Joo eli 2004 maaliskuussa se alkoi, mun oksentamis ja ahmimis kierre. Olin mä jo aiemmin yrittäny oksentaa "liikaa" syötyäni, mut ilman onnistumista. Nytse kuitenkin onnistui ja niin mä sit siitä päivästä lähtien oksensin lähes päivittäin, useita kertoja päivässä. Ensin oksensin vain syötyäni ruokaa, mutta nopeasti myös ahmiminen tuli mukaan kuvioon ja paheni kokoajan. Ahmin kaikkea, leipää, suklaata, jätskiä, pizzoja, sipsejä, ranskiksia yms., jopa vedestä ja vehnäjauhoista tehtyjä lettuja. Mun kaikki rahat meni vessanpöntöstä alas. Kyllä mä alkuun laihduin, kesälä olin tosi laiha mutta silti oksensin kaiken, olin tosi iloinen kun kaikki kehui miten olin laihtunut.
Mutta sitten laihtuminen loppui ja painoa alkoi taas tulla vaikka edelleen oksensin kaiken. Paino jojoili 5kilon välillä jatkuvasti. Söin laihdutus lääkkeitä ja jumppasin hulluna mutta paino vaan ei laskenut enää kunnolla. En enää hallinnut ahmimistani lainkaan ja oksensin kaikkialla, kavereilla, kotona, vanhempieni luona, sukulaisilla ja koulussa.
Kaupassa käyynistä tuli ahdistavaa, tuntui että myyjät puhuivat minusta keskenään kun ostin suuria määriä herkkuja monta kertaa päivässä. Vaikka vaihtelinkin kauppoja, niin silti oli aina ahdistavaa mennä kauppaan. Ja vaikka tiesin olevani sairas, en voinut lopettaa. Olin koukussa.
Hiihtolomalla 2005 ainut ystäväni (poika) kotipaikkakunnaltani tuli luokseni käymään. Koulussa ollessani hän oli löytänyt vihon johon olin kirjoittanut bulimiastani ja lukenut siitä pätkän. Illalla sitten kävimmme kiivaan keskustelun sairaudestani hänen kuultuaan oksentamiseni. Hän oli todella huolissaan mionusta sillä rakasti minua todella paljon. Ja kiitos hänen olen nyt parantunut.
Siinä kävi niin, että maaliskuussa aloimme seurustella. Oksensin yhä kaiken mitä söin ja ahmin salaa. Hän oli tukenani, ei syyllistänyt, yritti vain saada minua paranemaan. Yritin tolkuttaa, ettei tätä voi lopettaa. Kesäkuussa sitten kävi niin, että tulin raskaaksi. Oksensin yhä, tosin oksentelu oli pahoinvoinnin ja bulimian sekoitusta. Onneksi voin pahoin, niin ettei mikään oikein pysynyt sisällä eikä tehnyt mieli syödä mitään. Elo-syyskuun vaihteessa pahoinvointi loppui ja sen jälkeen en ole oksentantanut. Vauva kasvaa masussani ja kaikki on hyvin. En enää ahmi, tunnen jo paremmin milloin vatsani on täysi. Välillä syön liikaa ja siitä tulee huono-olo mutta en oksenna.
Mitä bulimiasta seurasi? No hampaani ovat kuluneet, kuitenkin vielä suht hyvässä kunnossa lähes puolentoista vuoden oksentamisen jälkeen. Vakavin seuraus johtuu ulostuslääkkeiden käytöstä. Ne tulivat mukaan bulimiani heti alussa ja vedin niitä jopa 3kertaisia yliannostuksia. Pidin kyllä tauko0ja enkä käyttänyt niitä kovin pitkään kerralla, mutta silti ne tuhosivat suolistoni. Saan kärsiä päivittäin vatsakivuista ja kouristuksista, ja ruoka tulee ulos lähes sulamattomana. Mutta kestettävä on, itsehän tämän olen aiheuttanut.
Nyt elän tasapainoista elämää ja odotan, että pääsemme kultani kanssa muuttamaan omaan kotiin. Laskettuaika minulla on helmi-maaliskuussa, toivon vaan että kaikki menee hyvin. Pelkään, että jos joskus sairastun uudelleen, mutta luultavasti niin ei käy. Vaikka paino nousee ja maha kasvaa ei minua ahdista, vaan nautin kasvavasta mahastani ja ihailen sitä peilistä. Tarvitsin vain hyvän syyn parantua ja paranin. Ei se ollut helppoa eikä tapahtunut yhdessä yössä, mutta nyt olen terve.
