Avaan silmäni ja katson ylös. Tuuletin pyörii verkkaisesti katossa helpottaen edes vähän tukalaa oloa. Pienikin liike ja hiki virtaa. Käännyn ja katson kelloa. 6. Huomaan aamujäykkyyttä alapäässäni. Nousen ylös ja menen keittiöön. Lämpömittari näyttää 27 astetta sisällä, ei ihmekään kun ulkona vieläkin 22. Taitaa tulla taas yksi hellepäivä lisää. Sais jo riittää, hellettä ollut jo kolme viikkoa peräkkäin. Mutta onneksi on perjantai, ja viikonloppu tiedossa. Pääsee taas terassille istumaan.
Pistän kahvin tippumaan, teen eväät ja aamupalan ja haen lehden eteisestä. Siemailen hissukseen kahvi, otan voileipää ja selailen lehteä. Jaa-ah, ny on lähdettävä. Vetäisen alkkarit ja shortsit jalkaan, t-paidan päälle ja sandaalit jalkaan. Lompsa, kännykkä ja avaimet mukana paiskaan ulko-oven kiinni ja suuntaan kulkuni pyörätelineelle. Aamulla on just sopiva keli ajella, iltapäivällä tuleekin sitten jo hiki pelkästä polkemisen ajattelustakin. Suuntaan keulan Rutalan teollisuusaluetta kohti. Matkaa sinne on 10 kilsaa, joten aikaa menee puolisen tuntia, kun lepposasti ajalee. Onhan sitä tullut alkukesästä ajettua se 19 minuuttiinkin, mutta silloin olin kyllä ihan puhki.
Kaarran pihaan ja pistän pyörän parkkiin. Launosen kone ja korjaus. Sinne olin päässyt kesähommiin, kun isä tunsi Launosen Jussin kuulemma jostain kouluajoilta. No samapa tuo, ensi vuonna saisinkin sitten teknikon paperit, niin ei enää tämmösiä hanttihommia tarvitse tehdä. Sen verran oli kuitenkin tuuria, että pääsin konttorihommiakin tekemään eikä tarvinnut käsiään paskata.
Astun sisään ja huomaan että Peku oli jo sen Hondan kimpussa, jotain vaihdelaatikkoremppaa se siihen oli tekemässä.
- Huomenta, huudan.
- Huomenta, Peku vastaa yhtä äreänä kuin muinakin aamuina.
- Juot sä kahvi?
- Joo pistä tulemaan vaan.
Menen toimiston puolelle ja pistän pannullisen kahvia tippumaan.
Eihän tämä mikään Hämeen autovaruste ole, mutta ihan hyvän bisneksen Jussi on itselleen kasvattanut. Kuuskohan sillä oli vakituisesti hommissa, ja muutama väliaikaisesti tasaamassa huippukuormia. Nythän niistä oli suurin osa kesälomilla, tais olla vaan Peku ja Ripe hommissa. Autojahan ne pääasiassa, mutta olihan ne tehnyt jotain tehdaskeikkojakin. Ja niistä Jussi olikin käärinyt ihan sievoiset summat.
- Huomenta, kuuluu ovelta.
Käännyn ja siinähän se Jussi seisoi oven raossa.
- Huomenta, mites sä täällä, eiks sun pitänyt olla lomalla?
- Joo, mutta kun soittivat perkeleet verotoimistosta ja ihmettelivät viimevuotisia edustuskuluja.
- Älä saatana.
- Jotain hämärää niissä kuulemma on. Niin että sulle nyt nakki napsahtaa.
- Ai?
- Joo. Kävisit kaikki viime- ja toissavuotiset kuittikopiot läpi ja erittelisit sieltä niitä edutuslaskuja.
- Olikos ne siellä takana siinä peltihyllykössä?
- Joo just siellä, lähetääs hakemaan niin katotaan kuin meille käy.
Haettiin hallin perältä Jussin arkistosta kansioita, varmaan kolmetoista, ja kannettiin ne toimistoon.
- Tässähän tätä savottaa kyllä onkin. Mites, onks sulla viikonloppuna mitään?
- Miten niin?
- No tässä menee varmaan pari kolme päivää, niin jos viitsisit niin kattosit nää läpi nyt viikonloppuna. Mä kyllä maksan korvaukset, lauantai 50 prosentilla ja sunnuntai satasella.
Kuulosti ihan hyvältä, vaikka eihän se nyt mitään herkkua oliskaan. Onneksi oli kuitenkin ilmastoitu toimisto ja ihan hyvä lisäliksa syksyä aatellen.
- Joo, voinhan mää kattoa.
Perjantai menikin pelkkiä kansioita plärätessä. Sain varmaan katottua 4 kansiota läpi ja sieltä kaikista edustuskuiteista kopiot. Viiden maissa rupesi tuntumaan että nyt saa riittää, ja niin otin fillarin ja painelin matkan varrella olevaan lähipubiin. Ohransilmä, pitäisi varmaan olla pers’silmä, sen verran murju paikka oli. Mutta terasilla huurteinen maistui niin hyvältä, että eipä tuolla paikalla niin väliä ole. Kotiin päästyäni maksalaatikko mikroon ja telkkarin eteen istumaan ja nauttimaan gourmet-iltapalasta. Sitten rupesikin nukuttamaan niin reippaasti, että päätin jättää yöelämän väliin.
