jos sua ei ois ollut
niin olisin keksinyt sut
ois susta samanlainen tullut
mitään en ois muuttanut
ohikulkijat luulee
minun seinille puhuvan
tyhjyyteen he sanovan mun kuulee
sua aina rakastan
tahdon susta kiinni pitää
vaikken sua oikeasti enää nää
en tahdo irtikään päästää
taas ilmestyt vierellein
on pakko itseään säästää
sen velkaa sulle jäin
olet joka ikinen yön ääni
kukkamerestä poimin sut
hyvä ajatus sisällä mun pääni
kun elämä on suuttunut
oot valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan
jos sua ei ois ollut
niin olisin keksinyt sut
vuoteeseeni kuvitellut
sulle kadulla puhunut
hiljaisuutena öissä
ääriviivoissa pihakoivun
ilman sua oon kuin vöissä
ilman sua lakastun
saanhan susta kiinni pitää
vaikken sua oikeesti enää nää
en tahdo irtikään päästää
siisilmestyt vierellein
on pakko itseään säästää
sen velkaa sulle jäin
olet jokaikinen yön ääni
kukkamerestä poimin sut
hyvä ajatus sisällä mun pääni
kun elämä on suuttunut
oot valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan
ei sua minusta voi erottaa
jäät osaksi mieleni maisemaa
kiitos
kun olit totta hetken
nyt mun täytyy tästä jatkaa
vierelläni teet loppuretken
vaikka se olis kuvitelmaa
olet jokaikinen yön ääni
osa lempeää valon kajoa
kesäsateena saavut elämääni
en kuivuuteen hajoa
oo valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan
nämä kaija koon laulun sanat kuvaavat tuskaani mikä sisälläni on.
niin olisin keksinyt sut
ois susta samanlainen tullut
mitään en ois muuttanut
ohikulkijat luulee
minun seinille puhuvan
tyhjyyteen he sanovan mun kuulee
sua aina rakastan
tahdon susta kiinni pitää
vaikken sua oikeasti enää nää
en tahdo irtikään päästää
taas ilmestyt vierellein
on pakko itseään säästää
sen velkaa sulle jäin
olet joka ikinen yön ääni
kukkamerestä poimin sut
hyvä ajatus sisällä mun pääni
kun elämä on suuttunut
oot valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan
jos sua ei ois ollut
niin olisin keksinyt sut
vuoteeseeni kuvitellut
sulle kadulla puhunut
hiljaisuutena öissä
ääriviivoissa pihakoivun
ilman sua oon kuin vöissä
ilman sua lakastun
saanhan susta kiinni pitää
vaikken sua oikeesti enää nää
en tahdo irtikään päästää
siisilmestyt vierellein
on pakko itseään säästää
sen velkaa sulle jäin
olet jokaikinen yön ääni
kukkamerestä poimin sut
hyvä ajatus sisällä mun pääni
kun elämä on suuttunut
oot valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan
ei sua minusta voi erottaa
jäät osaksi mieleni maisemaa
kiitos
kun olit totta hetken
nyt mun täytyy tästä jatkaa
vierelläni teet loppuretken
vaikka se olis kuvitelmaa
olet jokaikinen yön ääni
osa lempeää valon kajoa
kesäsateena saavut elämääni
en kuivuuteen hajoa
oo valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan
nämä kaija koon laulun sanat kuvaavat tuskaani mikä sisälläni on.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lapsen laulu äidille:
Minä onnellinen en
minä ymmärrä en
miksi minua riepotetaan
Miksi olla en saa
yhdessä paikassa
kuka on tuo vieras nainen
joka minut hakee
minulle hetken juttelee
sitten lähtee hän pois
ihan kuin suru hällä ois
Häntä tunne mä en
siksi niin vaikenen
pelottaa ja ajattelen
Voi kun tulis jo hän
joka on niin paljon enemmän
turvan mulle hän tuo
mulle lohdun hän suo
luokseen pääsen itkien
kuulen äänen lämpöisen
hellän, tutun, ihanan
syliinsä nukahdan
Ymmärtää voi minä en
mihin riepotusta tarvitsen
kanssa vieraan ihmisen
minä vietän hetken pikkuisen
Jos vieras olisi ihminen
ken ymmärtää mitä tarvitsen
soisi minulle sen
ihmisen lämpöisen,turvallisen
Joka minua rakastaa
hänen kuule sitä en hokevan
hän sen teoillaan osoittaa
syliinsä aina odottaa
Tämän muukalaisen kertoman
rakkauden
tarkoitusta ymmärrä en
Miten ymmärrän sellaisen
rakkauden hirmuisen
joka antaa ei voi
muuta kuin riepoituksen
Jos äiti minua rakastat niin
minut unohdat
annat mahdollisuuden
minun olla onnellinen
Jos äiti minua rakastat
Asia on just noin. Olen tuolla jossakin sanonut mitä teen jos minun lapseni vietäisiin. En toista sitä enää. Osaan vain kuvitella mikä olisi tunne kun menettäisi osan itsestään, tiedän tarkalleen mitä sisälläni tapahtuisi. Se ei olisi mitään kaunista katseltavaa, se jälki.
Sanon vain sen että joku kuitenkin sen joskus tekee. Miksen se voisi olla minä.