JOS ON TAHTOA, NIIN RAHAAKIN LÖYTYY...
Kyynel valuu vanhuksen uurteisilla poskilla hänen yrittäessään epätoivoisesti vapisevin käsin avata viimeisillä rahoillaan ostamaansa lääkepurkkia, että saisi edes hetken helpotusta koviin tuskiinsa. Kovien ponnistusten jälkeen hänen onnistuu saada senhetkinen lääkeannostuksensa ja väsyneenä hän istahtaa keittiöpöydän ääreen, katselee ulos ikkunasta kuinka usva leijuu katuvalojen ympärillä ja purskahtaa hillittömään itkuun. Yö laskee yksinäisyyden painavan vaipan hennon vanhuksen harteille ja vain syksyinen suomalainen taivas on kuulemassa vanhuksen huokaukset; "Miksi ei kukaan välitä, miksi olen niin yksin ja rahaton"…
Samanaikaisesti opiskelija-asunnossaan nuori, vasta elämäänsä aloitteleva köyhän perheen opiskelija on juuri päättänyt lukemisen seuraavan päivän kokeisiin ja nälkäisenä hakeutuu jääkaapin ääreen. Kylmä todellisuus iskee vasten kasvoja hänen avatessaan tyhjän jääkaapin oven. Vain yksinäinen tonnikalapurkki ja sekin puoliksi syöty. Pettyneenä ja katkerana nuori yrittää epätoivoisesti täyttää nälkäisen vatsansa viimeisillä rahoillaan ostamallaan tonnikalalla siinä kuitenkaan onnistumatta. Väsyneenä hän laahautuu lattialla lojuvan patjan päälle ja nukahtaa nälissään…
Yön laskiessa vaippaansa kauniin Imatran ylle, piehtaroi sängyssään "tokaluokkalainen" koulunkävijä. Hän ei saa unta, sillä seuraavan päivän kouluunmeno pelottaa. Hän näkee mielessään yhä uudestaan ja uudestaan kiusaajansa. Hän oli kyllä kertonut kerran kiusaajistaan opettajalle ja tämä olikin selvittänyt asian kiusaajien kanssa. Lopputulos oli vain tullut pahemmaksi, sillä nyt hän oli kaiken kiusaamisen lisäksi saanut myös "kaipaajan" tylyn maineen. Sen jälkeen hän oli vielä kerran yrittänyt saada opettajalta apua, mutta vastaus oli tyly; "Koulumme on niin iso, ettemme millään ehdi puuttua kaikkeen. Yritä pärjätä omillasi". Nyt hän totisesti oli omillaan, ei ketään auttamassa ja vatsakipu sen kun yltyi…
Tokaluokkalainen jo koulumatkalla kohti "kiusattujen maailmaa" ja samanaikaisesti aamun paikallis-lehteä lukiessaan niin vanhus kuin nuori opiskelijakin huomaavat ehdolla olevien poliitikkojen lupaukset paremmasta huomisesta. Jokaisella tuntuu olevan huoli juuri heidän hyvinvoinnistaan riippumatta siitä, minkä puolueen ehdokkaita ovat. Pieni virne suupielessään vanhus lausuu puoliksi ääneen: "Näitä juttuja on luettu ennenkin vaan eipä ole muutosta tullut" ja ikään kuin pisteeksi I:n päälle nielaisee aamulääkkeensä". Nuori ei vaivaudu edes lukemaan ehdolla olijoiden poliitikkojen juttuja kokonaisuudessaan paremmasta huomisesta, sillä jos nuo lupauksien antajat todella välittäisivät, hän ajattelee, niin miksi muutosta parempaan ei koskaan tapahdu? Nuori viskaa lehden roskikseen, suuntaa kulkunsa ulko-ovelle reppu selässään ja mumisee mielessään; "opiskella pitäisi, mutta millä eväillä"…
Edellä mainitut valitettavat esimerkit; todellisuuttako kauniissa kulttuuri kaupungissamme? Takuuvarmasti! Mistä sitten rahat, että heidän elämänsä laatu kohentuisi, hokevat monet vallalla olevat poliitikot tarkoituksenaan vain tehdä yksinkertaisesta asiasta mahdollisimman monimutkainen ja täten estää hyväsydämisten ehdolla olijoiden valtaanpääsy? Vastaus on yllättävän yksinkertainen: Jos on tahtoa, niin rahaakin kyllä löytyy! Mutta tätähän eivät vallalla olevat hyvinvoivat poliitikot tahdo mistään hinnasta sisäistää ja täten samat rattaat jatkavat armotonta kulkuaan vaalienkin jälkeen jauhaen raskaisiin rattaisiinsa kasvamassa olevat vähempiosaiset nuoremme sekä elämänsä ehtoopuolta elävät vähempiosaiset vanhuksemme puhumattakaan, että kouluja vaan isonnetaan välittämättä lainkaan siitä, että oppilaiden suurryhmät lisäävät kiusaamista sekä yleistä turvattomuutta näissä "mammuttikouluissa".
