Meille tuli juuri 7vkon ikäinen tyttö, joka huutaa yöt. Nukkuu n.1,5h enimmillään, herää ja rupeaa vinkumaan ja huutamaan, pian taas nukahtaa kun mennään ottamaan syliin ja 1,5h päästä taas sama homma. Pitäisikö minun olla välittämättä pennun huutamisesta, yrittääkö se vain saada huomiota?
Sama juttu on usein päivällä. Hereillä ollessaan kraapii ovia ja vinkuu, ulvoo, huutaa.. Teenkö jotain väärin vai onko tämä normaalia käyttäytymistä näin nuorella pennulla? Jos jollain samankaltaisia kokemuksia, ottaisin mielelläni neuvoja vastaan.
Toinen kysymys koiranomistajille; kuinka vanhana pentunne oppi "ulkoilemaan"? Olen käynyt pentumme kanssa pihalla, se vain tutisee häntä koipien välissä, ei liiku minnekään ja taas alkaa ulvonta ja vinkuna. Oppiiko koira vanhemmalla iällä kulkemaan ulkona pelkäämättä, nyt luultavasti pelkää vielä hirveästi?
Kiitos etukäteen vastauksista, olen kiitollinen:)
Sama juttu on usein päivällä. Hereillä ollessaan kraapii ovia ja vinkuu, ulvoo, huutaa.. Teenkö jotain väärin vai onko tämä normaalia käyttäytymistä näin nuorella pennulla? Jos jollain samankaltaisia kokemuksia, ottaisin mielelläni neuvoja vastaan.
Toinen kysymys koiranomistajille; kuinka vanhana pentunne oppi "ulkoilemaan"? Olen käynyt pentumme kanssa pihalla, se vain tutisee häntä koipien välissä, ei liiku minnekään ja taas alkaa ulvonta ja vinkuna. Oppiiko koira vanhemmalla iällä kulkemaan ulkona pelkäämättä, nyt luultavasti pelkää vielä hirveästi?
Kiitos etukäteen vastauksista, olen kiitollinen:)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Pentu yöksi pesäkoppaansa sängyn viereen ja pidä kättäsi pennun vieressä. Pentua pitää pitää paljon sylissä, ja puuhailla kaikenlaista sen kanssa. Tuon ikäinen pentu tarvitsee seuraa lähes koko ajan, muutaman viikon kuluttua se on paljon itsenäisempi, eikä itke enää ikäväänsä. Kyllä se siellä ulkona pelkää, mutta käy sen kanssa hetki aina ulkona ja yritä tehdä siitä pennulle turvallinen ulkoilu(pidä vaikka sylissä aluksi). Tähänkin tulee parannusta muutaman viikon kuluttua. Ulos se tuskin tarpeitaan tekee, mutta vähitellen siihenkin uskaltautuu.
Itsellänikin on tuon ikäisenä jokainen (3) koiraa olleet hyvin arkoja ulkona, halunneet olla vain sylissä ja pitäneet päätään piilossa kainalossa. Yöt olen nukkunut niiden vieressä lattialla, ja päivisin ovat halunneet olla koko ajan mukana ja sylissä. Sitä ei vaan arvaa millainen työ pennussa on ennenkuin sen itse kokee.
Nämä ensimmäiset viikot luonasi ovat koiran kehityksen kannalta tärkeät, joten sen pitää tuntea olonsa rakastetuksi ja turvalliseksi.
Parin kuukauden kuluttua tilanne on jo paljon helpompi ja pentu rohkeampi ja itsenäisempi. Sisäsiistiksi opettelu vielä kuitenkin vie ensimmäisen vuoden.
on vielä niin pieni että se pelkää olla yksin,eikä noin pienen vielä tarvitsisikkaan olla yksin.
Mene lattialle sen viereen nukkumaan jos et sitä sänkyyn päästä niin varmasti rauhoittuu.
Suljetteko te sen oven taakse ja yrittää teidän luo?
Se tarvii nyt kaiken turvan ihmisistä kun nei emoa enää oo auttamasa joten pidä huoli että se saa sen turvan eikä sitä hylätä yksin johonkin.
Tuo ulkona pelkääminen vähenee aikaa myöten jos et sitä väkisin raahaa vaan houkuttelemalla.
Tuossahan on himan alla myös vastaus tuohon nukkumattomuuteen.. :)
Minulla on nyt 8 viikkoinen mittelinpentu ja me tehdään kyllä ihan kaikki yhdessä. Suihkuun mennessänikin jätän oven sen verran raolleen että pentu pääsee kurkkaamaan oven raosta ettei häntä ole hylätty. Tänä aamuna tuli jopa jo kylppäriin katselemaan ihmeissään viemäriä..(ammesuihku).
Käydään 2-3 kertaa päivässä ulkona johon (ehkä vahingossa) kyllä yleensä kakkaakin. Olemme ajoittaneet ulkoilut aina ruokailujen jälkeen.
Tämäkin pentu aristeli ensimmäisillä kerroilla ja vieläkin pimeässä pelottaa enemmän kuin päivällä. Kaikki äänet ulkona ovat tosi jännittäviä.. pikkuhiljaa...
Jos pentu raapii muiden huoneiden (kuin missä olette) ovia voi se luulla että siellä on kavereita tai tuntea olonsa muuten vaan turvattomaksi.
