minut seksiin,vaikka en olisi juuri silloin kiinnostunut. Rakastelu hänen kanssaan on ihanaa,silloin kun itsekkin haluan ja minun mielestäni teemme sitä tarpeeksi usein! Nykyään hän haluaa kuitenkin yhä useammin ja jollen suostu hän pakottaa minut väkivalloin siihen. Nykyään töistä tullessaan hän jo ovella käskee makuu huoneeseen(näin on tapahtunut pari kertaa viikon sisällä). Kun en sitten suostunut,hän vei minut väkisin ja riisu siihen sängylle väkisin. Ja turpaan tulee,jos yrittää estää. Silmä mustana on sitten kiva mennä töihin. En ole ikinä ollut kiinnostunut s/m seksistä. Mieheni on kyllä puhunut,että haluaisi kokeilla,en ole suostunut siihen,joten onko se nyt johtanut tähän. Eli onko miehelläni joku halu satuttaa minua ja kun ei saa luvallani satuttaa,niin tekee sen pakolla. Se sattuu fyysisesti tosi paljon,kun se ei tule molempien tahdosta! Tän jälkeen hän nousee vaan tyytyvästi sängystä ja alkaa tekeen kaikkea normaalia, ihan kuin ei olisi tapahtunut mitään. En pysty enää kauaa sietämään tätä, jos se jatkuu pitkään. Viime viikolla tappelimme aika rajusti ja kun olin rauhoittunut vähän,hän pakotti minut seksiin,näin on käynyt ennenkin riidan päätteeksi,että hän on nainut minua, halusin tai en! Tää on kestänyt jo aika pitkään,mutta nyt se on muuttunut vaan pahemmaksi ja muuttuu edelleen. Odotan tässä vaan kauhulla aamua,kun mies tulee töistä. Rakastan häntä kyllä suunnattomasti ja niinkuin jo aikaisemmin sanoin, meillä on myös hyvää seksiä!
Mieheni pakottaa usein...
Niina
417677
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Raiskaus on aina rikos. Miehesi ei ole rakkautesi arvoinen jos hän pakottaa sinut seksiin vasten tahtoasi.
Voi halutessasi tehdä hänestä rikosilmoituksen ja hänet voidaan tuomita raiskauksesta.
Yhtään lyöntiä ei pidä myöskään ottaa vastaan ,joten mars poliisin puheille.
Valitettavasti Suomen laki on vanhan aikainen ja vaimonsa saa raiskata! Laki ei pysty mitään jos mies on raiskannut vaimonsa. Tuttavapiirissäni tiedän tapauksen. Nainen veti jutun oikeuteen ja hävisi! Laki on mitä on, eikä tee tekoa oikeutetuksi! Harmi että miehesi on itsekäs ja vielä väkivaltainenkin. Toivotan sinulle parempaa jatkoa, ja jos tosissaan siltä tuntuu, niin toki voit yrittää vetää oikeusjutun pystyyn miestäsi kohtaan! Jollakin tommoinen on saatava loppumaan!
Kaikkea hyvää sinulle!
Ps. Lyöminen on rikos avioliitossakin!
on nykyään rikos. Laki muuttui siltä osin hiljattain. Väkivalta on aian rikos kohdistui se sitten keneentahansa (puolisoon,lapsiin)
vaimon sana vastaan miehen sana. Miehistä koostuva oikeus uskoo helpommin miestä.
Kerrankin jotain on saatu parempaan suuntaan tässä maassa!! :)
Suomen lain mukaan myös aviopuolison raiskaaminen on rikos. Siitä voi saada samanlaisen tuomion kuin kenen tahansa ihmisen raiskaamisesta.
Tarkistin asian Laki-palstalta heti luettuani tämän keskustelun. Nimimerkki Lakimies kirjoitti, että raiskaus on rikos avioliitosta huolimatta - tosin teko kriminalisoitiin vasta vuonna 1994.
