte! :D

1. Omaperäisyydestä

2. Kliseiden varaan rakentuminen

3. Kliseet sinänsä eivät ole typeriä, huonosti käytetyt kliseet ovat

4. Jos tietäisin, kirjoittaisin sen itse.
Henkilöistä sen verran, että niiden tulisi olla inhimillisiä, mielenkiintoisia, moniulotteisia ja kehittyviä.

1. Ehdottomasti siitä, kun niissä on niin paljon kaikkea kuviteltua. Kaikki henkilöt (kentit, velhot, lohikäärmeet) ovat sellasia, joita ei voi olla oikeassa elämässä.

2. Varmaan se, että joissain taisteluissa on yksi soturi vastaan sata muuta ihmistä ja se yksi soturi voittaa. Eli välillä on liian mahdoton tapahtuma. Mut toisaalta se on juuri hienoa!

3. Välillä osaa aavistaa mitä tulee lopussa tapahtumaan. Liikaa onnellisia loppuja.

4. Joku sellanen jossa ei olisi niin paljon taisteluita. Niitä tuntuu nykyään olevan ihan liikaa. Mut kaikki taika jutut on ihan parhaita! Raistlin!!!! =)

1. Mistä pidätte fantasiakirjoissa?
Uskottavista henkilöistä, joiden kehitys ja tekemiset ovat jotakuinkin perusteltuja, ja johdonmukaisesta, mutta yllättäviä käänteitä sisältävästä juonesta.

2. Mitkä asiat ärsyttävät?
Liian mustavalkoinen maailmankuva, yksiulotteiset hahmot, kuluneet juonikuviot, patriarkaalinen maailmankuva. Siinä ensimmäisiä mieleent tulevia.

3. Typerimmät kliseet
Köyhä maalaispoika tapaa velhon, ja joutuu seikkailuun. Löytää sitten kadonneen ihmeellisen syntyperänsä ja jumalaiset voimansa, kokee "I am the chosen one"-hetken, pelastaa maailman, saa prinsessan ja puoli valtakuntaa.

4. Millainen olisi unelmien fantasiakirja, jännitystä, romantiikkaa, taikuutta, millaisia henkilöitä...?   
Mikä tahansa menee, oikeessa suhteessa kaikkea. Tärkeintä on, että se on hyvin kirjoitettu. Hyvät henkilöhahmot ovat kaiken alku.

1. Mistä pidätte fantasiakirjoissa?
- Pienempänä pidin mielettömästi lohikäärmeistä (mistä ei tietenkään kerro sairas kärmeskokoelma, joka vie melkein koko kirjahyllyn), mutta näin ajan saatossa olen tullut siihen tulokseen, että ne ovat paljon kivempia katsella kuin lukea.

Fantasiakirjoissa pidän yksinkertaisesti siitä, että aiheeseen on perehdytty ja että kirjailijalla on oikeasti joku tarina kerrottavana sekä keinot kertoa se.

2. Mitkä asiat ärsyttävät?
- Eniten ehkä jo tuo mainittu kuolemattomuus. Kirjailija rakastuu hahmoihinsa liikaa, ne eivät haavoitu tai kuole tai jos kuolevat, on porukassa aina joku, joka osaa herättää henkiin. Pliis? Tuo kuolleista herättäminen menee vielä peleissä, mutta EI kirjoissa!

Sitten ärsyttää pienet asiat, huolimattomuusvirheet, jotka johtuvat kirjailijan perehtymisestä tai sen puutteesta. Esim. haarukka. Keskiajalla ei ollut mitään prkl haarukoita ne keksitiin vuosisatoja myöhemmin (olettaen, että fantasiamaailman aika vastaa reaalimaailman keski- tai varhaiskeskiaikaa). Voisi tietysti olettaa, että juuri siinä maailmassa on haarukka keksitty aiemmin, mutta silloin tuon aikarepeymän täytyisi näkyä jossain muussakin kuin siinä yhdessä vääntyneessä haarukassa. Ja esim. lehmien lypsäminen talvella. Koneilla se sujuu helposti, mutta ilman niitä lehmä pitää kyllä ihan vapaata koko talven. Tällaset asiat ja tiedot, joihin pääsee käsiksi, jos näkee edes vähän vaivaa, ja jotka paistavat kuin raiteiltaan suistunut Jupiter siellä rivien välissä.