Aamulla heräsinkin jo viideltä. Taas oli kulli sojossa, no niinhän se oli melkein joka aamu. Tepastelen vessaa ja yritän kusta. Eihän siitä mitään tule kun kulli seisoo kuin järjetön. Otan laatikosta Jallun ja selailen sitä pöntöllä istuen ja hitaasti kyrpääni runkaten. Nousen ylös ja avaan pytyn kannen. Ruiskautan mällit pönttöön Jallun kuvia selaillen. Kulli lavuaariin ja saippuapesu, ettei tulehdu.
Keittelen taas kahvit, syön aamupalan ja teen eväät. Ajelen jo aamu seitsemäksi toimistolle ja aloitan kansioiden selaamisen. Yht’äkkiä kuulen koputusta hallin ovesta. Ihmettelen kuka sieltä nyt tulee, kello vasta kahdeksan lauantaina. Menen ovelle ja avaan sen. Tiina, Jussin tytär seisoi nuutuneen näköisenä ovella.
- Huomenta, se sanoo.
- Sä oot varmaan Tapsa.
- Joo, huomenta. Mitäs sinä täällä?
- No isä käski tänne sun kaveriks.
Taisi vituttaa kun joutui kesälauantaina töihin. Enpä ollut paljon Tiinaa nähnyt korjaamolla, muutaman kerran se siellä oli pyörähtänyt isänsä kanssa. Semmoinen hemmoteltu prinsessahan se oli, tai niin ainakin ajattelin. Siitäs sait saatana, ajattelin.
- No tuuhan tänne peremmälle. Täällä nää kansiot on.
- En mää kyllä taida osata mitään tehdä. Jos juotais kahvit ja mää lähtisin sitten vähän kaupungille.
Just. Ei oo hommista vielä tietoakaan, ja likka on jo lusmuilemassa niistä irti.
- No kyllä se mulle käy.
Tiina pisti kahvin tippumaan ja minä jatkoin kansioiden selaamista ja kuittien kopiointia. Juotiin siinä sitten kahvit sen kummemmin juttelematta ja minä jatkoin hommia.
- Mitä niistä pitää etsiä?
- Kaikki edustuskuitithan näistä pitäis löytää, eli kaikki tämmöset mitkä ei liity tähän pajatoimintaan.
Näytin muutamaa kopiota ja kuin ihmeenä, Tiina otti yhden kansion ja alkoi selata kuitteja läpi. Selailun lomassa rupesimme vähitellen juttelemaan ja Tiinasta paljastuikin ihan tavallinen nuori neito. 17 vuotias, menee lukion viimeiselle, aikoo jatkaa yhteiskuntatieteitä lukemaan, autokoulussa.
Juttua tuli molemmilta siihen malliin, että kellokin näytti jo kahtatoista.
- Mullon nälkä, onks sulla mitää syötävää? Tiina kysyy.
- Ei oo muuta kuin nää pari voileipää.
- Tilataanko pitsaa?
- Joo, voishan se maistua.
Tiina kaivaa puhelinluettelon pöytälaatikosta ja etsii lähimmän pitseerian numeron.
- Mitäs sulle?
- Quattro kelpaa.
- Launosen Tiina päivää, olisin tilannut pari pitsaa. Joo, tuotuna. Yks Quattro ja yks Americana. Kokista, Tiina puhuu puhelimeen ja katsoo silmiini.
Katson vain takaisin, tajuamatta että sehän kysyy multa juotavaa.
- Kokista?
- Joo kokis käy.
- Joo, molemmille kokista, pistä pari isoo pulloo. Rutalahdentie 10, semmonen teollisuushalli ja toimiston ovea kun kolkuttaa niin tullaan avaamaan.
- Nyt on ruoka tilattu. Hei, otetaankin isän varoista kun sen hommia ollaan tekemässä.
Tiina ottaa laatikostosta pienen lippaan ja seinältä avaimen ja avaa lippaan. Sieltä se ottaa kaks’kymppisen ja panee lippaan ja avaimen takaisin. Nauramme yhteen ääneen.
Jatkamme jutustelua ja kuittien selaamista, kunnes ovelta kuuluu koputus. Tiina menee avaamaan ja tulee kohta pitsojen ja juomien kanssa toimistoon.
- Otahan siitä että jaksat painaa, se sanoo hieman virnistäen.
- Kiitti.
Söimme pitsaa ja hörpimme kokista. Olimme syödessä hiljaa, mitä nyt välillä pitsaa kehuttiin. Katselin Tiinaa aina ohimennen. Kauniit punertavat lyhyeksi leikatut hiukset, ihan nätit kasvot, silmälasit, collegepaidan ja farkkujen verhoama vartalo. Tuli mieleeni yläasteen biologian maikka, jota teininä tuli himoittua. Tissitkin Tiinalla oli, ei nyt mitkään isot, mutta ihan kivasti pullotti paidan alta. Tiinan hakiessa käsipyyhkeitä katsoin myös persettä, joka sekin oli ihan kivan näköinen, vähän pieni, mutta ihan kiva.
Kolmen slaissin ja puolen litran kokiksen jälkeen jatkoimme hommia. Puhetta alkoi taas tulla molemmilta ihan kiitettävästi. Parin tunnin jälkeen tuntui kuin olisimme tunteneet toisemme vuosia, sen verran paljon meillä oli yhteisiä asioita. Olimme molemmat asuneet samalla alueella, käyneet samaa koulua, vihanneet samoja opettajia. Tiinassa oli sitä jotain, nirppanokka prinsessa olikin muuttunut ystäväksi, puolessa päivässä.
