Tämän tytön elämästä

Ninja

Mä olen aina ollut huono kertomaan mun ajatuksista kenellekään kasvotusten. Mutta nyt se varmaankin onnistuu, rakastan kirjoittamista ja päiväkirjakin mulla on, ei sen takia että kirjoittaisin siihen päivän tapahtumista, vaan siksi, että kirjoitan siihen sen päivän tunteista. Eli se on periaatteessa tunnekirja.

Mulla on ensimmäisestä luokasta asti mennyt suht. huonosti koulussa. Mua kiusattiin siitä kun vaatteet haisivat kissankuselle (7 kissaa kotona, joista 5 pieniä pentuja), asuimme koko perheen kanssa (5 henk.) pienessä varastorakennuksessa, talo oli mennyt alta juuri ennen kun aloitin ekan luokan.

En tullut toimeen kenenkään kanssa. Liikuin enemmän yksikseen koulussa, tai jos kuljin luokkalaisten kanssa niin ajattelin samalla pahaa heistä. Niinkuin ajattelen edelleen, vaikkakin oon yhden kanssa ollut viidennestä asti "parhaita" kavereita.

En ensimmäisellä luokalla päässyt koulun yleisurheilukisoihin, samana päivänä oli rakkaan papan hautajaiset. Hän oli vasta vähän alle 70-vuotias kuollessaan. Hän oli niin tärkeä minulle. Vieläkin joskus itken ajatellessani häntä, tai pari vuotta sitten kuollutta isotätiäni. He olivat ne läheisimmät sukulaiset minulle. Ja ovat yhä, omalla tavallaan.

Jonkinmoinen vittuilu ja turhanpäiväinen pään aukominen minulle alkoi onneksi laantua kolmannelle mentäessä. Mutta sitten alkoikin kunnon kiusaaminen, edelleen kylläkin henkisesti. Minua haukuttiin lesboksi, huoraksi, ja vittuiltiin siitä kun olin ihastunut ylempiluokkalaiseen poikaan. Mikäs siinä. Jotkut jaksavat muistuttaa siitä vieläkin, vaikka tapahtumasta on 6 vuotta.

Viidennellä rakastuin uuteen poikaan. Aloin "seurustelemaan" hänen kanssaan, mutta sekin oli sitä ollaan-ei olla-ollaan-ei olla-peliä. Yhteensä 8 kertaa "olimme yhdessä" 5-6-luokkien aikana. Samaan aikaan minua haukuttiin edelleen huoraksi ja lesboksi. Olin niin kyllästynyt siihen, olin masentunut, suunnittelin itsemurhaa. Kerran olin jo täysin valmiina tekemään sen, kunnes tajusin että minulla on vielä elämä edessä. Aloin tupakoimaan. Se oli toki pelkkiä poskareita, mutta kuudennen luokan loputtua, kesälomalla, opin vetämään henkeen. Siitä asti olen vakituisesti polttanut. Itsemurha-ajatukset ovat onneksi hautautuneet viereiseen metsään, samaan paikkaan missä sitä ensimmäisen kerran ajattelin. Mutta siltikin nykyään tuntuu siltä että en jaksa enää, millään ei oo mitään merkitystä, millään ei ole enää väliä.

Yläasteelle tullessa vittuilu loppui hetkeksi. Mutta sitten luokalle tuli uusi poika, joka ensin oli kuulemma kiinnostunut minusta, mutta muilta meidän luokan jätkiltä kuullessaan juttuja musta, aloitti vittuilemisen ja jatkaa sitä edelleen. Kaverit ovat käskeneet olla välittämättä siitä, mutta en vaan voi tehdä niin. Se sattuu, kun haukutaan huoraksi ym. Enhän mä sellainen ole, miten voisin olla, kun tasan kerran olen seksiä harrastanut. Sitäkin kadun aivan suunnattomasti.

Ja nyt koulun terveydenhoitaja on passittamassa minua psykologille, koska näkee minusta että minulla ei mene hyvin. Missään asiassa. Koulussa paras arvosana on 7, muut sitten kutosta ja vitosta. Jaksotodistuksiin pari nelostakin tullut, viime vuonna. Kyllä mä muuten sinne psykologille menisin, mutta en vaan osaa puhua asioistani. Helpompi on kirjoittaa.

Ja kirjoittamisesta.. Aina kun kirjoitan jotain novellia ym. niin aina niissä joku kuolee. Saattaa johtua siitä, että pelkään kuolemaa, omaa sekä läheisten. En tieä miksi. Pelottaa vaan ajatella sitä tapahtumaa. Tahdon tietää miltä se tuntuu, mutta en tahdo itse kokea sitä. Pelkään että se sattuu.