3. Typerimmät kliseet
- Nuori poika lähtee etsimään juuriaan vanhan velhon (kauniin velhottaren), soturin ja varkaan kanssa. Matkallaan hän kohtaa kauniin neidon (joka myöhemmin osoittautuu prinsessaksi), löytää maagisen esineen ja sen avulla tuhoaa jonkun pahiksen ja nousee valtaistuimelle ja nai prinsessan. Onko kukaan lukenut tätä?

4. Millainen olisi unelmien fantasiakirja?
- Sellainen, missä kirjailijalla on tarina kerrottavana ja keinot kertoa se. Nuo kaksi kun on kohdallaan, ei siitä voi tulla huonoa. Jos toinen puuttuu, ei siitä voi tulla hyvää.

1. Fantasiakirjojen pitää olla tarpeeksi jännä ja
kivaa on myös kaikki "satu olennot" xD

2. No se kun päähenkilöt on niin haavoittumattomia
ja arvattavat "onnelliset loput", kun kaikissa
taisteluissa hyvät voittaa ja
päähenkö/päähenkilöt selvii hengissä

3. Kuolleista herääminen ja se että kaikki
haltiat yms. on aina saman laisii [kuten jo
mainittiinkin] on ärsyttävää

4. Siinä olis ainakin paljon toimintaa ja
persoonalliset henkilöt..... xD

1. Hyvä juoni ja kiinnostavat henkilöt, yleensä joku matka on kiintoisa.

2. Liian ennalta arvattavat kohdat

3. Niitä onkin jo mainittu. Se "valittu" on aika typerä klisee.

4. noh hyvä kirja on hyvä kirja

Fantasia kirjoissa (ainakaan niissä joita minä luen) ei mun mielestä oo mitään ärsyttävää..toisinaan tapahtumia on niin paljon et niitten perässä on hankala pysyä..henkilöitäkin on mahdottoman paljon..mutta kaikki ne on tärkeitä kirjan juonen kannalta..

itse rakastan fantasiaa jossa on lohikäärmeitä,taikuutta,ritareita ja eri rotuja esim.haltijat,kääpiöt,ja minotaurit..Siis Margaret Weis & Tracy Hickmanin kirjoja (Dragonlance,Kuolemanportti).Siis värikkäitä luonteita ja erilaisia näkökulmia paljon..

Tuossa olikin suurinpiirtein kerrottu,mikä kiehtoo
ja mikä ärsyttää.Vielä mainitsisin huumorin.

1. Mistä pidätte fantasiakirjoissa?
Noooh... Kaikesta erilaisista otuksista...

2. Mitkä asiat ärsyttävät?
No tietysti liian tavalliset sankarit, joita on joka ikisessä kirjassa kuten esim. Jos sankari nyt vaikka sattuisi olemaan mies (jolla on porukassaan joku rakastettu) joutuisi vähäksi aikaa eroon kyseisestä likasta, niin heti ollaan himoamassa muita naisia! Tosi ärsyttävää tollaset pervot "sankarit". >:(

3. Typerimmät kliseet
Noitahan on jo edellisissä viesteissä mainittu ihan tarpeeksi. :)

4. Millainen olisi unelmien fantasiakirja, jännitystä, romantiikkaa, taikuutta, millaisia henkilöitä...?

Jännitystä, romantiikkaa ja taikuutta. Lisäksi epätavalliset henkilöt, eli siis ei sitä tavanomaista prinssi-prinsessa-paritusta, jossa on urhea prinssi ja aina niin viisas ja tukeva prinsessa. Miksei välillä vaikka kunnon angsta tyttö ja puolimykkä-poika? xD

En lue fantasiia, mutta jos lukisin niin:

1. Mistä pidätte fantasiakirjoissa?

Uskoisin pitäväni sellaisista (ainakin elokuvien mukaan, koska tietoa kirjoista ei ole), jossa on hyvän ja pahan taistelua. Sellaista peruskamaa.
Kirjailija olisi perehtynyt myös keskiajan historiaan, ja siellä olisi jotain todellisuuspohjaa.
Haluaisin myös siihen joko velhon tai papittaren. Ei hirveästi sotakuvauksia, ne on loppuunkuluneita.