Kirjoitin tämän siksi, että edes joku löytäisi toivoa paranemiseen. Se on mahdollista, ei helppoa, mutta toteutettavissa ilman lääkäreitä, terapiaa ja sairaaloitakin. Toivottavasti moni muukin vielä löytää voimia taistella ja lopulta parantua. Me ollaan kaikki kauniita, aivomme vaan väittävät muuta! Voimia kaikille bulimikoille. *halauksia*
mun tarina...
2
608
Vastaukset
- hölmöläinen-80
Moi!
Luin kirjoituksesi ja oli pakko kirjoittaa oma pini tarinani..
Sairastuin ekan kerran bulimiaan -98(18 v) syksyllä kun isäni kuoli(yli kymmenen vuoden sairastamis putki isällä). olin asunut jo yksin pari vuotta ennen tätä eli kukaan ei ollut kontrolloimassa minua..Aloin hullun lailla liikkua ja syödä ulostus lääkkeitä ja oksentamaan.Kaiken ahmimis kohtausten jälkeen.
3kk isäni kuolemasta tauti meni anoreksian puolelle. En saanut ruokaa enään alas kurkusta ja jos sain sekin vähän piti oksentaa. tanssi tunneilta jouduin lähtemään useasti kesken pois koska laatta lensi vaikkei ollut mitään syönyt tai päässä pimeni..
Tautini pysähtyi kuitenkin aika nopeaan kun tapasi nykkyisen aviomieheni(-98 joulu).
Rakaus tuo kummallinen asia.
Enkä voinut enää "rankaista" itseäni kun oli joku joka kontrolloi sinua 24 h.
Ensimmäinen lapseni syntyi -02 ja toinen -04..
Bulimia heräsi taas kaksi vuotta sitten. Työt, koti, lapset, miehen yötyö ja epäilyt tosesta naisesta laukaisia(turhia epäilyjä).
Toisen lapseni odotus ajan olin okoo ei mitään ongelmia, mutta synnytyksen jälkeen kaikki levis käsiin. kaiken tämän lisäksi sain synnytyksen jälkeisen masennuksen joka oli kyllä lyhyt.. Hain apua psykologilta ja sain sitä. Perusteeni avun haulle oli lapset ja ammattini joka vielä voi koitua kohtalokseni(dieettikokki). Tieto lisää tuskaa..
Tämän kesän olen ollut kuivilla vesillä ja alku syksyn, mutta tällä hetkellä taistelen sairautta vastaan jälleen..
Mieheni kertoi kuukausi sitten pettäneensä minua yhden ystäväni kanssa.
Mieheni ei tiennyt mitään bulimiastani ennen paljastumistaa, mutta nyt tietää.
Olemme edelleen yhdessä ja ajommekin olla koska rakastamme toisiamme valtavan paljon(7 vuotta takana). olen antanut hänelle anteeksikin.
Vaikke tiedän ettei pettäminen minusta johtunutkaan on taas sellainen olo, että on vai "rankaistava" itseää. Siitä lähtien on vain ollut olo että jos jotain laitan suuhun laataa lentää jo ajatuksesta, että pitää syödä tai lasken kaloreita etten mene rajojen yli.
Yritän silti taistella vastaan vaikka välillä näyttää vaikealta..
Tälläistä elämää en toivo kenellekkään..(Lapsia en ole sotkenut mukaan omiin toilailuihini)
Hyvää ja onnellista odotusta sinulle..
P.S Pahimmassa vaiheessakin painoin silti 58kg ja normaalisti 72kg. Eli normaali painoisen rajoilla.
Bulimia ei katso kokoa..
P.S Kaiken tämän takana on osa lapsuuden ajan traumoja.Esim. Täti stressasi etten vain liho ja repi minua väkisin lenkille mukaan ja kyttäsi mitä söin.(8V ja olin normaali painoinen). - SOHVI
Voi miten ihana kuulla, että vauvan ansioista oot pystynyt lopettamaan oksentelun! Mulla on vähän samantapainen tarina takana, tosin bulimia tuli uudestaan ja nyt olen hoidossa, ja tosi kovasti parantumaan päin...! Ja oman ihanan vauvani ansioista. Minun lapseni on nyt puolivuotias ja minulle NIIIIIN kovin rakas, kaikkein rakkainta maailmassa. Juuri hänen takiaan jaksan taistella! Olisi kiva vaihtaa kokemuksia, jos haluaisit ja vielä luet tätä palstaa, ilmoittele, niin vaihdetaan e-mail-osoitteita! :) Tsemppiä ja jaksamista Sulle!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1762087Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361737Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi101426Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2291219Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu591209Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas161055- 60966
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv58965