Päivä kääntyi jo iltaan kun Tiina nousi ylös ja lähti ovea kohti.
- Nythän mä muistan, isällähän on täällä jemma.
- Ai mikä jemma.
- No joku viinapullo, tais olla tuolla pukukaapin ilmastointiventtiilissä.
- Siis missä?
- Oota vähän.
Tiina lähti toimistosta ja palasi parin minuutin päästä takaisin kädessään viinapullo.
- Tapiolle Tapiota.
Se oli Tapio viinaa, iso pullo melkein täynnä.
- Otatko?
- Joo miksei.
Tiina kaataa pahvimukin pohjalle pari senttiä ja pistää kokista loput, ja ojentaa sen minulle. Itselleen hän kaataa samanlaisen drinkin.
- Työn orjille, Tiina skoolaa.
- Työn orjille, jotka pimeydessä vaeltaa, vastaan.
Kolautamme mukeja yhteen ja otamme huikat. Ihan hyvää, ei liian vahvaa vaan sopivasti maistuu viina alta. Jatkamme töitä, tai siis lähinnä jutustelua ja samalla naukkailemme drinkkejämme. Tunnen kuinka pikku hiljaa alkoholi alkaa tehdä tehtäväänsä ja päässäni alkaa humista. Huomaan myös että Tiinakin on selvästi humalassa, siihen malliin tekstiä ja kikatusta tulee ulos. Jatkamme keskustelua ja kuitit unohtuvat tyystin. Nauramme, vitsailemme, juttelemme. Olemme kuin kaksi vanhaa ystävää klubilla konjakkilasit ja sikarit kädessä.
- Onkos sulla likkakaveria? Tiina täryttää äkkiä.
Drinkki meinaa mennä väärään kurkkuu. Onhan tässä juteltu vaikka mitä, pikkutuhmaakin, muttei mitään näin henkilökohtaista.
- Ei, ei ole nyt.
- Onkos ollut?
- Onhan noita pari, lyhyitä juttuja.
- Olitkos sä niiden kanssa sillai?
- Ai millai, kysyin niinkuin en tietäisi mistä puhutaan.
- No sillai? Tiina sanoo hieman nolostuen.
- Ai sillai. Olinhan mä toisen kanssa.
- Mites sinä, onkos sulla joku? Kysäisen.
- Ei, ei oo.
- Ootkos sä ollut sillai poikien kanssa?
- En, en oo ollut. Onhan sitä tullut pussailtua, ja pojat vähän sormella koettanut.
- No miltä se tuntui, jatkoin.
- Hyvältähän se tuntui.
Katsoimme toisamme kuin yhteisestä käskystä. Tunsin kovaa vetovoima Tiinaa kohti, ja kuvittelin hänen tuntevan samoin. Jalkovälissäni tuntui kihelmöintiä, tunsin kuinka penikseni jäykistyi puristuen shortsieni etumusta vasten.
- Voitaisko mekin kokeilla? Tiina kysyy kuin ajatukseni lukien.
- Joo voidaan.
Tiina nousee ylös tuolistaan ja horjahtaa, selvästi humalassa. Hän riisuu paitansa pois ja alta paljastuu alaston yläruumis. Pienet rinnat seisovat terhakkoina kuin sarvet. Nousen seisomaan ja siirryn Tiinan eteen. Suumme kohtaavat ja uppoudumme kielien tanssiin. Hyväilen samalla Tiinan niskaa ja selkää ja kuulen kuinka hän voihkii.
Laskeudun alemmas ja hieron Tiinan rintoja molemmin käsin. Hän seisoo paikallaan silmät kiinni kuin suolapatsas.
- Aah, uuh, Tiina voihkii.
Sitten hän nostaa minut kainaloistani ylös ja laskeutuu itse polvilleen. Hän avaa shortsieni narun ja pudottaa housuni lattialle. Hän sivelee kädellään alushousujeni etumusta ja säpsähdän kuin sähköiskun saaneena. Kaluni seisoo täydessä terässä ja tuntuu kuin se repeytyisi slushousujeni kankaan läpi. Tiina laskee alushousuni alas vapauttaen kaluni vankeudesta. Hän sivelee kyrvän vartta ja nuolaisee terskan päähän ilmestyneen tipan.
- Hyvää, hän sanoo.
Kevyesti runkaten hän ottaa terskan suuhunsa ja imee.
- Ai, ei hampailla, ärähdän kivun viiltäessä kaluani.
- Sori, tää on mun ekä kerta.
- Ihan vaan huulilla ja kielellä, neuvon.
Tiina jatkaa runkkaamista ja suulla hyväilyä, imien ja lutkuttaen kaluani aina vaan nopeammin. Yritän liikuttaa lantiotani samassa tahdissa siinä kuitenkaan onnistumatta. Tunnen kuinka paine kasvaa haaroissani kestämättömäksi ja samalla spermaryöppy purkautuu Tiinan suuhun. Silmät kiinni lasken koko lastini ja kun orgasmi helpottaa, katson alaspäin. Tiina on edelleen polvillaan nuollen ja niellen kyrpääni.
