Hei! Muutkin on näköjään kyllästyneet harmaaseen arkeen kuin minä. Kesä on kaunis, mutta olen vankina kotonani; muu perhe menee, näkee ja kokee, minä pysyn paikallani. Kukaan ei huomaa olemassaoloani saati tunnusta tekemisiäni; odotan innolla parin viikon kuluttua alkavia töitä. kertokaa, miten arkea pyörittävä, huomaamaton palvelija voisi nauttia kesästä?
Kuka kestää arjen
Sans
11863
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Niin, ei sitä uskoisi, mutta kesä on viime vuodet ollut jotenkin rankkaa aikaa - ja töiden alkamista oikeastaan odottaa. Kaipaan rutiinia, koska silloin osaan ottaa oman tilani ja rauhani paremmin. Nyt lapset ja mies pyörivät tuossa koko ajan ympärillä (hermostuttavaa!), ruokaa on kannettava pöytään jatkuvalla syötöllä, ja samalla olen jotenkin vankina - ei voi noin vain lähteä mihinkään. Ainakaan kesäyöhön iltaa istumaan (missä Mies on tällä hetkellä..).
Kesäisin vetäydyn helposti mielikuvitusmaailmaani. Saatan uppoutua kirjoihin ja leffoihin ihan uskomattomalla intensiteetillä. Pakenen siten. Mutta telkkariakaan ei saa enää iltaisin katsoa rauhassa, kun teini-ikäistä ei voi enää patistaa nukkumaan puoli kymmeneltä...Harkitsen vakavsti OMAN telkkarin ostamista.
Ei minulla mitään neuvoja ole. Jos olisi, en istuisi tässä netin ääressä huokailemassa.
Pateettista?
Jaaha, että sinäkin! Kuvailit ihan tuttua tilannetta ja tuttuja tuntemuksia. Onko netin ääressä roikkuminen ainut "vapauden tie" perhettä pyörittäville? No, onneksi on edes tämä, mutta miksi toiset saa mennä ja itse joutuu laahustamaan arjessa kuin täi tervassa? Ei pitäis valittaa, mutta näin keskikesällä valituttaa.
Kiva oli lukea viestiäsi, vaikka tilanteesi ei ole sen kummempi kuin meikälläkään. Kohta ne työt alkavat (onneksi).
Juuri niin! Te juuri! Olkaa onnellisia että teillä on se perhe!!!
Hei, arkeen kyllä saa piristystä jos vain sitä itse haluaa. Naisille omasta ulkonäöstä huolehtiminen jo piristää, käyppä kampaajalla ja kosmetologilla, niin tuntuu jo paremmalla. Jos oikein haluat helliä itseäsi niin alota uusi harrastus esim. liikunnallinen ja samalla pudota painoa niin siitä vasta hyvä mieli tuleekin. Miehetkin osaavat laittaa ruokaa, ainakin jos sitä ei ole saatavilla:), lapset samoin.Kenenkään ei ole pakko alistua palvelijan rooliin.
Niin, kuka kestää.. tuollaista arkea minäkin elän.. enkä vain kesälomalla vaan ympäri vuoden..
töihin, kaupan kautta kotiin ja taas aamulla takas töihin.. minun oravanpyöräni.. ja välillä mietin että huomaako kukaan edes oikeasti minun olevan olemassa..
tuntuu että jatkuvasti töitä tekevä pesukonekin saa enemmän huomiota kuin minä, ja sille ollaan heti kutsumassa remonttimiestä jos alkaa reistailemaan..
mutta tämä on kai jonkinlainen valinta.. vielä tulee toivottavasti se aika kun minäkin elän taas.. kunhan lapset saavat ilmaa siipiensä alle ja alkavat elää elämää kodin ulkopuolella.. pitäisi vaan yrittää jaksaa!?!?
