Alunperin minua masensi lievästi ja hain apua, ihan niinkuin pitääkin. Tai ainakin luulin niin. Nyt kun olen lukenut toisten kokemuksia ja kaiken maailman masennustietosivuja netistä, niin vaikuttaisi siltä että masennuksen takia pitäisi hakeutua lääkärille vasta sitten kun elämä oikeasti muuttuu maanpäälliseksi helvetiksi. Mulla ei ole vielä ollut itsemurhayrityksiä, en ole erakoitunut täysin, nautin välillä jostain pikkujutuista, mutta ahdistaa toisinaan niin kamalasti ja pelottaa tämä koko elämä, en saa nukuttua, stressaan pikkujutuista ja välillä olen alakuloinenkin. Tuntuu etten jaksa kiinnostua muista ihmisistä, vetäydyn syrjään tosi helposti. Aamuisin ei huvittaisi nousta ylös, tekisi mieli jättää menemättä kouluun, saatan tietoisesti jättää lukematta johonkin kokeeseen tai vastaavaa. Minusta tämä on lievää masennusta mutta sitten kun tarpeeksi kauan miettii tätä tilannetta niin tuntuu ettei minulla ole mitään valittamista. Onko teidän mielestä elämäni "normaalia"? Itse en enää osaa sanoa, tuntuu että näinkin on mahdollista pärjätä, mutta onnettomana ja syrjäytyneenä. Kaipaan sellaista tavallista elämää jota muutkin viettävät, en osaa kunnolla olla onnellinen tai mitään... pelottaa että masennun vakavasti tai jotain. Voiko olla mahdollista että tottuu oireisiinsa niin pahasti ettei niitä enää huomaakaan? Ylireagoinko tähän kun varasin lääkäriajan? Olen kyllä ollut pahemminkin masentunut mutten silloin uskaltanut hakea apua, tätä masentuneisuutta on kestänyt jo varmaan yli vuoden...
ihan kamalaa!
tietämätön ihminen
2256
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oikeastaan kaikki riippuu kaikesta. Ikä, elämäntilanne jne. Selvästi sinulla on jonkinlaisia paineita elämässäsi, mutta sellaista on vähän kaikilla.
Päinvastoin kuin yleensä luullaan ns. taviksen elämä on melkoisen vaiherikasta. Siinä on sävyjä ja viritteitä jos jonkin laista.
Oma turvallisuuden tunne on yksi ihmisen perustarpeista. Jos tämä tunne alkaa horjua ja elämä alkaa tuntumaan jotenkin epävakaalta on ilmeisesti aika tehdä jokinlainen inventaario sen suhteen.
Itselle mieluisista rutiineista kannattaa pitää kiinni siten kun se vain on mahdollista.
Kokeisiin lukemiseen pitäisi olla tietysi jokin syy, siis motiivi. Samoin on lukematta jättämiseen. Etkö siis halua saada päätökseen opintojasi? Epäilyttääkö tulevaisuus? Päätösten teko?
Joskus on ihan hyvä kun tekee vain asian kerrallaan, eikä ota paineita kokomaailmasta.
..sen parempi!
Et ylireagoi! Parempi että haet apua nyt, kun tilanne voi olla vielä helposti parannettavissa. Itse annoin asioiden mennä aivan liian pitkälle ja nyt on vuosikausien hoidot edessä!