Minulla pentu saa mennä jokaiseen huoneseen vapaasti, vain yöksi laitan työhuoneeni oven kiinni. Toissa yönä pentu herättikin minut itkemällä vessan oven taklana kun ilmeisesti luuli minun olevan siellä vaikka nukuin kun olin jättänyt valon päälle vahingoossa. Ja voi sitä riemua kun huusin pennun paikalleen.. :)
Pentuni oppi uklkoilemaan todella nopeasti tulonsa jälkeen. Asuimme silloin metsän vieressä joten pidin vaavia silloin paljon vapaana houkuttelin namupaloilla ja muilla herkuilla. Mitä useammin käytiin ulkosalla sitä enemmän kertyi rohkeutta. pentua voi aina rohkaista kehuvasti juuri siis namuilla (juustoa koiran suklaata). Nukkumisen kanssa saattaa tosin olla vaikeata. Kannattaa laittaa pennun koppa sängynviereen ja laitaa kuumavesipullo oman vanhan paidan sisälle ja se siis koppaan(tuo lämpöa ja turvaa pennulle).
niin nuorena. Aikaisintaan 8 viikkoisena, suositus on 12 viikkoisena ja rokotetuna. Ei ihme jos pentusi huutaa yöt ja valvottaa, sillä on emoaan ikävä ja aika varmasti nälkäkin, tuntee yksinäisyyttä!.
Koiranpentua ei saisi viedä ulos ennenkuin se on saanut ensimmäisen rokotuksen 12 viikkoisena! (tautien ehkäisyyn)!
..on aikaisintaan juuri tuossa 7 viikon iässä, eli liian aikaisin ei tuo pentu ole lähtenyt.
Ja mitä tohon ulosviemiseen tulee, niin antaisitko itse koiran oppia ensimmäiset 4-5 viikkoa tekemään tarpeensa sisälle, ja sen jälkeen ryhtyisit vasta sisäsiisteysopetukseen? Kyllä vois olla hankalaa.
Kyllä pennun saa 7 viikkoisena luovuttaa. Ja niinkuin joku jo mainitsikin tuosta ulos viemisestä... Heti vaan pikkuhiljaa on hyvä totuttaa pentu ulkona olemaan, huolehtien kuitenkin, että paikka on rauhallinen ja turvallinen pennulle. Makupalat mukaan ja ulkoilemaan! Laske pentu maahan ja kyykisty tai istu itsekkin maassa, niin että pentu näkee kasvosi ja voi olla mahdollisimman lähellä sinua, ilman että on sylissäsi ylhäällä. Makupaloilla yleensä pelottavat asiat unohtuvat. Huolehdi että ulkoilu on pennulle aina mukava kokemus! Itse nukuin patjalla lattialla pentu kainalossa, ei itkenyt kertaakaan, samalla heräsin itse kun pentu heräsi, lähdettiin nopeasti ulos, 5 kuisena oli täysin sisäsiisti. On tosin näitä omakotitalon etuja, että voi juoksennella puolialasti yöllä ulkona ilman että kukaan ihmettelee... :)
kuinka saat koirastasi sosiaalisen jos se ei pääse tutustumaan uusiin paikkoihin ennen kolmea kuukautta? koirapuistoihin ei pidä mennä, mutta muuten kyllä pitää ulkoilla.
tarkoitin tietysti ettei muitten koirien luo, eikä paikkoihin missä voi saada jotain suuhunsa, josta saa taudin sit yms. kirjotelkaa te kuulkaas iha rauhas tääl, ku ootte NOIN pilkun tarkkoja! luulis nyt koiran omistajan itsekin tietävän näist asioist..
Ei täällä mitään muuta olla kun ilkeitä.
:D
Kyl pennun pitää päästä tapaamaan toisia koiria.
Pitää vain reippaasti kysyä onko uudella tuttavuudella rokotukset kunnossa ja kuinka ko. koira suhtautuu pentuihin.
Mukavaa jatkoa sinulle:)
Heippa,
neljä koiranpentua olen maailman tavoille kasvattanut. Nuorin on nyt 11-viikkoinen. Kaikki ne ovat hämillään olleet kun ovat emon vierestä pois joutuneet. Itselläni on ollut selkeänä sääntönä että nukun vauvojen kanssa(koskee myös kissanpentuja)ensimmäisen/pari ensimmäistä yötä lattialla. Sen jälkeen siirryn takaisin omaan sänkyyn. Eläimillä on vapaa kulku makuuhuoneeseen, mutta sänkyyn ei.Vaavat uikuttaa sängyn vierellä jos uikuttaa. Hyvin ovat kaikki talon tavoille tottuneet.
Päiväsaikaan eletään normaalia elämää. Vauvoja pallutellaan sylissä mutta ne myös opettelevat pienestä pitäen sen että ihminen ei niiden kanssa ole vuorokauden kaikkina tunteina (joidenkuiden kun on pakko töissä käydä). Eroahdistuksia tms. ei meidän perheessä ole ollut. Onneksi.
Ulkoiluista. Koira oppii asioita kokemalla. Reippaasti ulkoilemaan vaan ja emännältä liika hyssyttely-vietti pois. Koira kun koira oppii. Vinkumisista ja tutinoista ei kovin herkästi kannata välittää. Reippaalla äänellä koiraa voi rohkaista mutta liika palluttelu ja sääliminen varmistaa sen, ettei siitä koskaan tulee reipasta ja omatoimista koiraa.
Onnea teille.