2. Mitkä asiat ärsyttävät?
Ainakin se jos se olisi liikaa samankaltainen kuin esim. THS. Eli örkkejä ja sen sellaisia.


3. Typerimmät kliseet

Onko niitä? No, ehkä se että prinssi löytää prinsessa yms.


4. Millainen olisi unelmien fantasiakirja, jännitystä, romantiikkaa, taikuutta, millaisia henkilöitä...?
Hmm...taikuutta. Se on aina kiinnostavaa. Henkiöitä voisi olla pahan ja hyvän edustajia esim. papitar edustaa hyvää ja hänet ryöstetään yms.

1.Yleensäkkin hahmoista jotka ovat tärkeitä juonenkulun kannalta.

2.Sankarien selviytyminen joka asiasta lähes vaurioitta.

3.Liikaa onnellisia loppuja.

4.Minä olen kehitellyt projektia jo pitemmän aikaa fantasiakirja sagasta. Ainakin 8 kirjaa suunniteltuna paperilla, ongelma onkin et kirjoitus ei suju. Jos kiinnostanee tietäää.

1. Taruolennoista ja taikuudesta, historiallisuuskin on mukavaa, mutta riippuu kirjasta
2. liian täydelliset päähenkilöt
3. hmmm niit on ainakin tuhat :D vaikka kaikki miltä haltiat, peikot, lohikäärmeet jne näyttää
4. jännitystä, romantiikkaa, taikuutta, seikkailua, tarpeeks nuoret päähenkilöt (n. 15-18 v.), jotain taikuutta tai yliluonnollisia voimia tappeluja jnejne

1. Hyvästä dialogista, mielenkiintoisista, mutta uskottavista hahmoista ja juonenkäänteistä jotka vetää maton alta, mutta hyvällä tavalla ja saavat rakastumaan entistä enemmän kirjaan. Usein tykkään myös sellaisista fantasiakirjoista joihin on hitusen sekoitettu jonkinlaisia scifielementtejä, mutta pidetty selvästi fantasiana se koko juttu.

2. Liiallinen ennalta-arvattavuus, se, että kirjailija pitää lukijaansa tyhmänä, minä-muotoinen kirjoittaminen (joskin on niitä siinä taidossa onnistuneitakin *rakasti Nälkäpeliä*), ällöromantiikka/äkkirakastumiset (romantiikkaa saa olla, mutta onko se aivan pakko joka ikinen kerta sen kauniin, fiksun ja filmaattisen päähenkilönä toimivan soturinaisen rakastuttava siihen kakkospäähenkilöön, joka on nuori ja salskea ja ehdottoman komea, säihkysilmäinen maailmanparantajapoika? Onko päähenkilöt oikeasti aina pakko parittaa toiselle päähenkilölle...? Ja varsinkin sellaisella kolmen luvun nopeudella...)
Kamala vuodatus; rakastan romantiikkaa ja luen sitä paljon (monessa muodossa), mutta olen silti nirso. :'D

3. Hmm... no kaikki THS -toisinnot ovat usein plääääh, prinssi löytää prinsessan ja saa puoli varvaskuntaa -tarinat, "Uu, löysin tällaisen kivan helyn joka onkin suuri ja mahtava voimaesine joka pitää viedä sinne ja tänne yhdessä haltijan, velhon ja maahisen kanssa" -jutut ja jne jne. Sanotaanko, että kaikki "perusfantasia" tai minkä ihminen yleensä mieltää fantasiaksi, alkaa olemaan kulunutta tavaraa. Itse ainakin kaipaan erikoisuutta...