- Hyvää, maistuu ihan porkkanalta.
Hän on niellyt koko lastini, eikä tippakaan ole valunut muualle. Tiina nousee ylös ja seisomme siinä, minä alaosattomissa ja Tiina yläosattomissa.
- Oisko nyt mun vuoro, Tiina pyytää.
- On, ilman muuta, soperran takaisin.
Tiina riisuu housunsa ja alushousunsa paljastaen tuon kauniin takapuolensa. Hän kääntyy pöytään päin ja yhdellä käden huitaisulla pyyhkäisee pöydältä mapit, kuitit, mukit ja pullot lattialle.
- Oho, Tiina toteaa tyynen rauhallisesti ja istuu pöydän reunalle.
Hän käy makaamaan selälleen pöydälle ja nostaa jalkansa koukuun, kuin gynekologilla. Katson Tiinaa ja päässäni humisee, orgasmin ja kauniin näyn takia. Otan paidan pois päältäni ja menen Tiinan luo. En mene jalkopäähän vaan yläpäähän. Pusuttelen hänen kasvojaan ja huuliaan, kaulaa ja niskaa. Siirryn alemmas ja hyväilen sekä suutelen hänen terhakoita rintojaan, ja leikittelen kielelläni hänen nänneillään. Tiina alkaa voihkia ja ynistä. Siirryn edelleen alemmas ja rintoja hieroen suutelen hänen vatsaansa ja napaansa. Voin melkein jo haistaa hänen tuoksunsa joka on kuin kevään ensikukkien tuoksu. Siirryn Tiinan jalkopäähän ja katson kaunista pillua. Se näyttää niin ihanalta hentoine karvoineen.
- Varovasti, mä olen neitsyt.
Ei tarvitse varoittaa, en voisi kuvitellakaan satuttavani tällaista Jumalan luomusta. Sivelin kädellä reisiä ja pohkeita, ja aina kun käteni osuivat reisien sisäpintaa, Tiina voihkaisi. Jatkan sivelyä pitkään välillä häpyhuuliakin hipaisten. Huomaan kuinka Tiinan olo käy yhä tukalammaksi, ja tuntuu kuin hänen koko ruumiinsa haluaisi täyttymystä sisäänsä.
- Anna jo, Tiina kuiskaa.
Otan kullini käteen ja ohjaan sen varovasti Tiinan huulille. Tiina on aivan märkä ja kulli liukuukin tiukkaan reikään helposti.
- Aijai, sattuu, Tiina sanoo.
Pysäytän liikkeen heti, ja odotan hetken.
- Lopetanko?
- Ei, älä lopeta, varovasti.
Olen vielä hetken liikkumatta, ja sitten liikutan kulliani hieman takaisin.
- Varovasti, Tiina toistaa.
- Okei.
Työnnän kyrpääni takaisin, nyt hieman vähemmän. Tiina voihkii. Liikuttelen kyrpääni edestakaisin, aivan pillun huulilla. Pikkuhiljaa lisään syvyyttä ja kuulostelen Tiinaa. Hän voihkii, eikä ainakaan kivusta. Työnnän kyrvän pohjaan ja aloitan edestakaisen liikkeen, kuitenkin hitaasti. Hyväilen samalla Tiinan reisiä ja vatsaa, ja välillä klitorista. Hän voihkii ja ähkii, selvästi kiihottuneena.
Lisään tahtia ja jyystän Tiinan kosteaa ja tiukkaa reikää kuin hullu, ilman mitään ajan ja paikan tajua. Katson Tiinan kasvoja. Hänen katsoessaan katseemme kohtaavat ja tunnen kuinka rakkauteni tuota taivaallista hahmoa kohtaan kasvaa. Ei, se ei ole kulli mikä puhuu, vaan tunnen aitoa rakkautta sydämessäni. Vain päivä ja tunteeni Tiinaa kohtaan olivat saavuttaneet taivaan seitsemännen portaan.
Jatkan työntöjäni nopeammin ja rajummin, ja Tiina vaikeroi edessäni rintojaan hieroen. Pusken, työnnän, hieron peukalolla klitorista, hyväilen reisiä, vatsaa, rintoja. Ilmassa kuuluu litinää, voihkimista, pöydän jalkojen kirskumista. Olemme molemmat onnemme kukkulalla, ja vieläpä samalla kukkulalla. Pikkuhuiljaa liha alkaa antamaan periksi ja vaistoa kliimaksin tulevan. Jatkan kuitenkin nussimista ja annan padon murtua.
- AAAAAAAAAAAAAAAAA, huudan täyttä kurkku.
- AAAAAAAAAAAAAAA UUUUUUUUUUUU, huutaa Tiina edessäni.
Patomme murtuvat yhtä aikaa ja lasken miljoonat uimarini hänen sisäänsä. Tiina vikuroi omassa orgasmissaan kuin villihevonen.
Kliimaksin mentyä ohi nostan Tiinan syliini ja suutelen häntä hellästi. Tunnen ihomme kosketuksen kuin ne olisi tarkoitettu toisilleen. Kannan hänet suihkuun ja pesen jokaisen sentin hänen ihostaan. Märkinä ja väsyneinä syömme vielä pitsaa ja korjaamme kuittisotkun lattialta.