Ja Imatra nimisessä kulttuurikaupungissamme hyväosaisten poliitikkojen hallintavalta sen kun jatkuu heidän hokiessaan "kaupunkimme asukkailla on hyvä ja turvallinen olla", vaikka samanaikaisesti sorrettu köyhälistömme huokaa orjuutettuna taloudellisen taakkansa alla sekä pienet lapsemme pelkäävät kiusatuksi tulemista yhä kasvavissa mammuttikouluissamme. Missä on lähimmäisenrakkaus saatikka vakaumuksena välittäminen…
"Sorrettujen puolustaja":
Marko Lind
Kyynel valuu vanhuksen uurteisilla poskilla hänen yrittäessään epätoivoisesti vapisevin käsin avata viimeisillä rahoillaan ostamaansa lääkepurkkia, että saisi edes hetken helpotusta koviin tuskiinsa. Kovien ponnistusten jälkeen hänen onnistuu saada senhetkinen lääkeannostuksensa ja väsyneenä hän istahtaa keittiöpöydän ääreen, katselee ulos ikkunasta kuinka usva leijuu katuvalojen ympärillä ja purskahtaa hillittömään itkuun. Yö laskee yksinäisyyden painavan vaipan hennon vanhuksen harteille ja vain syksyinen suomalainen taivas on kuulemassa vanhuksen huokaukset; "Miksi ei kukaan välitä, miksi olen niin yksin ja rahaton"…
Samanaikaisesti opiskelija-asunnossaan nuori, vasta elämäänsä aloitteleva köyhän perheen opiskelija on juuri päättänyt lukemisen seuraavan päivän kokeisiin ja nälkäisenä hakeutuu jääkaapin ääreen. Kylmä todellisuus iskee vasten kasvoja hänen avatessaan tyhjän jääkaapin oven. Vain yksinäinen tonnikalapurkki ja sekin puoliksi syöty. Pettyneenä ja katkerana nuori yrittää epätoivoisesti täyttää nälkäisen vatsansa viimeisillä rahoillaan ostamallaan tonnikalalla siinä kuitenkaan onnistumatta. Väsyneenä hän laahautuu lattialla lojuvan patjan päälle ja nukahtaa nälissään…
Yön laskiessa vaippaansa kauniin Imatran ylle, piehtaroi sängyssään "tokaluokkalainen" koulunkävijä. Hän ei saa unta, sillä seuraavan päivän kouluunmeno pelottaa. Hän näkee mielessään yhä uudestaan ja uudestaan kiusaajansa. Hän oli kyllä kertonut kerran kiusaajistaan opettajalle ja tämä olikin selvittänyt asian kiusaajien kanssa. Lopputulos oli vain tullut pahemmaksi, sillä nyt hän oli kaiken kiusaamisen lisäksi saanut myös "kaipaajan" tylyn maineen. Sen jälkeen hän oli vielä kerran yrittänyt saada opettajalta apua, mutta vastaus oli tyly; "Koulumme on niin iso, ettemme millään ehdi puuttua kaikkeen. Yritä pärjätä omillasi". Nyt hän totisesti oli omillaan, ei ketään auttamassa ja vatsakipu sen kun yltyi…