...joka kerta teeskentelisit halukasta, sanoisit että kulta rakas, tätä hetkeä olen koko päivän odottanutkin. Näin häneltä katoaisi tilanne ja tunne, että hän saa alistaa. Keskustele avoimesti ja kysy, onko hänen itsetuntonsa sen varassa, että hän saa alistaa. Onkohan miehesi lueskellut pornolehtiä ja tutustunut S/M filmeihin ja luullut, että tätä on seksi ? Voisikohan hän tyydyttää S/M tarpeensa virtuaalisesti, kinky-chat-palstalla ? Harkitse vielä, jos menisitkin mukaan S/M leikkeihin ? Ne ovat ennalta sovittuja, on salasana jonka avulla sovitusti keskeytetään aktio. Näytelmää ja leikkiähän ne ovat, omassakin makuuhuoneessa. Leikitään alistajaa ja alistettua, heilutellaan piiskaa mutta sovitusti, ettei tule missään tapauksessa vammoja eikä kummallekaan paha mieli.
Käänny jonkin psykologin puoleen, miehesi pinnan alla voi piillä jotain jota ei maallikko ymmärrä.
Oletko ihan tosissasi, että hänen kannattaa lähteä kokeilemaan sm-leikkejä ihan vain miehensä iloksi jos ei itse ole niistä innostunut?! Ja mikä takaa hänelle sen, että salasanojen jälkeenkään tämä sadistiselta vaikuttava mies leikkiään lopettaisi, koska saa kicksejä toisen todellisesta alistamisesta. Kaunis ajatus, mutta ei varmaan toimi ihan noin...
Pari asiaa...
a) ei katso paikkaa
b) jotkut haluavat, että heille syntyy jotain pitkäaikaisempia (= näkyviä) jälkiä jne. mutta harva haluaa todella pysyvää ruumiinvammaa (polttomerkintä jne.)
Savun hälventämiseksi todetaan, että olen itse mies, joka tykkää tulla alistetuksi.
kyllä olet jos et lähde kävelemään
aika raukka taidan sitten olla,kun en lähde. Se nyt vaan ei ole niin helppoa viedä lapselta isää ja muuten hyvää avioliittoa!
'muuten hyvä avioliitto'? Siis mitä? Voiko avioliitto olla 'muuten hyvä' jos mies on väkivaltainen? Noin väkivaltaisten miesten vaimot yleensä perustelevat sitä, etteivät jätä miestään. Uskottelevat itselleenkin, että liitto on 'muuten hyvä'. Se ei johda muuhun kuin ongelman pahenemiseen, jos ette saa ammattiapua.
Tiesitkö, että kun ihminen rakastuu
hän kunnioittaa toista ihmista kokonaisuutena.
Heikkoudet ovat osa ihmisyyttä. Väkivaltaisuus
on aina heikkoutta, joka aiheutuu peloista ja
vihasta. Rakkaus voi voittaa pelon.
Siksi toiset kestävät väkivaltaa paremmin,
kuin toiset.
Väkivalta on yksi keino saavuttaa turvallisuuden
tunne. Toinen keino on ehdoton rakkaus. Tässä
tulee muistaa, että rakkaus ei ole aina onnea,
eikä siinä aina ajatella kumppanin elämän
helpoutta, vaan parasta.
Vaikka kuinka olisi rakkautta, sekään ei kestä loputtomiin. Jokaisesta väkivallanteosta rakkaus vähenee. Lopulta, tarpeeksi pitkän ajan kuluttua, jää vain pelko ja ahdistus. Aluksi pysytään yhdessä rakkauden tähden, lopulta vain pelosta. Silloin on jotain pielessä, jos pysytään yhdessä vain siksi, että pelätään toisen tekevän jotain jos erotaan.
Siinä vaiheessa, kun elää jokaisen valveillaolon hetken pelon alla, ei elämä ole enää juuri mitään. Se ei ole inhimillistä.
Näistä syistä kehotan väkivaltaisessa suhteessa eläviä hakeutumaan pikaiseen apuun, muuta vaihtoehtoa ei ole jos aikoo säilyttää elämänsä elämisen arvoisena.
Jätä se sika ennenkuin se tappaa sinut.
Ja jos se uhkailee, niin nosta asiasta kauhea meteli. Sossu, poliisi, kyllä joku instanssi auttaa.
Ei helvetti, ajattele asiaa järjellä äläkä tunteella. Ainoa järkevä asia joka on tehtävissä, on tuollaisen kusipäämiehen jättäminen välittömästi. Ymmärrät varmaan että ukkosi harjoittaa pahimmanlaatuista henkistä ja fyysistä väkivaltaa sinua kohtaan.
