Olen seuraillut ja lueskellut palstaa kauan aikaa ja tänään on kai minun vuoro kirjoittaa pari riviä...
Näille tunteille ja tälle hetkelle ei kai löydy muita kuuntelijoita kuin te rakkaat kanssa sisarukset.
Kohta 3,5 vuotta yritystä takana, ikää mittarissa yli 30, tutkimuksissa edetty sen verran että ollaan jonossa keinohedelmöitykseen. Mahdollisuudet tulla raskaaksi tavallista tietä on minimaalliset, mutta ei täysin mahdottomatkaan.
Menkat alkaneet aina päivälleen, ei edes koskaan myöhässä. Ei aikasempia raskauksia, ei siis mitään mikä koskaan olisi edes antanu pienintäkään toivoa.
Tänään menkat on myöhässä 1-2 päivää. Ei mitään oireita että olisivat alkamassakaan. Normaalisti olen "sairas" pari päivää ennen jo. Olen ollut niin sekavissa tunteissa koko viikonlopun ja tämän päivän. Menin ja ostin testin.
NEGATIIVINEN.
Tälle tunteelle ei löydy sanoja...
Vaikka järkiraukka yritti tulle esiin ja puistella minua, ei se silti voinut estää niitä pieniä onnen aaltoja mitä sisälläni oli. Ehkä sittenkin...?
Tunne oli todellakin sanoin kuvaamaton ennen H-hetkeä, testi ylösalaisin kädessä, laskeskellen sekuntteja....
Olen kertakaikkiaan niin masentunut ja järkyttynyt... Kädet tärisevät vieläkin...
Miksi meille ei suoda sitä onnea, että perheeseen tulee pienokainen? Tuntuu, että en halua enää ikinä mennä ovesta ulos ja nähdä näitä onnellisia vanhempia ja vauvanvaunuja joita tuntuu tulevan vastaa koko ajan.
Mitkään sanat eivät voi lohduttaa juuri nyt.
Näille tunteille ja tälle hetkelle ei kai löydy muita kuuntelijoita kuin te rakkaat kanssa sisarukset.
Kohta 3,5 vuotta yritystä takana, ikää mittarissa yli 30, tutkimuksissa edetty sen verran että ollaan jonossa keinohedelmöitykseen. Mahdollisuudet tulla raskaaksi tavallista tietä on minimaalliset, mutta ei täysin mahdottomatkaan.
Menkat alkaneet aina päivälleen, ei edes koskaan myöhässä. Ei aikasempia raskauksia, ei siis mitään mikä koskaan olisi edes antanu pienintäkään toivoa.
Tänään menkat on myöhässä 1-2 päivää. Ei mitään oireita että olisivat alkamassakaan. Normaalisti olen "sairas" pari päivää ennen jo. Olen ollut niin sekavissa tunteissa koko viikonlopun ja tämän päivän. Menin ja ostin testin.
NEGATIIVINEN.
Tälle tunteelle ei löydy sanoja...
Vaikka järkiraukka yritti tulle esiin ja puistella minua, ei se silti voinut estää niitä pieniä onnen aaltoja mitä sisälläni oli. Ehkä sittenkin...?
Tunne oli todellakin sanoin kuvaamaton ennen H-hetkeä, testi ylösalaisin kädessä, laskeskellen sekuntteja....
Olen kertakaikkiaan niin masentunut ja järkyttynyt... Kädet tärisevät vieläkin...
Miksi meille ei suoda sitä onnea, että perheeseen tulee pienokainen? Tuntuu, että en halua enää ikinä mennä ovesta ulos ja nähdä näitä onnellisia vanhempia ja vauvanvaunuja joita tuntuu tulevan vastaa koko ajan.
Mitkään sanat eivät voi lohduttaa juuri nyt.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mitkän sanat eivät sinua lohdutakaan, tiedän sen.
Olin ihan samassa tilanteessa kuin sinä. Toisella kerralla tärppäsi ja nyt olen viikolla 18. Täytyy vain olla luottavainen eikä antaa masennuksen voittaa. Voimia!
Hei,
olen pahoillani, että testisi näytti negaa... mutta onhan vielä toivoa, kun menskut eivät ole alkaneet.
Itselläni on aika lailla vastaava tilanne kuin sinulla: lapsettomuutta useita vuosia takana ja hoitoon olemme hakeutuneet vähän aikaa sitten. Nyt on ensimmäinen inseminaatio takana, johon tuli ladattua hirvittäästi odotuksia. Turhaan...
Nyt sitten odotellaan, että pääsisi uuteen inssiin.
Aluksi tuntuu ihan hirvittävän pahalta ja itkeä kannattee. Kun on saanut purettua pettymyksen, kiukun ja jopa vihan tunteet pois sisältää,on paljon helpompi jatkaa taas eteenpäin.
Plussaonnea :)
Tiedän toki että olen vain yksi monien joukossa mutta tietenkin se tuntuu niin "ainutlaatuiselta" ja kaikken kamalimmalta kun se kuitenkin omalle kohdalle sattuu. Kiitos paljon kannustavista sanoista. Halit ja onnea teille kummallekkin!
Älä sure. Meitä on täällä monta joilla on just sama ongelma. Mulla on takana reilu vuosi yritystä takana. Vielä ei olla menty hoitoon. Nyt on menkat myöhässä muutaman päivän. Jännittää onko tärpänny, koska menkat heittää yleensä vain päivällä.
Välillä masentaa kun näkee työssäänkin jatkuvasti onnellisia äitejä vauvansa kanssa ja odottavia äitejä. Miettii millaista olis olla itse siinä. Lisäksi saa kuulla sukulaisilta ja työkavereilta jatkuvasti kommenttia "jokos teille on tulossa","etkö sä oo jo siinä iässä"... Ne ei ollenkaan tajua kuin sellaiset sanat voi satuttaa. Uskon kuitenkin, että on mullakin joku päivä vielä lapsia. Menköön siihen sitten vaikka kymmenen vuotta. Älä siis masennu vaan usko ja luota parempaan huomiseen. Voimia sulle!
Täällä samoija ongelmia,yli 2vuotta yritystä johon mahtuu 2kpl keskenmenoa ja muutama kysta siihen väliin....ei aina niin helppoa....