4. Mitä jos paha voittaisi välillä? Tai loppu ei olisi happily ever after? Jotain tämän suuntaista siis. Olen kai niin sadisti, että tykkään lukea toisten kärsimyksestä, olkoonkin fiktiivisiä hahmoja. Toimivat, mielenkiintoiset hahmot mistä kuoriutuu pikkuhiljaa alkukäsityksen jälkeen aina jotain uutta, joihin voi ihastua ja vihastua (jotka siis ylipäätänsä herättävät tunteita), toimiva dialogi edelleen, hauskuutta, hieman kauhua, jännitystä, hieman romantiikkaakin, menetystä ja itkua, iloa ja naurua, kasvukipuja ja jotain opettavaista... Toisin sanoen ihmisenkokoisen elämän sullominen yhteen kirjaan/kirjasarjaan fiktiivisessa maailmassa. En vaadi siis paljoa.

Oman kässärin läpikäynti menossa, sitten sillä heitetään jotain viatonta, ylityöllistettyä kustantajaparkaa. Saa nähdä tärppääkö; voi olla tai olla olematta. Ei tyypillisintä fantasiaa, mutta taitaapa tuokin sisältää joukon tylsiä kliseitä uusiin kansiin kiedottuna.

(Plussakysymyksenä ihmettelen itsekseni sitä, että miksi suomalainen fantasia aka suomalaisen kirjoittama fantasia liittyy aina joko a) Kalevalaan b) johonkin jäiseen, kylmään tai lumiseen maailmaan? )

1. pääsee irtaumaan arkimaailmasta
2. moralin mustavalkoisuus, messiaaniset tarinat
3. päähenkilö on orpo 15-vuotias
4. tarinankerronta on erinomaista, tunnelma käsinkosketeltavaa, samaistuttavat henkilöt

1. En ole varma pidänkö enää fantasiakirjoista. Joskus ahmin niitä, mutta kyllästyin.
2. ja 3. Taikaesineiden etsiminen, kaikki perinteiset rodut, päähenkilöllä on taikavoimia (eikö voisi olla vaan ihan tavis, joka muuten pärjäisi ja ehkä inspiroisi kumppaneitaan (joilla voisi olla niitä taikavoimia)
4. Lähiaikoina olen huomannut, että kaikenlainen epäoikeudenmukaisuus on varsin koskettavaa. Esim. Erämaa kutsuu, Leijapoika ja Menetyksen perintö (Inheritance of Loss) ovat kaikki hyvin erilaisia kirjoja, mutta kaikissa on jonkinlaista epäoikeudenmukaisuutta päähenkilöitä (tai koiria) kohtaan ja nuo ovat olleet jotenkin tosi koskettavia kirjoja. Fantasiakirjassa voisi siis olla vaikkapa päähenkilönä tai päähenkilön ystävänä joku jota vainotaan ja/tai pidetään vähempiarvoisena syntyperän vuoksi.

1. Muissa kirjoissa ärsyttää se että vaikka ne yrittävät olla totta, ne eivät voi olla. Fantasiakirjat eivät yritä olla totta ja niihin voi paeta. Taruolennot, yllätykset, huumori, omaperäisyys ja tunnelma.

2. Tääl mutama on sanonut et esim. haltijoita pitäis muuttaa. Ite en ainakaan siihen lähtis. En tykkää jos niitä on muutettu paljon. Minä- muodossa kirjoittaminen rassaa todella. Ja sit et päähenkilöt pysyy hengissä vaikka kaks vastaa tuhat.

3. Jostain köyhäst pojasta tulee kuningas ja maailmanpelastaja. Ja sit taikakalujen ettiminen ja tuhoominen.

4. Kirjoittajan luoma fantasimaailma. Pitää olla haltijoita ja lohikäärmeitä. Kunnon juoni mutta ei liian arvattavissa oleva. Hyvin kirjoitettu ja mukaansatempaava.