Aina mielessä

mistä sa olet..itse 09 alueelta..mies 34v..kerron sit lisää jos sua kiinnostaa kunnollinen mies..

itse olen ollut sinkkuna jo yli vuoden, enkä olisi ikinä uskonut, että "sen oikean" löytäminen on näin pirun vaikeaa... mutta siis alkuun itsekin ajattelin ihan koko ajan sinkkuuttani. välillä olen onnistunut melkein unohtamaan asian ja pystynyt täysin rinnoin nauttimaan elämästäni yksin.

nyt syksyn myötäkö on sitten iskenyt aivan suunnaton toisen ihmisen kaipuu, mutta sinkkuuteni pyörii taas koko ajan mielessä. katselen samalla tavalla miehiä ja varmaan kauas näkyy, että olen "epätoivoinen";) no, en ehkä vielä epätoivoinen, mutta lähestulkoon... sitähän sanotaan, että se joku sattuu kohdalle silloin kun sitä vähiten osaa odottaa, entä jos koko helvetin ajan odottaa ja toivoo jotain tapahtuvaksi:))

ei auta kun vain yrittää keskittyä elämiseen ja luottaa siihen, että kyllä se oma kulta vielä joku päivä kohdalle sattuu... ei vaan jaksaisi odottaa enää päivääkään. entä jos ei ketään ikinä minulle löydykään, mitäs sitten? tuleeko miusta katkera vanhapiika? apua...

Useita tunteja päivässä, vaikea sanoa tarkkoja aikoja mutta vähän väliä tulee kaupassa / kadulla / missä vaan joku kivannäköinen tyttö vastaan ja joka kerta tulee pohdittua miksen kelpaisi juuri hänelle.

..varmaan suurimman osan ajastani.

MUTTA: se muuttuu se ajattelutapa vuosien mittaan, ainakin itselläni. Alussa oli sellainen epätoivoinenkin kausi, koska olin ollut 14-vuotiaasta kolmikymppiseksi asti miltei koko ajan jonkun kanssa kimpassa. Tuntui, että olisi ollut "pakko olla joku". Sitten kun tarpeeksi paljon tuli pakkeja ynm. vastoinkäymisiä, niin alkoi tulla KYYNISYYS. En oikein tiedä, olenko tosiasiassa jo liian kyyninen ihmissuhteisiin, mutta ainakaan tää ei enää tunnu oikeastaan lainkaan pahalta tää yksin oleminen. Ainoastaan vähän arveluttaa se, että miten sitten vanhuksena on yksinäinen, mutta eihän sitä väkisin voi mitään ihmissuhdetta alkaa, ja parempi olla yksin kuin jonkun sellaisen kanssa, joka "ihan kiva", muttei kuitenkaan sytytä oikeasti.

Jos olet lainkaan kaltaiseni, niin viiden vuoden päästä ei enää satu lainkaan....;))

Vähän vaihtelee, tuntuu että ainakin nyt syksyllä on ihmisen kaipuu aika kova.

Oikeastaan voisin sanoa että ajattelen lähes samalla tavalla kuin sinä. Joskus enemmän joskus vähemmän,
tosin sillä erolla että sinkku olen ollut aina.

Kun kaikki asiat alkaa olla nyt kunnossa (vakityö, asunto, harrastuksia, hyvän kunnon pitäminen jne jne) niin muita murheita ei olekkaan kuin tyttökaverin löytäminen...jostain

Voi voi kun menee taas täällä joillakin huonosti. Sitä on oltu JO ihan pari kuukautta sinkkuna. Joku oli ollut jo peräti vuoden. Eräs oli seurustellut lähes koko ikänsä sen jälkeen kun karvat alkoi kasvamaan. Itselläni elämä on mennyt suunnilleen tyyliin seurustelua pari vuotta, sinkkuutta kuusi vuotta, ja ikää on nyt 35. Eli ei kovin montaa suhdetta ole minun elämääni mahtunut. Tämä on niin suhteellista mutta kuitenkin tekisi mieleni sanoa että tulkaa sitten valittamaan kun olette sen 6 vuotta olleet sinkkuna. Toki joku varmaan laittaa vielä tästäkin "paremmaksi". Silti jaksan vielä elää toivossa että kyllä se "suuri" rakkaus sieltä vielä tulee minunkin elämääni, vaikkakin pahasti myöhässä. Kyllä sitä sinkkutta valitettavasti tulee mietittyä joka päivä, toisinaan meinaa mennä sinne kyynisyyden puolellekin :(.

sulla on jonkin verran helpompaa kuin mulla olen nimittiäin ollut aina todella yksin ei ole ystäviä juuri ollut enkä ole koskaan seurustellut, ole onnellinen asemaasi jotkun on oikeasti yksin olen kuitenkin jo 31 vuotias.

Minä olen vasta äskettäin tajunnut, 35-vuotiaana, että olen sinkku, sellaiseksi jumittunut vuosien saatossa. Ympäriltäni ovat kadonneet ystävät omien perheittensä pieniin piireihin, ja kun aiemmin olen ollut vapaa sielu lukemattomien mahdollisuuksien ääressä, olenkin nyt joutava vanhapiika. Joka ei tajunnut käyttää mahdollisuuksiaan, kun tilaisuuksia joskus oli. Vasta nyt mietin joka päivä sinkkuuttani ja mittailen kaikkia vastaantulevia miehiä (jotka oletusarvoisesti eivät minusta huoli - kyynisyys puhuu). Aloittajalle toivon, ettei hän juuttuisi näin karmeaan tilaan. Älä unohda miehiä, vaan katsele aktiivisesti!