oletko

Hmm.
Siis olen sulkeutunut persoona mutta avoin siinä mielessä, että olen aina avoin kaikenlaisille uusille ideoille ja spontaaneille ajatuksille.

Inhoan sanaa suvaitsevainen. Se ilmentää (mielestäni), että on jotakin, mitä pitää "suvaita" eli "sietää".
Eli ilmentää, että olen tämän asian yläpuolella mutta jalomielisesti "suvaitsen" tämänkin asian.

Olen erittäin avarakatseinen, pidän monikulttuurisuudesta ja erilaisten arvomaailmoiden kohtaamisesta. Matkustan niin paljon kuin mahdollista ja tutustun mielelläni erilaisista taustoista kotoisin oleviin ihmisiin.

Miten se ilmenee? Teen vapaaehtoistyötä, toimin kummina, tuttavapiirini koostuu hyvin erilaisista ihmisistä kuin itse olen.
Olen tullut elämään ja kokemaan, en arvostelemaan muiden tapaa elää. Meistä jokainen voi oppia toiselta jotain kun pitää mielensä avoimena ja sydämensä "puhtaana".

Avoin en oo, en jaksa omasta elämästä turhia höpistä.
Innokas kyselijä oon. Jaksan udella ihmisen kuin ihmisen asiat A:sta - Ö:hön. Ihan vain siksi että jokainen ihminen on tarinansa arvoinen. Ja jokaisesta tarinasta oppii aina jotain uutta.

Suvaitsevainen oon, mut ihan kaikkee moraalitonta ja pervoa en mäkään jaksa.

Tykkään puhua kaikesta - myös isoista ja henkilökohtaisista asioista. Keskustelu on ihanaa, siis avoin sellainen. Olen kai monessa suhteessa avoin.

Suvaitsevainen en aina ole. En ole mikään yltiösolidaarinen, en näe kaikissa/kaikessa hyvää tai suvaitsemisen arvoista. Olen kokenut kohdallani paljon suvaitsemattomuutta, ja en näe myöskään tarvetta itse suvaita tai sietää kaikkea.

Olen herkkä luonne ja en henkisesti jaksa suvaita koko ajan. Enkä myöskään jaksa murehtia suvaitaanko muuallakaan. Mielestäni maailmassa ja meissä monessa on mätää. Piste.

Helpompi olisi ehkä vastata suvaitsevaisuuskysymyksiin yksityiskohtaisempien kysymysten kautta kuin näin yleisesti. Voin suvaita jotain asiaa pitkällekin, mutta toista en taas yhtään.