Mikäs siinä jos haluat välttämättä elää loppuikäsi miehesi uhrina, jonain päivänä homma tosin saattaa hyvinkin päättyä siihen että sinä joudut sairaalaan ja kusipääukkosi vankilaan.
Typerää ajatella että tuollaisessa suhteessa on joitain hyviäkin hetkiä. Ei kannata pitkittää eroa noin naivin syyn takia. Hommaa seuraavaksi mies jonka kanssa kaikki hetket ovat niitä hyviä. Ansaitset parempaa!
Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja rikollinen kusipääukko pihalle ja jatkat elämääsi...
Joo, kiltit miehet eivät kelpaa naisille joten kuvaamasi ukko on siis oikea naisten unelmamies.
Turha valitella, ei muuta kuin jatkat yhteiseloa unelmamiehesi kanssa, ansaitset joka hetken hänen kanssaan!
en ole koskaan tarkoituksella hakenut väkivaltaista miestä,eikä hänen väkivaltaisuutensa minua kiihota. Ongelma on ilmennyt vasta naimisissa jo oltuamme vuoden. Meillä on yhteinen lapsi,jolle isä on kaikki kaikessa,en halua viedä tältä isää. Kyllä hän unelmamieheltä alussa vaikuttikin...olen jo harkinnut eroa kauan ja tänään päätin hakea eroa, että empä aio jatkaa elämääni "unelmamiehen" kanssa!
Eihän se isää vie vaikka sä siitä eroatkin kyllä he silti voivat nähdä ja tavata.
Nuorena kiltit miehet eivät kelpaa, sitten vasta kun naiset on ottaneet turpaansa n.30-vuotiaiksi niin sitten vasta aletaan tajuta ettei niistä rentuista olekaan muuta kuin harmia joten aletaan etsiskellä ns. kilttejä miehiä.
Noh, 30-vuotiaaksi asti yksin eläneestä ja naisten hylkiönä pitämästä kiltistä miehestä on jo kiltteys kaukana, jäljellä on vain katkeruus ja kaunaisuus siitä ettei ole kelvannut "sellaisena kuin on, omana itsenään" jollaisena naisten propaganda kehottaa miehiä olemaan.
Samalla rentut nauraa partaansa ja naivat koko kylän naisia niin että napa ruskaa ja kierre jatkuu.
Että näin se elämä menee...
Siirretääs, kiltti mies tämä alkuun uudeksi aiheeksi.
aloita uusi elämä lapsesi kanssa ja varo samanlaista sikaa vastaisuudessa :)
viestisi sisällöstä päätellen sä olet naisiin katkeroitunut kolmekymppinen,joka ei ole kelvannut? noh, ehkä se vika ei ole kiltteys...mietippä uudelleen,mikä se oikeasti on. Anteeksi vaan, mutta mua ärsyttää (siis mielipidehän saa jokaisella olla, ja niitä kyllä haikin kun tänne ensi kerran kirjoitin) kun aletaan syyttämään "uhria" väkivallan kohteeksi joutumisesta! "mitäs otit huonon miehen"... sitä paitsi mä en ole lähelläkään kolmeakymmentä, kyllästynyt väkivaltaisuuteen kyllä olen!
kirjoitukseni nimimerkille "kiltti mies"...
vastaisuudessa osaan varoa. Ihanaa, että on olemassa vielä sun laisiakin miehiä. Tässä vaiheessa mun ihan pakko kertoa nelivuotiaan poikani kommentti äidilleen riidan päätteeksi viikko sitten..." Voi että kun sä olet tyhmä,löisin sua, mutta kun sä olet nainen ja mä en lyö naisia" oikea herras miehen alku...ainakin mun mielestä...ja mulla ei ole edes aavistusta, kuka hänelle moisia tapoja on opettanut!?! Tosin huomautin kyllä, että ketään ei lyödä, ei poikiakaan!!!
