kertokaa millaista on asua omakotialueella? Me ollaan vasta rakennettu ja ollaan jo nyt yltäkylläisiä naapureistamme. He seuraavat meitä koko ajan, tietävät varmaan jokaisen kukkasipulinkin mitä meidän pihalle on istutettu.
Oma naapurini
omakotitalossa
71942
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
odotamme että pensaat kasvavat tonttimme ympärillä.
Vuosi asuttu jo ja yhtäkään naapuria ei ole näkynyt niin että voisi tutustua... menevät vain lujaa ohi kättä heiluttaen...
Me pässit mentiin ostamaan vanha talo tuppukylän vanhalta omakotitaloalueelta. Saatiin halavalla, juu. Tää tienoo on täynnä eläkeläisiä eikä meillä ole mitään eläkeläisiä vastaan päinvastoin, rauhallista kansaa jee, mutta nämä nimenomaiset ihmiset ovat kyllä oikeesti vinksahtaneita.
Kaikesta tulee kritiikkiä, muttei koskaan naamatusten vaan esim. vihamielisin mulkaisuin ja lappusilla, joita jättävät rappusille. Kuinka lapsemme ja vieraamme mekastavat niin saatanasti, kuinka koiramme alvariinsa "tuijottaa ja haukkuu", kuinka automme renkaista jää "ikäviä jälkiä asvalttiin"... Ihmekös, mehän suorastaan poltamme kumia joka kerta pihasta kauppaan/kouluun/duuniin karauttaessamme.
Ja kun juokset perään ja huutelet, että anteeksi, saiskos hiukan keskustella, niin nämä dorkat juoksevat karkuun! Juoksevat karkuun, juu, aikuiset ihmiset. Aluksi se huvitti meitäkin vaan eipä jaksa huvittaa enää.
Pöpilään joutais koko tienoo. Nämä ovat ilmiselvästikin asuneet sukupolvien ajan aloillaan pienten valtioittensa sisällä eivätkä kestä enää minkäänlaista muutosta edes valtionsa rajojen ulkopuolella. Maailma on siis ajanut auttamattomasti ohi tai siis yli ja tuska on hirvittävä. Aivan.
Mahtaa olla kauheeta, mutta joku muu säälikööt, sillä me ei enää jakseta.
Ja meistä EI KOSKAAN tule tuollaisia!!!
Joten ei kun äkkiä uuden asunnon etsintään...
Juu siis asun 3-kerroksisessa pienkerrostalossa, asunu siinä nyt puol vuotta ja huomannut erään mielenkiintoisen seikan...
Rappukäytävään mennessä -kun joskus jätän radion auki kun käyn viemässä roskat- ja oven suljettuani, en kuule musiikkia. Ovessa on hyvät äänieristeet.
Mutta... Seinät on kuin pahvia! Naapureiden puhe -siis ihan normaalilla äänellä- kuuluu seinien läpi, ei en minä lasia seinää vasten paina, ei tarvitse, se kuuluu hyvin. Sanoista ei saa selvää mutta mumina kuuluu. :P Ja ekan kerroksen asukki kun soittaa musiikkia, se kuuluu asuntooni, mutta se ei kuulu rappukäytävässä.
Niin ja naapurini ovat työttömiä ja hieman kaljaan meneviä. Ja "hulluja". Yksi yö kuullosti siltä, kuin eräs naapureistani olisi hakannut halkoja asunnossaan....
Miksei seiniä voi tehdä paksummiksi tai jotain, ettei naapureiden äänet kuuluisi? Miksei seinät eristä ääntä yhtä hyvin kuin ovi? Joskus raivostuttaa herätä keskellä yötä puoli kolmelta siihen, kun naapurissa tapellaan...
Joo ihan sama on ongelma meilläkin. Mekin asutaan kolmekerroksisessa talossa, keskimmäisessä kerroksessa. Talo on rakennettu 80-luvun lopussa, joten seinät ovat ohkaisempia kun ennen (kanapaskaseinää siis, eli höttöä). Kaikki pienimmätkin pieraisut kuuluu yläkerrasta. Alakerrassa asuu vanha mummo, häneltä ei kuulu mitään ääniä. Yläkerrasta kuuluu puhe erittäin selvästi, kiva kuunnella illalla sängyssä, kun yläkerran muija huutaa pojalleen "Nyt sänkyyn siitä", "Et mee sinne" jne... ja kaikenlisäks ne kävelee kantapäillään, eli meille kuuluu kauhea jytinä. Ihan kun joku norsulauma ravaisi yläkerrassa! Myös niiden pojan itku kuuluu järkyttävän kovaa ja usein meille...
Asuttiin aikaisemmin 50-luvulla tehdyssä kerrostalossa ja siellä on kunnon betoniseinät, ei kuulunut paljoa naapureista mitään (paiti yläkerran äijän yöllist suihkut ja kusen lorotukset). Mutta siinä talossa mulla olikin maailman parhaimmat naapurit, niistä ei ole mitään valittamista! Asuin siinä samassa talossa 5 vuotta, joten naapurit ehti tulla aika tutuiksi siinä ajassa.
Seuraavaksi muutetaan mieheni kanssa kyllä omakotitaloon, toivottavasti sitten ei tarvitse kärsiä naapureiden mekastuksesta. Sit on kyllä tietty taas uudet naapurit, vaikka muutaskin omakotitaloon...
vuonna 70 valmistuneeseen taloon, kummallakin puolella alkuperäiset asukkaat. Ei voisi parempia naapureita olla, aivan mahtavia, kansainvälisiä eläkeläisiä. Paljon iloa ja seuraa on heistä ollut. Terveisin naapurin neljänkympin yli oleva "nuoripari"
tässä kyllä puhuttiin omakotihelveteistä. Niitäkin on. Kerrostalossa minua ei ole koskaan "kytätty" sen sijaan omakotitaloasukkaana koen olevani hyvinkin silmätikkuina ja mitä ikinä pihallani teenkin, sen kyttää varmasti kateellinen naapuri. On tosiaan rasittavaa kun ei saa tehdä mitään rauhassa! Niinhän sitä kuvittelisi saavansa olla rauhassa omakotitalossa, mutta kun ei.