oisin voinu sanoo sille kundille 1,5kk sitten kun se jätti mut. vieläkin nyyhkin sellasen ihmisen perään joka vei multa kaiken. se oli eka seurustelu, eka rakkaus ja nyt ei oo enää mitää jälellä. aina kun nään sen, silmät täyttyy kyynelistä ja se saa tuntee itteni todella huonoks. teinkö mä jotain väärin? miks sä et sit kuitenkaan rakastanu mua? oliko niin vaikee sanoo ees kuinka paljon välitit musta? vastatkaa miks vitussa mun pitää tuntee syyllisyyttä vaikken tehny mitää pahaa! miks jätkien on niin vaikee sanoo suoraan asiat...miks ne oottaa niin pitkään että sude alkaa jurppii ja sit sanotaan että parasta oli kun lopetettiin koko suhde??mua vituttaa koska mun ensimmäinen poikaystävä lopetti mun ensimmäisen suhteen sanomatta syytä ja sit vaan sanoo jälkeenpäin MUN pitkän kärsimysajan jälkeen kun se on vältelly mua, saanu mun olon syylliseks, mustasukkaseks että hei oli meijjän suhde kyllä parempi lopettaa!!!! en halua tietenkään yleistää..mua vaan vituttaa ja mulla on paha olla!!!
älä mee tai viet multa kaiken....
kyynel
4223
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mä en uskalla edes ajatella mitä tapahtuis jos mun kundikaveri jättäis mut, mä oon ihan hysteerinen sen naispuolisten kavereitten takia, mä pelkään joka sekunti että se pettää mua tai löytää paremman. Sen mä tiedän että jos se mut jättäis, ja jos se vielä tapahtuis jonkun toisen tytön tai naisen takia, niin mun rakkaus varmaan vaihtuis vihaks, ja mun mielestä se ois oikeutettua... Toisaalta, jos mä jättäisin niin en mä haluais että kundi vihaa mua... :(
Toi kuulostaa niin surullisen tutulta, että saat melkeen mutki nyyhkimään vaikka suhteen loppumisesta on kulunu jo melkeen vuosi. Munki jätkä anto meidän suhteen kuolla pystyyn.. Mä muistan sen aamun, soitin mun kullalle ja olin ku uudestaan rakastunu... Ja samana iltana se jätti mut.. Mä en ees osannu oottaa sitä, en sinä päivänä. Aamu oli niin ihana... Miten kaikki voi muuttua niin lyhyessä ajassa???? Oon nähny sen jätkän kerran eron jälkeen. Itkin sen nökemisen jälkeen monta tuntia kun muistin mitä olin menettäny... Mä rakastin sitä jätkää oikeesti. Enemmän ku mitään muuta maan päällä. Mutta ilmeisesti se ei enää jaksanu tuntea samoin.
Joo mul on ollu ihan sama juttu...Se johtuu varmaan siitä et se oli sun ensirakkaus...Mulla oli ihan sama juttu...Aattelen mun ensirakkautta joskus vieläkin vaikka ollaan oltu eros jo vuosi...Mut kyl se sitten ohi menee ku löydät toisen rakkauden...Enää en paljo sitä muistele ku löysin paljon paremman...Mut jos siitä on kovin vaikee päästä yli ni aattelet vaan ettet ollu sille tarpeex hyvä ja et tuutkyllä löytään paremman...Ja jos hyvä sägä käy ni ehkä te voitte viä alottaa uudestaan...
Tiedän miltä susta tuntuu. Olen nyt ollut erossa ensirakkaudestani 3vkoa. Vaikka me erottiin yhteisymmärrykses ja juteltiin tosi paljon meidän suhteesta, niin kyllä se pahalta tuntuu. Ekat päivät oli kuin olis kuollut!!! Se ei pajon auta vaikka toinenkin kärsii.
Olimme yhdessä 1v8kk. Olemme eronneet kerran ennenkin ja kokemuksesta voin sanoa että ei kannattanut mennä uudelleen yhteen. Nyt siitä meidän eka erosta olisi kulunut suunnilleen vuosi. Nyt olis jo ehkä päässyt yli... Olen järkeillyt niin, että kokemus tämäkin, elämä on kovaa. Nyt tämä mun juttu menee vähän sivuraiteilleen...Yritähän pärjäillä!!! Paistaa se aurinko risukasaankin