Syksyllä ilmoitin kouluun, että olen saanut vakituisen työpaikan työnjohtajana, tietysti Launosen koneesta ja korjauksesta. Ai niin, mentiin Tiinan kanssa naimisiin ja keväällä meille syntyy vauva, että se siitä kortsun unohtamisesta.
Pistän kahvin tippumaan, teen eväät ja aamupalan ja haen lehden eteisestä. Siemailen hissukseen kahvi, otan voileipää ja selailen lehteä. Jaa-ah, ny on lähdettävä. Vetäisen alkkarit ja shortsit jalkaan, t-paidan päälle ja sandaalit jalkaan. Lompsa, kännykkä ja avaimet mukana paiskaan ulko-oven kiinni ja suuntaan kulkuni pyörätelineelle. Aamulla on just sopiva keli ajella, iltapäivällä tuleekin sitten jo hiki pelkästä polkemisen ajattelustakin. Suuntaan keulan Rutalan teollisuusaluetta kohti. Matkaa sinne on 10 kilsaa, joten aikaa menee puolisen tuntia, kun lepposasti ajalee. Onhan sitä tullut alkukesästä ajettua se 19 minuuttiinkin, mutta silloin olin kyllä ihan puhki.
Kaarran pihaan ja pistän pyörän parkkiin. Launosen kone ja korjaus. Sinne olin päässyt kesähommiin, kun isä tunsi Launosen Jussin kuulemma jostain kouluajoilta. No samapa tuo, ensi vuonna saisinkin sitten teknikon paperit, niin ei enää tämmösiä hanttihommia tarvitse tehdä. Sen verran oli kuitenkin tuuria, että pääsin konttorihommiakin tekemään eikä tarvinnut käsiään paskata.
Astun sisään ja huomaan että Peku oli jo sen Hondan kimpussa, jotain vaihdelaatikkoremppaa se siihen oli tekemässä.
- Huomenta, huudan.
- Huomenta, Peku vastaa yhtä äreänä kuin muinakin aamuina.
- Juot sä kahvi?
- Joo pistä tulemaan vaan.
Menen toimiston puolelle ja pistän pannullisen kahvia tippumaan.
Eihän tämä mikään Hämeen autovaruste ole, mutta ihan hyvän bisneksen Jussi on itselleen kasvattanut. Kuuskohan sillä oli vakituisesti hommissa, ja muutama väliaikaisesti tasaamassa huippukuormia. Nythän niistä oli suurin osa kesälomilla, tais olla vaan Peku ja Ripe hommissa. Autojahan ne pääasiassa, mutta olihan ne tehnyt jotain tehdaskeikkojakin. Ja niistä Jussi olikin käärinyt ihan sievoiset summat.
- Huomenta, kuuluu ovelta.
Käännyn ja siinähän se Jussi seisoi oven raossa.
- Huomenta, mites sä täällä, eiks sun pitänyt olla lomalla?
- Joo, mutta kun soittivat perkeleet verotoimistosta ja ihmettelivät viimevuotisia edustuskuluja.
- Älä saatana.
- Jotain hämärää niissä kuulemma on. Niin että sulle nyt nakki napsahtaa.
- Ai?
- Joo. Kävisit kaikki viime- ja toissavuotiset kuittikopiot läpi ja erittelisit sieltä niitä edutuslaskuja.
- Olikos ne siellä takana siinä peltihyllykössä?
- Joo just siellä, lähetääs hakemaan niin katotaan kuin meille käy.
Haettiin hallin perältä Jussin arkistosta kansioita, varmaan kolmetoista, ja kannettiin ne toimistoon.
- Tässähän tätä savottaa kyllä onkin. Mites, onks sulla viikonloppuna mitään?
- Miten niin?
- No tässä menee varmaan pari kolme päivää, niin jos viitsisit niin kattosit nää läpi nyt viikonloppuna. Mä kyllä maksan korvaukset, lauantai 50 prosentilla ja sunnuntai satasella.
Kuulosti ihan hyvältä, vaikka eihän se nyt mitään herkkua oliskaan. Onneksi oli kuitenkin ilmastoitu toimisto ja ihan hyvä lisäliksa syksyä aatellen.
- Joo, voinhan mää kattoa.
Perjantai menikin pelkkiä kansioita plärätessä. Sain varmaan katottua 4 kansiota läpi ja sieltä kaikista edustuskuiteista kopiot. Viiden maissa rupesi tuntumaan että nyt saa riittää, ja niin otin fillarin ja painelin matkan varrella olevaan lähipubiin. Ohransilmä, pitäisi varmaan olla pers’silmä, sen verran murju paikka oli. Mutta terasilla huurteinen maistui niin hyvältä, että eipä tuolla paikalla niin väliä ole. Kotiin päästyäni maksalaatikko mikroon ja telkkarin eteen istumaan ja nauttimaan gourmet-iltapalasta. Sitten rupesikin nukuttamaan niin reippaasti, että päätin jättää yöelämän väliin.
Aamulla heräsinkin jo viideltä. Taas oli kulli sojossa, no niinhän se oli melkein joka aamu. Tepastelen vessaa ja yritän kusta. Eihän siitä mitään tule kun kulli seisoo kuin järjetön. Otan laatikosta Jallun ja selailen sitä pöntöllä istuen ja hitaasti kyrpääni runkaten. Nousen ylös ja avaan pytyn kannen. Ruiskautan mällit pönttöön Jallun kuvia selaillen. Kulli lavuaariin ja saippuapesu, ettei tulehdu.
