Moikka!
Aattelin vähän purkaa huolenaiheitani täälä. Mulle tuli keväällä keskenmeno rv 9.
Nyt olen kahdeksannella raskausviikolla. Pelottaa, että tälläkin kertaa käy jotain. Oon kauhuissani lukenut nuista kohdunulkopuolisista raskauksista ja siihen liittyvistä kivuista. Itselläni välillä sängyssä esim asentoa vaihtaessa tuntuu vihlaseva kipu jommalla kummalla puolella alavatsaa. Nämä tosin voivat olla niitä liitoskipujakin? Toinen on raskausoireiden "hiipuminen". Rinnat eivät ole enää niin kovin kipeät. Hieman arat kylläkin. Väsyttää vielä, mutta ei niin kovasti ku aikaisemmin. Mhh mitäs vielä. Valkovuotoa on, se kaiketikin ihan normaalia. Mielialat vaihtelee. Itken helposti :P Mikä ärsyttää suunnattomasti puolisoani :)
No kuitenkin tän jutun pointti oli vaan se että minuu pelottaa :|
Pelottaa
5
836
Vastaukset
- älä pelkää
On ihan normaalia, että olet säikky keskenmenon jälkeen, mutta mun kaveri sai keskenmenon ja kohdun ulkopuolisen raskauden, mutta sen perään 3 tervettä poikaa. Ei se keskenmeno tarkoita sitä, että tämäkin raskaus menee kesken. Ja sitä parempi on sinulle ja sikiölle, mitä vähemmän murehdit turhia. Ajatukset tuppaa toteutumaan, joten ole positiivinen.
Kohdun kasvaessa on normaalia että noita vihlaisuja tuntuu silloin tällöin. Lääkäriin kannattaa lähteä silloin, jos kipu tulee yhtäkkiä, voimakkaana eikä se mene ohi. Tuo rintojen aristelukin kuuluu alkuraskauteen, mutta enpä muista milloin se mulla itsellä tarkalleen ottaen loppui. Ja mulla itsellä oli aivan kauhea väsymys viikolta 6 lähtien, mutta se helpotti just viikoilla 9-10 ja yllätyksekseni selvisinkin työpäivät uudessa työpaikassa enkä tainnut monena iltana kotona torkkuja ottaakaan.
Että ihan normaalilta tuo sun tarina kuulostaa, joten älä suotta pelkää. Mielialojen vaihtelut vain osoittaa, että raskaana olet ja jos kovin herkkänä olet, taitaa tyttölasta pukata. Me saadaan pojan eikä mulla mielialavaihteluja ole ollut yhtään.- höppänä kenties
tosiaan kiitos rohkasevista sanoista! Onnea omalle loppuraskaudellesi!
- rv 38+2
tiedän omasta kokemuksesta,että sitä pelkää jokaikistä pienintäkin vihlasua ja jomotusta. mullekin tuli vuosi sitten keskenmeno (myös rv 9) ja tulin uudestaan raskaaksi aika nopeasti,nyt rv 38 2. keskenmeno oli minulle ainakin niin hirveä kokemus etten sitä toivo pahimmalle vihamiehellenikään,enkä sitä itse halunnut saada. muistat vaan että alavatsan juilimiset ja vihlaisut kuuluu asiaan,vauva kasvaa ja kohtu kasvaa,kudokset joutuvat antamaan periksi ja venymään. outoja vihlaisuja,aika repiviäkin,on tullut minullekin esimerkiksi jos kääntää oikein vauhikkaasti kylkeä tai oikaisee toisen jalan. tarkoituksenani oli vain antaa valoa raskauteesi, yksi keskenmeno ei tarkoita että kaikki raskaudet päättyvät siihen. onnea ja iloa raskauteesi ja nauti siitä,viime keväisen keskenmenonkin edestä!
