Kosminen näytelmä

sitä näkökulmaa? Minun mielestäni Sinenmaa keikaroi "ulkopuolisuudellaan" mutta on yhtä ulkopuolinen kuin punkki; tonkii roskiksia, hakee ruokapaketteja, käyttää kirjastopalveluja ja niistä nettiä erityisesti.

Hänen filosofiansa tapaisia ja tasoisia maailmanselityksiä kuulee jokaisessa kaljakapakassa jokaisena iltana.

Se, että hän saattaa kärsiä vilua ja ehkä muutakin - tahallisesti - ei ole mikään jalostava itseisarvo.

Ohjelma oli parasta, mitä minun elinaikanani on suomalainen media pistänyt ulos.

Kyllä totuus on uskomaton. Niin ennen kuulumaton, niin heikosti kuultu, mutta samalla niin äärimmäisen tuttu ja oikea.

Kaikumaan jäivät mm. sanat:

"Voi että kun ihmiset vaan tietäis mitä tää elämä oikeesi on." K.S.

Katihan sanoi tuon kerrattuaan sitä ennen tilannetta, jossa hän huomasi majansa palavan:

"Mietin, että pitäiskö antaa vaan palaa. Lähtä kokeilemaan ihan uusia uria" (tai jotain siihen suuntaan)

Tuo lause, kuten suurin piirtein kaikki mitä Kati puhuu, resonoi minussa, koska olen itsekin oivaltanut puhtaissa aisteissa elämisen suunnattoman ilon (jos sen nyt voi näin kiteyttää), joka on Katilla minun nähdäkseni keskeytymätöntä. - Jos nyt kukaan voi oikeasti sanoa toisesta mitään - mutta minusta näyttää siltä, että Kati on lähtemättömän syvästi juurtunut Iloon, ja se on totisesti parasta mitä ihmiselle voi tapahtua. Kati on kokonainen ihminen.

Mutta mikä elokuvasta jäi käteen, tai mikä siitä syvästi viestittyi, on on se, että jokainen on Oman Onnensa Seppä. Jokainen yksilö on pyhä, eikä häntä saa verrata kehenkään toiseen. On väärin ja vastoin totuutta korottaa Kati Sinenmaata korokkeelle tai nimittää häntä kokonaiseksi ihmiseksi. Jokainen on syvästi vastuussa omasta kokonaisuudestaan, eheydestään. Kun tämä vastuu on täydellistä, elämä on täydellistä, kuten Katin elämä osoittaa ja kuten minun kokemukseni osoittaa.

Korokkeelle nostaminen on vertaamista ja vertaaminen on harhautusta. Se harhauttaa minut siitä, mitä minä olen. Siitä maanpäällisestä - ja lopulta kosmisesta - vastuusta, vapaudesta ja ilosta, jossa minä todellisuudessa olen syvästi osallisena, syvästi tarkoittaen: kosmisesti.