Keittelen taas kahvit, syön aamupalan ja teen eväät. Ajelen jo aamu seitsemäksi toimistolle ja aloitan kansioiden selaamisen. Yht’äkkiä kuulen koputusta hallin ovesta. Ihmettelen kuka sieltä nyt tulee, kello vasta kahdeksan lauantaina. Menen ovelle ja avaan sen. Tiina, Jussin tytär seisoi nuutuneen näköisenä ovella.
- Huomenta, se sanoo.
- Sä oot varmaan Tapsa.
- Joo, huomenta. Mitäs sinä täällä?
- No isä käski tänne sun kaveriks.
Taisi vituttaa kun joutui kesälauantaina töihin. Enpä ollut paljon Tiinaa nähnyt korjaamolla, muutaman kerran se siellä oli pyörähtänyt isänsä kanssa. Semmoinen hemmoteltu prinsessahan se oli, tai niin ainakin ajattelin. Siitäs sait saatana, ajattelin.
- No tuuhan tänne peremmälle. Täällä nää kansiot on.
- En mää kyllä taida osata mitään tehdä. Jos juotais kahvit ja mää lähtisin sitten vähän kaupungille.
Just. Ei oo hommista vielä tietoakaan, ja likka on jo lusmuilemassa niistä irti.
- No kyllä se mulle käy.
Tiina pisti kahvin tippumaan ja minä jatkoin kansioiden selaamista ja kuittien kopiointia. Juotiin siinä sitten kahvit sen kummemmin juttelematta ja minä jatkoin hommia.
- Mitä niistä pitää etsiä?
- Kaikki edustuskuitithan näistä pitäis löytää, eli kaikki tämmöset mitkä ei liity tähän pajatoimintaan.
Näytin muutamaa kopiota ja kuin ihmeenä, Tiina otti yhden kansion ja alkoi selata kuitteja läpi. Selailun lomassa rupesimme vähitellen juttelemaan ja Tiinasta paljastuikin ihan tavallinen nuori neito. 17 vuotias, menee lukion viimeiselle, aikoo jatkaa yhteiskuntatieteitä lukemaan, autokoulussa.
Juttua tuli molemmilta siihen malliin, että kellokin näytti jo kahtatoista.
- Mullon nälkä, onks sulla mitää syötävää? Tiina kysyy.
- Ei oo muuta kuin nää pari voileipää.
- Tilataanko pitsaa?
- Joo, voishan se maistua.
Tiina kaivaa puhelinluettelon pöytälaatikosta ja etsii lähimmän pitseerian numeron.
- Mitäs sulle?
- Quattro kelpaa.
- Launosen Tiina päivää, olisin tilannut pari pitsaa. Joo, tuotuna. Yks Quattro ja yks Americana. Kokista, Tiina puhuu puhelimeen ja katsoo silmiini.
Katson vain takaisin, tajuamatta että sehän kysyy multa juotavaa.
- Kokista?
- Joo kokis käy.
- Joo, molemmille kokista, pistä pari isoo pulloo. Rutalahdentie 10, semmonen teollisuushalli ja toimiston ovea kun kolkuttaa niin tullaan avaamaan.
- Nyt on ruoka tilattu. Hei, otetaankin isän varoista kun sen hommia ollaan tekemässä.
Tiina ottaa laatikostosta pienen lippaan ja seinältä avaimen ja avaa lippaan. Sieltä se ottaa kaks’kymppisen ja panee lippaan ja avaimen takaisin. Nauramme yhteen ääneen.
Jatkamme jutustelua ja kuittien selaamista, kunnes ovelta kuuluu koputus. Tiina menee avaamaan ja tulee kohta pitsojen ja juomien kanssa toimistoon.
- Otahan siitä että jaksat painaa, se sanoo hieman virnistäen.
- Kiitti.
Söimme pitsaa ja hörpimme kokista. Olimme syödessä hiljaa, mitä nyt välillä pitsaa kehuttiin. Katselin Tiinaa aina ohimennen. Kauniit punertavat lyhyeksi leikatut hiukset, ihan nätit kasvot, silmälasit, collegepaidan ja farkkujen verhoama vartalo. Tuli mieleeni yläasteen biologian maikka, jota teininä tuli himoittua. Tissitkin Tiinalla oli, ei nyt mitkään isot, mutta ihan kivasti pullotti paidan alta. Tiinan hakiessa käsipyyhkeitä katsoin myös persettä, joka sekin oli ihan kivan näköinen, vähän pieni, mutta ihan kiva.
Kolmen slaissin ja puolen litran kokiksen jälkeen jatkoimme hommia. Puhetta alkoi taas tulla molemmilta ihan kiitettävästi. Parin tunnin jälkeen tuntui kuin olisimme tunteneet toisemme vuosia, sen verran paljon meillä oli yhteisiä asioita. Olimme molemmat asuneet samalla alueella, käyneet samaa koulua, vihanneet samoja opettajia. Tiinassa oli sitä jotain, nirppanokka prinsessa olikin muuttunut ystäväksi, puolessa päivässä.
Päivä kääntyi jo iltaan kun Tiina nousi ylös ja lähti ovea kohti.
- Nythän mä muistan, isällähän on täällä jemma.
- Ai mikä jemma.