Ikävä sanoa mutta näinhän se on. Jos hän rakastaisi, hän ei koskaan satuttaisi sinua tahallaan, puhumattakaan toistuvasti! Jos nainen pakotetaan yhdyntään ei-kiihottuneena, eli paikat on kuivat, se varmasti sattuu mielettömästi (voin vain kuvitella). Miehesi haluaa alistaa, satuttaa ja nöyryyttää, sekä täyttää omat tarpeensa välittämämättä vähääkään sinun tunteistasi ja sinulle aiheuttamastaan kivusta. Järkyttävä sadistinen itsekäs kusipää hyväksikäyttäjä. Hän ei ansaitse rakkauttasi, etsi toinen ennen kuin sattuu jotain vielä pahempaa!
Ps. Nykyisin raiskaus ON RIKOS myös avioliitossa!
Ensimmäisessä seksisuhteessani rakastuin
traumaattiseen naiseen, jota ei seksi kiinnostanut.
Kuitenkin hän oli minusta kiinnostunut.
Itsetuntoni laski todella alas, koska en voinut
toteuttaa itseäni hänen kanssaan. Suhteemme
muuttui pikkuhiljaa väkivaltaiseksi koska seksi
sattui häneen. Minulle seksin saamisesta tuli
arvovaltakysymys ja suhteemme jatkamisen ehto,
mikä johti väkivaltaisiin tilanteisiin.
Myös hän otti oikeudekseen myös läpsiä ja
alistaa minua, joka johti raivostumiseen,
väkivaltaan ja huonekalujen hajottamiseen.
Lopulta tajusin, että suhteemme toimii parhaiten
ilman seksiä. Hän löysi uuden miehen ja aloitti
seurustelun hänen kanssaan, jolloin meinasin
todella seota. Toisaalta kun hänen naisystävänsä
kyseli minulta kuulumisia ja kerroin syöneeni
päivällistä vieraan naisen kanssa, sain yllättäen
puhelinsoiton jossa minua uhkailtiin itsemurhalla.
Eroaminen oli kivuliasta , mutta nyt olen kuitenkin
onnellinen hänen puolestaan, koska hänellä on uusi
perhe ja lapsia. Olen antanut hänelle kaiken anteeksi,
sillä hänen onnensa on minulle tärkeämpää, kuin
se että saisin olla hänen lähellään. Hieman kävi
sääliksi hänen nykyistä aviomiestään, kun näin
miten alistetussa asemassa hän on. Uskon kuitenkin,
että nykyinen aviomies ei toista kertaa ota
vaimokseen naista jonka käyttöoikeuden edellinen
kumppani hänelle vapaaehtoisesti luovuttaa.
Minulle oli todella opettavainen kokemus huomata,
että myös irti päästäminen ja toisen fyysisen
koskemattomuuden kunnioittaminen on rakkautta ja
kaiken seksuaalisen kanssakäymisen perussääntö.
Nykyisin elän ns. tervejärkisen naisen kanssa.
Seksi pelaa, mutta maanisdepressiiviset palavan
rakkauden ja masennuksen ääritunteet tietysti
puuttuu tästä suhteesta :)
Toivottavasti kokemukseni auttavat väkivaltaisia
miehiä ja naisia etsimään itsetuntonsa muualta,
kuin toisen ihmisen väkivaltaisesta alistamisesta.
Mitä se sinulle kuuluu millainen ex-vaimosi suhde on nykyiseen mieheensä? Ja jos nainen nyt on päällepäsmäri, niin keneltäköhän oppi?
Oletko muuten kysynyt onko hän antanut sinulle anteeksi?
Enkä usko että olet miksikään ylenmäärin iki-ihanaksi muuttunut. Toivottavasti... mutta epäilen.
En tiedä millainen suhde heillä on, mutta
viimeisen kerran, kun kävin viemässä niille
jotain tavaroita, hän komensi miehensä
tiskaamaan minun nähteni. Onhan se tietysti hyvä, että
on organisointikykyä, jos ei itse jaksa,
osaa tai ehdi siivota :)
Miksi sinua se kiinnostaa, olenko saanut
anteeksi?
Minua ei kiinnosta sainko anteeksi, koska
en voi vaatia anteeksiantoa. Voisin yhtä
hyvin kysyä häneltä, rakastaako hän minua.
Tässä vaiheessa se tuntuisi lähinnä häirinnältä.
Tietysti ehkä tällaisessa anonyymissä chatissa
voin sitä kysyä:
Huhuu ex-vaimoni, jos olet täällä!
Rakastatko sinä minua?
