Tuleeko vehnis helposti toimeen muiden koirien kanssa toimeen, narttua ollaan suunniteltu. Entä miten ne yleensä suhtautuvat vieraisiin? Entä lapsiin? Tarvitseeko se paljon liikuntaa, siis pitkiä lenkkejä päivittäin? Minusta se vaikuttaa aika mukavalta rodulta, mutta minua hämää se joku iskostunut ajatus, että terrierit olisivat jotenkin äksyjä, en tiedä mistä tuo ajatus on jäänyt mieleen.
vehnäterrierin luonne
kiitos vastauksista
32859
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla on Vehnäterrieri uros ja se rupes nyt kaks vuotta täytettyään ärisemään muille uroksille. Mutta nartut, ainakaan mun tuntemat, eivät ole vihasia. Mielettömän ihmisystävällisiä on varmaan kaikki mun tuntemat vehnät! Mun uros erityisesti..välillä vähän liiankin ystvällinen kaikille (niin lapsille kun aikuisille ja täysin vieraillekkin)...Liikuntaa se kyllä tarvitsee mutta, niinhän kaikki koirat.
Turkin hoto on ehkä kaikkein huonoin puoli tässä rodussa, jos ei siihen jaksa yhtään panostaa. Pentuna turkki menee erityisen helposti takkuun.
Mutta kertakaikkisen ihana rotu ja mahtavan luottavainen koira jos sen hyvin kouluttaa.
Koulutuskin kohtalaisen helppoa varmaan... Nartun koulutus varmaan helpompaa kun uroksen.
Meillä oli vehnis-narttu, joka kuoli viime helmikuussa. Käyttäytyminen oli pikkuisen omapäistä esim. syömisen suhteen. Jos päätti olla syömättä viikon niin sitten EI!!! syönyt (koirassa ei sairauksia yms, ei vaan halunnut syödä, odotteli ilmeisesti parempia sapuskoja). Tyttäremme synnyttyä vehnis oli kiinnostunut, mutta suhtautui varovaisen tyynesti lapsen tulooan. Ei ongelmia. Kaikki vieraat olivat kavereita, koskaan ei ärissyt muille koirille tai ihmisille. Todella nopeasti edennyt kohtutulehdus vei koiramme. Siis tulehdus eteni tosi nopeasti, sunnuntaina normaali kolmen kilsan iltalenkki, maanantaina oli pikkuisen väsynyt, mutta vanhaa (12 v) koiraa välillä väsytteli. Tiistaina tilattiin lääkäriaika, mutta koira kuoli yöllä kello 02.10 omaan koriin, meidän läsnäollessa. Kaunis kuolema kotona. Muisto elää...
Hei!
Minulla oli lähes 14-vuotta vehnäterrierinarttu, ja olin hyvin tyytyväinen kaveriin. Minulla ei ollut koirani kanssa ongelmia, koirani otti ystävällisesti vastaan, niin kaksijalkaiset kuin lajitoverinsakin.Eli tuli hyvin toimeen. Tämä on kuitenkin hyvin paljon kiinni, siitä miten itse käyttäydyt ja miten paljon viitsit asiaan panostaa. Vehnä ei ole mikään sohvaperuna vaan haluaa myös harrastaa, ja sopiikin hyvin moneen lajiin, jos hihnanpäässä olevalla on malttia ja aikaa.