- No joku viinapullo, tais olla tuolla pukukaapin ilmastointiventtiilissä.
- Siis missä?
- Oota vähän.
Tiina lähti toimistosta ja palasi parin minuutin päästä takaisin kädessään viinapullo.
- Tapiolle Tapiota.
Se oli Tapio viinaa, iso pullo melkein täynnä.
- Otatko?
- Joo miksei.
Tiina kaataa pahvimukin pohjalle pari senttiä ja pistää kokista loput, ja ojentaa sen minulle. Itselleen hän kaataa samanlaisen drinkin.
- Työn orjille, Tiina skoolaa.
- Työn orjille, jotka pimeydessä vaeltaa, vastaan.
Kolautamme mukeja yhteen ja otamme huikat. Ihan hyvää, ei liian vahvaa vaan sopivasti maistuu viina alta. Jatkamme töitä, tai siis lähinnä jutustelua ja samalla naukkailemme drinkkejämme. Tunnen kuinka pikku hiljaa alkoholi alkaa tehdä tehtäväänsä ja päässäni alkaa humista. Huomaan myös että Tiinakin on selvästi humalassa, siihen malliin tekstiä ja kikatusta tulee ulos. Jatkamme keskustelua ja kuitit unohtuvat tyystin. Nauramme, vitsailemme, juttelemme. Olemme kuin kaksi vanhaa ystävää klubilla konjakkilasit ja sikarit kädessä.
- Onkos sulla likkakaveria? Tiina täryttää äkkiä.
Drinkki meinaa mennä väärään kurkkuu. Onhan tässä juteltu vaikka mitä, pikkutuhmaakin, muttei mitään näin henkilökohtaista.
- Ei, ei ole nyt.
- Onkos ollut?
- Onhan noita pari, lyhyitä juttuja.
- Olitkos sä niiden kanssa sillai?
- Ai millai, kysyin niinkuin en tietäisi mistä puhutaan.
- No sillai? Tiina sanoo hieman nolostuen.
- Ai sillai. Olinhan mä toisen kanssa.
- Mites sinä, onkos sulla joku? Kysäisen.
- Ei, ei oo.
- Ootkos sä ollut sillai poikien kanssa?
- En, en oo ollut. Onhan sitä tullut pussailtua, ja pojat vähän sormella koettanut.
- No miltä se tuntui, jatkoin.
- Hyvältähän se tuntui.
Katsoimme toisamme kuin yhteisestä käskystä. Tunsin kovaa vetovoima Tiinaa kohti, ja kuvittelin hänen tuntevan samoin. Jalkovälissäni tuntui kihelmöintiä, tunsin kuinka penikseni jäykistyi puristuen shortsieni etumusta vasten.
- Voitaisko mekin kokeilla? Tiina kysyy kuin ajatukseni lukien.
- Joo voidaan.
Tiina nousee ylös tuolistaan ja horjahtaa, selvästi humalassa. Hän riisuu paitansa pois ja alta paljastuu alaston yläruumis. Pienet rinnat seisovat terhakkoina kuin sarvet. Nousen seisomaan ja siirryn Tiinan eteen. Suumme kohtaavat ja uppoudumme kielien tanssiin. Hyväilen samalla Tiinan niskaa ja selkää ja kuulen kuinka hän voihkii.
Laskeudun alemmas ja hieron Tiinan rintoja molemmin käsin. Hän seisoo paikallaan silmät kiinni kuin suolapatsas.
- Aah, uuh, Tiina voihkii.
Sitten hän nostaa minut kainaloistani ylös ja laskeutuu itse polvilleen. Hän avaa shortsieni narun ja pudottaa housuni lattialle. Hän sivelee kädellään alushousujeni etumusta ja säpsähdän kuin sähköiskun saaneena. Kaluni seisoo täydessä terässä ja tuntuu kuin se repeytyisi slushousujeni kankaan läpi. Tiina laskee alushousuni alas vapauttaen kaluni vankeudesta. Hän sivelee kyrvän vartta ja nuolaisee terskan päähän ilmestyneen tipan.
- Hyvää, hän sanoo.
Kevyesti runkaten hän ottaa terskan suuhunsa ja imee.
- Ai, ei hampailla, ärähdän kivun viiltäessä kaluani.
- Sori, tää on mun ekä kerta.
- Ihan vaan huulilla ja kielellä, neuvon.
Tiina jatkaa runkkaamista ja suulla hyväilyä, imien ja lutkuttaen kaluani aina vaan nopeammin. Yritän liikuttaa lantiotani samassa tahdissa siinä kuitenkaan onnistumatta. Tunnen kuinka paine kasvaa haaroissani kestämättömäksi ja samalla spermaryöppy purkautuu Tiinan suuhun. Silmät kiinni lasken koko lastini ja kun orgasmi helpottaa, katson alaspäin. Tiina on edelleen polvillaan nuollen ja niellen kyrpääni.
- Hyvää, maistuu ihan porkkanalta.
Hän on niellyt koko lastini, eikä tippakaan ole valunut muualle. Tiina nousee ylös ja seisomme siinä, minä alaosattomissa ja Tiina yläosattomissa.
- Oisko nyt mun vuoro, Tiina pyytää.
- On, ilman muuta, soperran takaisin.