Jos rakastat, niin älä kuitenkaan vastaa,
vaan elä elämääsi onnellisena, sillä
onnesi on minulle tärkeintä!
tietää tajuatko että sinulla on enemmän anteeksi pyydettävää kuin vaimollasi, jos sinä olit se sadistisempi osapuoli suhteessanne.
Ärsyttääkö sinua että ex-vaimosi nykyinen mies ei alistakaan naista, vaan päinvastoin nainen näyttää sinulle kuinka hän nyt alistaa miestä? Oletko joku naisia vihaava piilohomo?
Kysessä ei ollut sadismi vaan intohimo, rakkaus
ja se, että nainen levittää jalkansa pelkästä
rakkaudesta. Kun on kerran saanut tahtoo
uudelleen jne. Hieman kuivempi nainen aiheuttaa
suuremman kitkan, kuin märkä. Jos mieheltä
erittyy riittävästi voiteluaineita luistokin on
riittävä. Siinä vaiheessa kun seksi
luistaa ja nainen on hiljaa tai vikisee,
ei yleesä tule ajateltua, että nainen
vikisee tai ei vikise, koska seksi sattuu.
Jos seksin jälkeen vielä hellitään, niin
kyllä illuusio onnesta on olemassa. Nainen
hymyilee siitä että se on ohi ja mies siitä
että kerrankin sai. Jos nainen paljastaisi
frigiditeettinsä, hän ei voisi enää tyydyttää
miestään. Jos seksi lopetetaan, nainen pelkää,
että mihellä ei ole mitään syytä jatkaa sairasta
suhdettaan.
Rakkaus sattuu tällaisissa tilanteissa, mutta
onko tapana torjua rakkauden osoituksia?
Väitän että nuoret miehet eivät ainakaan tätä
tajua tehdä, ellei rajaa vedetä mihinkään.
Nuoret miehet eivät myöskään ymmärrä, mitä eroa
on aloitteen tekemisellä ja seksin vonkumisella,
jos molemmissa tapauksissa seksiä tulee.
Oman itsesi tähden, jätä mies.Rohkeutta. Mene tekemään rikosilmoitus.Ei se miehesi ansaitse sinua.
Täällä lukee niin paljon typeryyksia että täytyy tässäkin asiassa oikaista.
Miehes varmaankin rakastaa sua sydämensä pohjasta, tai sitte ei rakasta ja haluu nöyryyttää tai rangasta sua. Ihan miten vaan, mut seksi ei liity sillä tavalla rakkauteen. Tänne kirjottaneista varmaan kaikki on s/m:ää vastaa, joten totta kai he tuomitsevat miehesi. Mä itse pidän s/m:stä. Jos sä pidät että suo nuollaan mutta miehes ei pidä siitä ni kai sä silti haluut hänen uhrautuvan? Sitä hän varmaan ajattelee, sillä raiskaus avioliiton sisällä on joistain kuin sperman nieleminen.
Entä jos sä antautuisit? Yrittäisit nauttii tai mennä mukana? Jos nyrkit silti heiluu niin lyö takaisin mikäli sä et haluu ilmottaa poliisille.
Jos mikään näistä ei kelpaa ni jätä mies. Jäät kylläkin yksin ja katkeraks haikailemaan rakastamas miehes perään mut omapaha on menetykses. Hänenlaisilleenki on ottajii.
s/m:ssä kuitenkin ole kysymys molempien halusta??? Miksi mä uhrautuisin,kun en sitä kerta halua ja hän näyttää sitä toteuttavan ilman uhrautumistanikin. Ok,mä voin sun mielestä olla tyhmä...mutta mä olen vielä aika nuori ja luulempa, että kun olen vienyt nää ero paperit jotka olen kirjoittanut,en jää katkeroituneena perään itkemään. Sain vihdoin itseäni niskasta kiinni, hain eroa ja asunnon itselleni sekä pojalleni. ikäni puolesta mulla on vielä aikaa löytää mies, jonka kanssa mulla on samat kiinnostuksenkohteet seksissä...kiitos kuitenkin mielipiteestäsi,en vaan voi olla ihan samaa mieltä kanssasi, sillä olen aina ollut siinä käsityksessä, että s/m:ssä todellakin on kyse molempien tahdosta ja yhteisistä pelisäännöistä, kerro jos olen väärässä,mutta luokittelisin mieheni käytöksen mieluumminkin raiskauksiksi kuin s/m:ksi...ja sitä minun ei tarvitse jokapäiväisessä perheelämässä kestää!