En tiedä mitä tekisin elämälläni. Mikään ei enää kiinnosta, mä en jaksa enää edes hymyillä. Jos hymyilen niin harvoin tosissani, yleensä se on vaan esittämistä, kuin sanomista että kaikki on hyvin. Mutta ei ole. Mä saan ihmeellisiä itkukohtauksia. Ne tulee kun luen jotain tekstiä (esim. Ei rakkaus kelloon katso, ei onni aikaa kysele-ficiä tai 5. Potterissa sitä kun Sirius kuolee) tai kuunnellessani musiikkia, kuten NGT:n Still Alivea tai muuta masentavan hidasta ja surullista (eikä aina niinkään surullista, mutta hidasta) musiikkia. Sitä on jatkunut jo yläasteelle tulemisesta asti. En tiedä mitä tekisin sen asian suhteen.

Angstihirmu poistuu.

4

353

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • yks_tytta_vaan

      ei kiva kuulla että sulla on ollu elämä tällästä samanliasta ku mulla.. =/ mä toivon tosiaanki et sul alkais menemää asiat paremmi,toivon sitä ittelleniki. pärjäile ja oo vahva!

    • ymmärtää

      munki on tosi vaikee puhuu mun ongelmista ja mä oon käyny pari kertaa koulupsykologlla mut sit tuli kesäloma ja se loppu siihen. mä en sillo osannu ees puhuu oikeista asioista. mut sun pitäis ehdottomasti mennä psykologille ku ei tollanen käy ei jatkuva paha olo ei käy se ei oo hyväks. se voi olla pitkä prosessi, mut sun täytyy mennä. jos met ammattitaitoselle psykologille se varmaa osaa kysyy oikeita kysymyksii. ja ehkä sä voit kirjottaa ja on kai silla muitakin vaihto ehtoja. ja sit sä säät tehdä siellä sellasen testin mistä näkee vähän masennuksen pahuutta. ja semmosta. mut kannattaa mennä. onnea!

    • ihan ku

      minä. Mä oon täsmälleen samanlainen nois kaikissa itku jutuissa. Jotkut biisit, kirjat ja leffat. Potteris varsinki se kohta ku sirius kuolee. Joskus mä nyyhkytän ihan hysteerisesti enkä ees tiiä et miks. Mäki kärsin masennuksesta, tosin ei mun elämä oo ollu yhtä vaikeeta ku sun. Mut oon silti ollu masentunu ja viillelly itseäni jo jostain seiskalta asti, sillekää ei oo kunnon syytä. Itsemurhaki on käyny mielessä. En oo pystyny puhumaan kenellekään mut kirjottaminen auttaa :) Kyl sä viel pääset täst yli. ja mee ihmees sinne psykologille, tuskin siit mitää haittaa ainakaa oo. Yritä pärjäillä

    • ...ihanaa!

      Kuulostaa että sä et oo syntynyt kultalusikka
      suussa. Elämä ei aina oo helppoo, mut kaikesta
      selviää... Mun luokkakaveri teki itsemurhan pari
      vuotta sitten ja melkein heti perään toinen
      ystävä kuoli vakavaan sairauteen. Itsari ei
      tosiaankaan oo mikään ratkaisu!

      Silloin pari vuotta sitten kaikki pimeni... mut
      kaikesta selviää kyl ajan kanssa ja elämä jatkuu.
      Psykologin kanssa puhuminen auttoi ja helpotti
      oloa sillon tosi paljon. Sunkin olisi hyvä mennä
      sinne psykologille, vaikka puhuminen olisikin
      vaikeaa...

      Jos tuntuu, et mikään ei tunnut miltään, koita
      nähdä asioiden valoisat puolet:) Ilosella
      asenteella pääsee tosi pitkälle, mut ei sun oo
      pakko hymyillä jos ei hymyilytä. Ja jos itkettää,
      niin itke. Eikä millään koulunumeroilla oo
      oikeastaan mitään väliä. Tärkeintä on nauttia
      elämästä ja kaikista pienistä iloista niinku
      suklaasta, ensilumesta, leppäkertuista,
      elokuvista... Entäs ystävät, musiikki,
      harrastukset? Aattele, et jokainen päivä on uusi
      seikkailu.

      ps. "Jos sinulla on vakavia huolia, kulje
      ahtaissa kengissä. Silloin unohdat kaiken muun."

      pärjäile:)

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      176
      2005
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      36
      1706
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      8
      1345
    4. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      224
      1164
    5. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      59
      1161
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      15
      1020
    7. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      60
      940
    8. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      57
      926
    Aihe