menkat

kärsin mitä vain kunhan vanhempana voi saada jälkikasvua... :D

no kyllähän se aluks oli niin paskamaista että oli menkat ja aatteli just sitä että niitä joutuu kestään monta vuotta, mut kyllä niihin tottuu. ihan oikeesti niistä tulee sellanen arkipäivänen juttu ku oot vähän aikaa niitä eka kestäny...

ei vois kuule vähempää kiinnostaa jotku vitun menkat mitkähän sekin edes on joku saatanan teevee ohjemako vai

Joo oon samaa mieltä siitä et naisilla on kyl aika paljon asioita taakallaan...mut ei sille mitään voi. Ja kyllähän niihin kuukautisiinkin tottuu,ei ne nyt niin kamalat ole, kaikilla naisilla ku ne kuitenkin on, ja nykypäivänä kuukautisia saa kuitenkin siirrettyä, kipua lievitettyä, vuodon määrää vähennettyä, ja on hyvät terveyssiteet jne. Että kyllä näillä pärjää kuukautisten kanssa aika hyvin. Ku miettii niitä naisia mitkä eli joskus 50 vuotta sitten ni ei niillä ollu tietookaan mistään noista lääkkeistä saatika sitten ees siteistä! Ja raskaus on kyl todellakin sen arvosta,että saa pienen ihmisen kasvatettavakseen, ja luulen että se raskausaika on ihan kivaa, mun mielestä olis ainaki hellyyttävää ko sais semmosen ison söpön mahan ja siellä kasvais pieni ihminen. Synnytyksiinkin on tänäpäivänä jo niin hyvät puudutukset ja kaikki että kyllä siitä aika helpolla nykypäiväivänä selviää siitäkin. Mutta se on todella kauheaa ja epäreilua jos lapsi tai äiti tai molemmat menehtyvät synnytyksessä. Se on niin väärin. Mutta tähänkin on kehitetty jo hyvät keinot auttamaan, silti joskus näitäkin sattuu.

Voi voi...Eka vuos on aina totuttelua ja ikävää siksikin että menkat vaihtelee ja heittelehtii.. Ei tuu koskaan ajallaan eikä pysy siinä rytmissä, et onko 5 päivää vai 8 päivää, ja kuin paljon verta tulee.. Itse inhosin eniten sitä ettei tiennyt millon ne alkaa ja monesti meni sit läpi vaatteista..Inhosin menkkoja sydämeni pohjasta.

Ekat menkat saatuani totesin äidille surkeana että minulla on jotenkin "likainen" olo.. Äitini ei ymmärtänyt mitä tarkoitin, eikä jaksanut kuunnella, meillä ei ole koskaan keskusteltu näistä asioista. Tuntui että äiti oli vähän vihainenkin minulle että menkkani alkoivat, piti olla niin hiljaa siitä eikä isälle osannut kertoa. Äiti sitten kai kertoi isälle ja siihen kesään loppuivat ne kerrat kun pystyin kiivetä isän syliin, isäkin kai tajusin että minusta oli tulossa nuori nainen. Itse pidin itseäni pikkutyttönä, enkä tajunnut miksi hellyyden osoitukset kuten suukot ja telkun katsominen isän kainassa loppuivat kuin seinään. :(

Likaisesta tunteesta en ole päässyt vielä eroon, vaikka olen jo 19. Kyllä sen siedän ja asian hoidan, mutta en tykkää siitä sen enempää kuin 13 vuotiaana. Tai siis.. Miltä itsestänne tuntuu jos jalkojen väliin valuu lämmintä paksua nestettä? Kuin kusisi alleen?

Nykyisin on onneksi pillerit, joiden avulla kontrolloin kuukautisia: en "päästä" niitä tulemaan kuin vain 3-4 kertaa vuodessa. Joku joskus sanoi ettei se ole välttämättä terveellistä, mutta niin kauan kuin lääkäri ei kiellä, teen näin.

Kyllä niihin menkkoihin tottuu ajan kanssa (ainakin toivon niin), vaikkei niistä pitäisikään. Tsemppiä :)

mä ite jouduin odottelee ja kaipailee menkkoja niin kauan et sit ku ne alko nii olin tosi onnellinen! vitutti nii helvetist ku kaikilla muilla oli jo alkanu ja tuntu et ite oli joku pikkumukula vaan...:/ nyt oon ilonen et mul on ne ja niist on kiva puhuu kavereitten kanssa ja kuulla mitä jätkät on mieltä niistä ja tämmöst x)
Et saat olla ylpee