Tiina riisuu housunsa ja alushousunsa paljastaen tuon kauniin takapuolensa. Hän kääntyy pöytään päin ja yhdellä käden huitaisulla pyyhkäisee pöydältä mapit, kuitit, mukit ja pullot lattialle.
- Oho, Tiina toteaa tyynen rauhallisesti ja istuu pöydän reunalle.
Hän käy makaamaan selälleen pöydälle ja nostaa jalkansa koukuun, kuin gynekologilla. Katson Tiinaa ja päässäni humisee, orgasmin ja kauniin näyn takia. Otan paidan pois päältäni ja menen Tiinan luo. En mene jalkopäähän vaan yläpäähän. Pusuttelen hänen kasvojaan ja huuliaan, kaulaa ja niskaa. Siirryn alemmas ja hyväilen sekä suutelen hänen terhakoita rintojaan, ja leikittelen kielelläni hänen nänneillään. Tiina alkaa voihkia ja ynistä. Siirryn edelleen alemmas ja rintoja hieroen suutelen hänen vatsaansa ja napaansa. Voin melkein jo haistaa hänen tuoksunsa joka on kuin kevään ensikukkien tuoksu. Siirryn Tiinan jalkopäähän ja katson kaunista pillua. Se näyttää niin ihanalta hentoine karvoineen.
- Varovasti, mä olen neitsyt.
Ei tarvitse varoittaa, en voisi kuvitellakaan satuttavani tällaista Jumalan luomusta. Sivelin kädellä reisiä ja pohkeita, ja aina kun käteni osuivat reisien sisäpintaa, Tiina voihkaisi. Jatkan sivelyä pitkään välillä häpyhuuliakin hipaisten. Huomaan kuinka Tiinan olo käy yhä tukalammaksi, ja tuntuu kuin hänen koko ruumiinsa haluaisi täyttymystä sisäänsä.
- Anna jo, Tiina kuiskaa.
Otan kullini käteen ja ohjaan sen varovasti Tiinan huulille. Tiina on aivan märkä ja kulli liukuukin tiukkaan reikään helposti.
- Aijai, sattuu, Tiina sanoo.
Pysäytän liikkeen heti, ja odotan hetken.
- Lopetanko?
- Ei, älä lopeta, varovasti.
Olen vielä hetken liikkumatta, ja sitten liikutan kulliani hieman takaisin.
- Varovasti, Tiina toistaa.
- Okei.
Työnnän kyrpääni takaisin, nyt hieman vähemmän. Tiina voihkii. Liikuttelen kyrpääni edestakaisin, aivan pillun huulilla. Pikkuhiljaa lisään syvyyttä ja kuulostelen Tiinaa. Hän voihkii, eikä ainakaan kivusta. Työnnän kyrvän pohjaan ja aloitan edestakaisen liikkeen, kuitenkin hitaasti. Hyväilen samalla Tiinan reisiä ja vatsaa, ja välillä klitorista. Hän voihkii ja ähkii, selvästi kiihottuneena.
Lisään tahtia ja jyystän Tiinan kosteaa ja tiukkaa reikää kuin hullu, ilman mitään ajan ja paikan tajua. Katson Tiinan kasvoja. Hänen katsoessaan katseemme kohtaavat ja tunnen kuinka rakkauteni tuota taivaallista hahmoa kohtaan kasvaa. Ei, se ei ole kulli mikä puhuu, vaan tunnen aitoa rakkautta sydämessäni. Vain päivä ja tunteeni Tiinaa kohtaan olivat saavuttaneet taivaan seitsemännen portaan.
Jatkan työntöjäni nopeammin ja rajummin, ja Tiina vaikeroi edessäni rintojaan hieroen. Pusken, työnnän, hieron peukalolla klitorista, hyväilen reisiä, vatsaa, rintoja. Ilmassa kuuluu litinää, voihkimista, pöydän jalkojen kirskumista. Olemme molemmat onnemme kukkulalla, ja vieläpä samalla kukkulalla. Pikkuhuiljaa liha alkaa antamaan periksi ja vaistoa kliimaksin tulevan. Jatkan kuitenkin nussimista ja annan padon murtua.
- AAAAAAAAAAAAAAAAA, huudan täyttä kurkku.
- AAAAAAAAAAAAAAA UUUUUUUUUUUU, huutaa Tiina edessäni.
Patomme murtuvat yhtä aikaa ja lasken miljoonat uimarini hänen sisäänsä. Tiina vikuroi omassa orgasmissaan kuin villihevonen.
Kliimaksin mentyä ohi nostan Tiinan syliini ja suutelen häntä hellästi. Tunnen ihomme kosketuksen kuin ne olisi tarkoitettu toisilleen. Kannan hänet suihkuun ja pesen jokaisen sentin hänen ihostaan. Märkinä ja väsyneinä syömme vielä pitsaa ja korjaamme kuittisotkun lattialta.
Syksyllä ilmoitin kouluun, että olen saanut vakituisen työpaikan työnjohtajana, tietysti Launosen koneesta ja korjauksesta. Ai niin, mentiin Tiinan kanssa naimisiin ja keväällä meille syntyy vauva, että se siitä kortsun unohtamisesta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Upeeta tekstiä. Jatka samaan malliin.
hyvä kunnon tekstiä pitkästä aikaa tuo oli mielyttävä lukea. jatka samaan malliin
[email protected]
toivottavasti se oli tosi tarina :)