Näit vain ulkokuoren
et koskaan katsonut sisimpääni
Et kysynyt kuinka voin
se kai omaa syytäni oli
vaikenin
katseesi edessä
Panssarini kovalta tuntui
Kuinka olisitkaan nähnyt
kuinka elämä oli minua haavoittanut
kun katseeni maahan loin
Monet vuodet kuljin elämässäni
näennäiseti välinpitämättömanä
vaikka sydämeni tunsi kipua
menneestä
Voinko koskaan sitä unohtaa
sille selkäni kääntää
Nyt olen silmäni aukaissut
pahaa olen nähnyt liikaakin
nyt haluan nähdä vain hyvää
Ehkä sittenkin voin unohtaa
et koskaan katsonut sisimpääni
Et kysynyt kuinka voin
se kai omaa syytäni oli
vaikenin
katseesi edessä
Panssarini kovalta tuntui
Kuinka olisitkaan nähnyt
kuinka elämä oli minua haavoittanut
kun katseeni maahan loin
Monet vuodet kuljin elämässäni
näennäiseti välinpitämättömanä
vaikka sydämeni tunsi kipua
menneestä
Voinko koskaan sitä unohtaa
sille selkäni kääntää
Nyt olen silmäni aukaissut
pahaa olen nähnyt liikaakin
nyt haluan nähdä vain hyvää
Ehkä sittenkin voin unohtaa
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aika haavat parantaa...
niinhän se sanonta kuuluu, mutta en tiedä mihin uskoa
Kiitos!
runoon on laitettu tunteet!
Laita itseäsi lisää!Älä ikinä usko tallaamiseen.
Itkun keskellä voi jopa nähdä huomisen....
Riippuu siitä mitä se huominen tuo tullessaan, sitä kun ei koskaan tiedä
Pohdinnan paikalle meitä viedään,sielä ,kuin tietotomokrafiaa tehtäs?Ohuina siivuina käydään sitä yhteistä elämää. On aika sen,sillä kaikella on aikansa.Voimia sinulle ystävä,silloinki ollan rakastavissa käsissä. Kämmenellä ,siinä saadaan itkee,nauraa,kapinoida,ja heittää kuperkeikkaa.Isä kyllä lastaan ymmärtää,rakkaudella