Voi hyvä ihme, ei sitä kukaan teidän puolestanne tee! Jos huvittaa, menkää terassille. Jättäkää pyykit pesemättä ja ruuat laittamatta, kyllä se mieskin oppii ne tekemään. Ja jos hänkin on lomalla, niin tottakai töitä tehdään yhdessä/puoliksi. Ottakaa 3-5 päivän 'oma loma' perheestä, ja lähtekää käymään niissä sukulaisissa ja taidenäyttelyissä ja rokkikonserteissa, joihin perhe ei halua lähteä. Elämä kulkee koko ajan, ette voi alkaa elää vasta sitten, kun lapset ovat isoja. Silloin on ehkä perhe hajonnut, sairauksia tullut tms. tms., ja sitten voi olla jo myöhäistä! Herätkää!!!!!
Hereillä ollaan ja vahvasti, mutta ei sinun tyylilläsi. "Äippä" kirjoitti asiaa, allekirjoitan hänen juttunsa. Mutta "uskomatonta", mielestäni sinun neuvoja noudattavat naiset (ja miehet)ajavat vain omaa etuaan ja eivät aseta perhettä oikealle sijalleen. Arki väsyttää, mutta se sama arki jatkuu ja kahta raskaanpana rockkonserttien tai taidenäyttelyiden jälkeen. Se joka perheen perustaa ja lapset hankkii, on rokkikonsertti ja omaloma -aikansa jo elänyt ja jos ei ole, ei pidä perustaa perhettäkään. olen sitä mieltä, että perheen eteen on tehtävä uhrauksia eikä aina vaan oltava "terveesti itsekäs". Jos ei mies ymmärrä omistautua perheelleen, niin kyllä se sitten naisen hommaa on, vaikka välistä harmittaakin ja tosi paljon. Tulevatkohan lapset aikuisena kiittämään niitä äitejä ja isiä, jotka olemalla terveesti itsekkäitä liehuivat festareilla ja ravintoloissa ja sitten erosivat? Epäilen. Se on totta, että elämä on tässä ja nyt, ei se muutu yhtään sen elettävämmäksi sukulaisvierailuilla tai taidenäyttelyissä. Se on vaan väärin, että se henkilö, joka pitää perheen lopullisesti kasassa, joutuu tallatuksi ja poljetuksi ja muuttuu vähitellen näkymättömäksi. kuitenkaan ketään ei tee nkyväksi tahallinen ristiriitojen aiheuttaminen ja käytännön tasolla ei kovin monelta onnistu edes muutaman päivän "omaloma", rahaa kun ei ole kylvettäväksi jokaiseen mielitekoon.
elämä nimittäin...
kun olen pöljä mennyt tuohon vipuun, mennyt tekemään kaikki...toinen eikun viilettää..
Viilettäköön, mutta eri taloudessa!
Ehkäpä jutussani oli 'hiukkasen' katkeruutta niiltä jäljiltä, kun minä oli myös perheessäni se joka tein kaiken ja kannoin vastuun, ja mies osasi mennä ja nauttia. No, nyt menee ihan vapaasti. Mutta kyllä viikon tai ees pari päivää vuodesta voi kumpikin ottaa aikaa ja tehdä mitä haluaa. Ei siitä perhe hajoa ja konkurssi tule, jaksaapahan sitten molemmat paremmin. Jos mies säästää parin illan kaljoittelurahat, sillä vaimo ajelee vaikka bussilla tai junilla vähän virkistäytymään. Ja sen verran itsekäs kyllä saa olla, ettei muutu näkymättömäksi. Jos siitä nauttii, niin ei valita...
Hyviä kesämuistoja sinullekin!
sano, että lähen käväsemään Eiffelissä
tai että Gizen pyramidi pitää käydä tutkimassa
ja lähde kanssa
kyllä se siitä arvostus kohoaa
voithan tuoda pullon halpaa viiniä tuliaisiksi
Hyvin olet mellerisi lukenut, kingi.
Lähde hotelliin, vaikka Pariisiin
tuo mukanasi hotellin
shampoot
saippuat
marmeladirasiat
juo halpa punkku itse