Tokaluokkalainen jo koulumatkalla kohti "kiusattujen maailmaa" ja samanaikaisesti aamun paikallis-lehteä lukiessaan niin vanhus kuin nuori opiskelijakin huomaavat ehdolla olevien poliitikkojen lupaukset paremmasta huomisesta. Jokaisella tuntuu olevan huoli juuri heidän hyvinvoinnistaan riippumatta siitä, minkä puolueen ehdokkaita ovat. Pieni virne suupielessään vanhus lausuu puoliksi ääneen: "Näitä juttuja on luettu ennenkin vaan eipä ole muutosta tullut" ja ikään kuin pisteeksi I:n päälle nielaisee aamulääkkeensä". Nuori ei vaivaudu edes lukemaan ehdolla olijoiden poliitikkojen juttuja kokonaisuudessaan paremmasta huomisesta, sillä jos nuo lupauksien antajat todella välittäisivät, hän ajattelee, niin miksi muutosta parempaan ei koskaan tapahdu? Nuori viskaa lehden roskikseen, suuntaa kulkunsa ulko-ovelle reppu selässään ja mumisee mielessään; "opiskella pitäisi, mutta millä eväillä"…
Edellä mainitut valitettavat esimerkit; todellisuuttako kauniissa kulttuuri kaupungissamme? Takuuvarmasti! Mistä sitten rahat, että heidän elämänsä laatu kohentuisi, hokevat monet vallalla olevat poliitikot tarkoituksenaan vain tehdä yksinkertaisesta asiasta mahdollisimman monimutkainen ja täten estää hyväsydämisten ehdolla olijoiden valtaanpääsy? Vastaus on yllättävän yksinkertainen: Jos on tahtoa, niin rahaakin kyllä löytyy! Mutta tätähän eivät vallalla olevat hyvinvoivat poliitikot tahdo mistään hinnasta sisäistää ja täten samat rattaat jatkavat armotonta kulkuaan vaalienkin jälkeen jauhaen raskaisiin rattaisiinsa kasvamassa olevat vähempiosaiset nuoremme sekä elämänsä ehtoopuolta elävät vähempiosaiset vanhuksemme puhumattakaan, että kouluja vaan isonnetaan välittämättä lainkaan siitä, että oppilaiden suurryhmät lisäävät kiusaamista sekä yleistä turvattomuutta näissä "mammuttikouluissa".
Ja Imatra nimisessä kulttuurikaupungissamme hyväosaisten poliitikkojen hallintavalta sen kun jatkuu heidän hokiessaan "kaupunkimme asukkailla on hyvä ja turvallinen olla", vaikka samanaikaisesti sorrettu köyhälistömme huokaa orjuutettuna taloudellisen taakkansa alla sekä pienet lapsemme pelkäävät kiusatuksi tulemista yhä kasvavissa mammuttikouluissamme. Missä on lähimmäisenrakkaus saatikka vakaumuksena välittäminen…
"Sorrettujen puolustaja":
Marko Lind
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ota jo nappi niin pääset nukkumaan, sitten se helpottaa. Nuku ny yö tai pari niin kyl se siitä. Älä juo ennää!!!
AAAMEEEEEENNNN!!!
Kiitos hyvistä nauruista taas kerran, tulee mieleen joku 40-lukulainen suomifilmin köyhälistökuvaus: "kyynel valuu...". Vakavahan tämä asia on, mutta kun kirjoittajaan ei voi suhtautua vakavasti.