Niina, miehesi tarvitsee apua. Menkää psykologille yhdessä, sovitteluun. Jos rakastat miestäsi ja poikaasi, teet kaikkesi että saat ehjän perheen. Ehjän sisäisesti ja ulkoisesti. Ero ei ole rakkautta.
Hei Niina. Kyllähän asia on niin että tapauksessasi ei ole mitään tekeistä s/m:n kanssa vaan ihan muusta. (Vaikka tässäkin ketjussa on mitä kummallisempia juttuja). Voihan olla että miehesi kuvittelee rakastavansa sinua, mutta tuollainen käytös kyllä kielii jostain ongelmista joita hänellä on ihmissuhteessa elämisessä. Olen nähnyt tuttavapiirissä vastaavanlaista tapahtuvan ja pidemmän päälle siitä ei seuraa mitään hyvää. Siinä tapauksessa nainen oli mitä kiltein (liian kiltti) ja sai toistuvasti osakseen hakkaamista ja "kostopanoja". Olet mielestäni tehnyt järkevän päätöksen sekä itsesi että lapsesi kannalta. Ero ei ole koskaan hyvä eikä helppo asia mutta joskus se kumminkin on se pienempi paha ja elämä voi jatkua senkin jälkeen ja antaa uusia mahdollisuuksia kun kerran vaikutat noinkin fiksulta naisihmiseltä. Toivotan sinulle onnea jatkossa ja katsele rauhallisesti eteenpäin. Paistaa se päivä risukasaankin.
Olen tässä kiitellyt vähän väliä tukioitani, mutta haluan kiittää sinuakin...iso kiitos ;)
Ei se eropäätös helppo ollut, mutta siihen päädyin ja pysyn :) Ainakin itse olen onnellinen, kun ei tarvitse pelätä, lapsestamme en tiedä, sillä hän ei joutunut kärsimään väkivaltaisuudesta koskaan ja on vähän hämillään nyt, kun isi ei asu meidän kanssa. En kuitenkaan yritä kääntää lastani isäänsä vastaan ja he saavat tavata, niin usein kun haluavat, onhan meillä yhteishuoltajuus. En usko että sillä saralla tulee ongelmia, sillä hän on ollut hyvä isä, hyvä aviomies hän ei kuitenkaan pystynyt olemaan ja vaikka vannoi, ettei sitä enää tapahdu, pysyin päätöksessäni, koska hän lupasi noin aikaisemminkin ja sitä tapahtui. Siitä olen onnellinen, ettei lapsemme tarvinnut koskaan olla todistamassa tapahtunutta tai paikalla kun "äiti kaatui ja löi vahingossa silmänsä"... Kiitos!
...saada mieheni mukaan perheneuvolaan...mutta hän ei tiedostanut itsellään olevan mitään ongelmaa, miksi sellaiseen paikkaa pitäisi mennä, toista kertaa en sitten ärsyttänyt häntä vihjailuillani hänen mielenterveydestään...Ero oli nyt mun ratkaisu ja mä olen pahoillani poikani puolesta, jos olen nyt pilannut hänenkin elämänsä. Ehkä mä olen itsekäs ihminen, mutta sellaiseksi mä olen tullut tai syntynyt, sitä en tiedä...
Pilannut, miten niin ? Pojallasi on isä. Nyt kannattaa keskittyä siihen, että hän saisi tuntea omaavansa edelleen rakastavat vanhemmat ja että molemmilla olisi hänelle aikaa.
Ehkäpä mitintäaika kypsyttää miestäsikin, tulevaisuuttahan ei tiedä.
jos olet eronnut siitä ukostasi ja kun alat mahd. uuden suhteen, niin jätä tämä tietokoneella istuminen vähemmälle ja koita hoitaa suhteen seksihommia omalta osaltasi kuntoon. luulen, että ex miehesi lisääntyneelle panohalulle oli jokin syy !? et siihen vastannut, mutta koitas seuraavan "mukiloijan" kohdalla innostua enemän hänestä, kuin näistä typeristä foorumeista ja who knows chateista... ROFL