- höppänä kuitenkin
Lohduttaa mukavasti päivää kuulla muiden kokemuksista. Hyvä etten rupea pillittämään tääl töissä :o)
Olen kanssasi samaa mieltä, ettei keskenmenoa toivo kenellekään. Varmasti kokemuksena elämäni hirvein. En tiedä miten sinua kohdeltiin, mutta minua ei suostuttu ottamaan lääkärihoitoon sen alkaessa. Poikaystävä sitten yöllä pakottamalla pakotti ottamaan keskussairaalassa ensiavun puolelle nukkumaan yön, jottei olisi tarvinnut olla yksin hänen lähdettyään töihin. Koko sinä aikana kun siellä olin, minulta käytiin kerran kysymässä miten voin. Aamulla sitten lähetettiin kotiin. Viikonlopun jälkeen sitten soitin lääkärille kysyäksi jälkitarkastuksesta. Vastaus oli ettei semmosta tarvi jollei ala tulee tulehduksen oireita...
Olin itse jo siinä vaiheessa sen verran rikki etten jaksanut ruveta väittelemään. Äitini sitten soitti terveyskeskukseen ja vaati ottamaan vastaan. Tästä ärähyksestä johtuen sain lääkäriajan joka kesti 5 minuuttia. Lääkäri kirjotti lähetteen ja sitä kautta pääsin keskussairaalalle tarkastukseen. Että silleen... - rv 38+2
höppänä kuitenkin kirjoitti:
Lohduttaa mukavasti päivää kuulla muiden kokemuksista. Hyvä etten rupea pillittämään tääl töissä :o)
Olen kanssasi samaa mieltä, ettei keskenmenoa toivo kenellekään. Varmasti kokemuksena elämäni hirvein. En tiedä miten sinua kohdeltiin, mutta minua ei suostuttu ottamaan lääkärihoitoon sen alkaessa. Poikaystävä sitten yöllä pakottamalla pakotti ottamaan keskussairaalassa ensiavun puolelle nukkumaan yön, jottei olisi tarvinnut olla yksin hänen lähdettyään töihin. Koko sinä aikana kun siellä olin, minulta käytiin kerran kysymässä miten voin. Aamulla sitten lähetettiin kotiin. Viikonlopun jälkeen sitten soitin lääkärille kysyäksi jälkitarkastuksesta. Vastaus oli ettei semmosta tarvi jollei ala tulee tulehduksen oireita...
Olin itse jo siinä vaiheessa sen verran rikki etten jaksanut ruveta väittelemään. Äitini sitten soitti terveyskeskukseen ja vaati ottamaan vastaan. Tästä ärähyksestä johtuen sain lääkäriajan joka kesti 5 minuuttia. Lääkäri kirjotti lähetteen ja sitä kautta pääsin keskussairaalalle tarkastukseen. Että silleen...minulla todettiin eloton sikiö alkuraskauden ultrassa,koko vastasi viikkoja mutta sydämen tykytystä ei löytynyt. viikon päähän laitettiin kontrolliultra.elämäni pisin viikko alkoi. kontrollissa sikiö oli pienempi kuin edellisessä ultrassa,eikä se edes näyttänytkään sikiöltä,oli vain epämääräinen möykky. kolmen päivän päästä minulla "käynnistettiin" keskenmeno,samoilla lääkkeillä joilla kypsennetään kohdunkaulaa ja käynnistellään synnytystä. sit tehtiin nukutuksessa kaavinta. lääkärit puhuivat "missatusta" keskenmenosta kun se ei itsestään käynnistynyt. jälkitarkastuksessa kävin kun jälkivuoto oli loppunut,lääkäri oli asiallinen ja kyseli muutenkin vointia.
keskenmeno on myös minulla ollut elämäni rankin tapahtuma. sitä kumminkin kerkesi jo suunnittelemaan kaikkea ja ajatukseen vauvasta oli jo täysin tottunut. se oli minulle ihan kuin mikä tahansa omaisen menetys.
onneksi nyt elämä hymyilee, oman pikkuiseni pitäisi syntyä lähiaikoina (saisi itseasiassa tulla heti...). uusi raskaus on aina uusi,se ei ole verrattavissa aikaisempaan.sitä pelkää aina pahinta, mutta ne on kumminkin harvinaisia tapauksia kun ihmistä koetellaan näin kovasti monta kertaa peeräkkäin.jaksamisia vaan sinulle ja kyllä sinä sen pienen nyyttisi syliisi saat!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h302861Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1062671Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv292377Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.491904Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska141503- 321473
- 291199
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1021193- 1771183
En vain unohda
Sitä miten rakastuneesti olet minua katsonut. Oliko tunteet liian suuria että niistä olisi voinut puhua.711015