Laitas Marko tänne esille vielä muistin virkistykseksi se vaalikirjoitus, jossa kerroit muuttavasi meiningin Imatran valtuustossa ja Imatralla "kun" pääset valtuustoon. Katsotaan, mitä on tapahtunut sitten sen kirjoituksen.
Kiitos etukäteen.
En päässyt vaaleissa Valtuutetuksi, vaikkakin KD:n ensimmäisen varavaltuutetun paikka irtosikin. Toisaalta, istun nyt Kaupungin SUURIMMASSA LAUTAKUNNASSA (Sosiaali- ja terveys)...
Kukaan ei voi väittää, ettenkö olisi yrittänyt parastani, vaikka en Valtuustoon päässytkään! Jo nyt (vaikka sen itse joudunkin sanomaan) olen kirjoituksillani saanut Imatralaiset ottamaan kantaa politiikkaan ja tulevaisuudessa (mikäli saan riittävästi ääniä) tulen pitämään huolta ainakin siitä, että Valtuustossa EDES KESKUSTELLAAN asioista ja takuuvarmasti asioita ei sitten enää vain nuijita pöytään "Joo joo-päättäjien" toimesta...
Mitäkö on tapahtunut sen vaalikirjoituksen jälkeen, jossa lupasin muuttaa meiningin Imatran Valtuustossa? IMATRA ON HERÄNNYT KESKUSTELEMAAN POLTTAVISTA ASIOISTA...
Kunnioittaen:
Marko Lind
Ps. Jos tietäisit, kuinka moni poliittinen päättäjä kaupungissamme kokee minut uhkaksi, niin silloin ymmärtäisit, että jotakin olen saanut aikaiseksi! Eihän olematonta poliitikkoa ikinä koeta uhkaksi...
...onnea ja onnistumista/menestystä ajamissasi asioissa. Ja takuulla olet uhkaksi joittenkin päättäjien mielestä noussut, tietäsi varmaan yritetään mutkistella, mutta pidä pääsi ja jatka samaan malliin kumartelematta! Itse karistan piakkoin Imatran tomut jaloistani ja palaan takaisin seudulle, josta tänne hetkeksi muutin, mutta kiitos internetin, seurailen varmasti mitä kaupungissa tapahtuu.
No ihan miten vaan, mutta en usko että sinuu ihan uhaksi (ei uhkaksi) asti koetaan. Koirat haukkuu, karavaani kulkee. Ei paljon varmaan ole hetkauttanut, kun vihjailit (osin jo entisten) valtuutettujen olevan korruptoituneita yms.
Tiesitkö, että valtuutettu (ei Valtuutettu) istuu valtuustossa (ei Valtuustossa)? Ja Imatralla asuu imatralaisia (ei Imatralaisia)? Kuntamuoto on kaupunki (ei Kaupunki). Eli näillä hienostelevilla erisnimilläsi taas pönkittänet itseäsi ja näennäisesti muita. Muistan, että eräissä vaalikirjoituksissasi nimesi alla oli "Imatran Kristillisdemokraattinen puolue", vaikkei sellaista olekaan.
Mutta missäs on nyt se näyttö uhastasi? Plz laita se kirjoitus nyt tänne. Kansa vaatii.
Nyt sie yrität tarttuu oikeinkirjoitukseen, eli sie taiat olla aikamoinen pilkunnussija. Anna sie vaa kuule Markon julistaa, ku hää o kuiteskii vähä viisaampi ku sie ja asjaaha hää jot kirjottaa;)
Mitä ois tääkää keskustelupalsta ilma Markoo? Sanoha sie, ku näytät kaike tietävä! Mie ainaskii tykkää hänest sellasen ku hää jot on; aito ja rehelline karjalaispoika jok ei kettää nöyristel
Mene vääntämää sitä Tuntematon sotilas kieltä johokii muualle!! Ei ainakaa imatran murretta oo..Heh heh