Moi!
Vanhustyöhön kouluttautuneena kadun suuresti valintaani. Vanhukset sinänsä ovat todella ihania, mutta kiire, työn raskaus ja epäinhimilliset työvuorolistat ovat saaneet jaksamiseni nolliin.
Palkka on huono, senhän me kaikki tiedämme. Iltaisin nukkumaan mennessä joka paikkaa kolottaa ja pakottaa. Eikä itkukaan ole kaukana riittämättömyyden tunteen vuoksi. Ja minä olen fyysisesti vielä hyvä kuntoinen, entinen kilpaurheilija. Olen rikkonut työssä selkäni, joka oikuttelee säännöllisesti. Polveni on mäsänä, leikkausta odotan. Lisäksi käsissä on nivelrikkoa, jonka on todettu johtuvan työstä. Tämä ei ole todellakaan mikään vitsi. Itselläni on reilu parikymmentä vuotta eläkkeeseen eikä paljoa naurata. VALITKAA HYVÄT NUORET PAREMMIN, HOITOALA ERITOTEN VANHUSTYÖ IMEE KUIVIIN HETKESSÄ. Itse olen harkinnut lähteväni opiskelemaan mitä tahansa päästäkseni pois tästä oravanpyörästä
Vanhustyöhön kouluttautuneena kadun suuresti valintaani. Vanhukset sinänsä ovat todella ihania, mutta kiire, työn raskaus ja epäinhimilliset työvuorolistat ovat saaneet jaksamiseni nolliin.
Palkka on huono, senhän me kaikki tiedämme. Iltaisin nukkumaan mennessä joka paikkaa kolottaa ja pakottaa. Eikä itkukaan ole kaukana riittämättömyyden tunteen vuoksi. Ja minä olen fyysisesti vielä hyvä kuntoinen, entinen kilpaurheilija. Olen rikkonut työssä selkäni, joka oikuttelee säännöllisesti. Polveni on mäsänä, leikkausta odotan. Lisäksi käsissä on nivelrikkoa, jonka on todettu johtuvan työstä. Tämä ei ole todellakaan mikään vitsi. Itselläni on reilu parikymmentä vuotta eläkkeeseen eikä paljoa naurata. VALITKAA HYVÄT NUORET PAREMMIN, HOITOALA ERITOTEN VANHUSTYÖ IMEE KUIVIIN HETKESSÄ. Itse olen harkinnut lähteväni opiskelemaan mitä tahansa päästäkseni pois tästä oravanpyörästä
Vastaukset 16
Vanhimmat
Allekirjoitan joka sanan jonka toinen hoitsu sanoi. onneksi paperikoneen hoitajat saavat jatkuvasti etuja ja palkankorotuksia. Hoitsuja kai ne on nekin.
vaihda jonkun muun tyyppiselle osastolle? Onhan erilaisia yksiköitä kuten: silmäpoliklinikka, ihotaudit, allergia. Näissä työ ei ole omasta mielestäni ollekaan raskasta:). Paljon mielenkiintoisia tutkimuksia ja ollaan myös lääkärin apuna. Erikoissaairaanhoidon piiristä löytyy ainakin erilaisia tutkimusyksiköitä. Hyvänä vaihtoehtona on myös kouluttautua diabeteshoitajaksi.
jos kaikkin haluaisivat tehdä niin? Kuka hoitaa sinua kun olet vanha? Oletko eri mieltä palkkausasioista?
minä en ainakaan haluaisi, että minua kukaan hoitaisi vanhana. Haluaisin kuolla niin ajoissa, ettei tarvitse vihanneksena nököttää ja toivon mukaan eutanasia on silloin käytössä jo suomessakin.
Paljonko olet tehnyt vanhustyötä. Voin kertoa, että on paljon tyytyväisiä ja onnellisia vanhuksia. Tarvitsevat vähän apua päivittäisissä rutiineissa hoitajalta, mutta kokevat elämänsä olevan hyvää. Voit tarvita apua hoitajalta joskus itsekin vaikka tilapäisesti, mutta eutanasian ajatus voi olla helppo nyt kun se ei ole ajankohtainen.
mitenköhän paljon itse olet tehnyt työtä esimerkiksi geriatrisilla vuodeosastoilla, joissa vanhukset makaavat kippurassa, makuhaavoilla, märissä ja ulosteisissa vaipoissaan, pakkosyötettävinä, kommunikoimattomina paketteina?
Tai kuinka monen omaisesi olet nähnyt kituvan kymmeniä vuosia, kyseisinä paketteina kyseisillä osastoilla?
Niin, useimmitenhan eutanasian vastustajat pelkäävät itse kuolemaa, ja siksi olettavat etteivät muutkaan tosissaan sitä voisi haluta. Noh onneksi kaikilta ei mene empatia ja sympatia niin pahasti sekaisin, ettei ymmärrä mikä on toisen toive ja mikä oma.
Ei ollut tarkoitus loukata sua. Mä muuten kannatan eutanasiaa. Kuolemaa en pelkää.
Niinhän se on, täälläkin sama juttu. Unettomuus vaivaa, selkä, polvet ja lonkat ovat kipeänä ja kolottavat yökaudet. Työn kiireellisyys luo stressiä ja ahdistaa. Työajat epäinhimilliset, ainakin olet aina työssä kun muut perheenjäsenet ja ystävät ovat vapaalla. Nyt vielä henkilökuntaa vähennetty vahvuudesta ja työtä vastaavasti lisätty, loogista eikö totta?? Päälliköitten määrää lisätään, jotta keksivät kaikenlaisia projekteja, joissa sitten teetätetään käytännön työt hoitajilla vielä hoitotöiden lisäksi. Palkka niukanpuoleinen, tilipäivinä ei paljoa naurata. Vastuuta senkin edestä ja vaatimuksia joka taholta. En minäkään suosittele kenellekkään täysjärkiselle ihmiselle enkä nuorille hoitoalaa. Yli 25 vuotta on takana ja kovasti on hoitotyö muuttunut sitten 70-luvun lopun.
Anteeksi että tungen tänne neuvoineni, mutta hyvä ihminen, jos noin sattuu,koskee, jomottaa, itkettää, ahdistaa.... niin vaihda alaa. Maailmassa on tuhansia ammattialoja. Ehkä sieltä sinullekin löytyisi joku jossa sinun olisi hieman helpompi olla. Ettei sinun itkien tarvisi mennä nukkumaan. Eikö ihmisen elämä ole liian lyhyt siihen, että tuhlaa sitä tekemällä itselleen vaikeaa työtä. Mielekkäämpääkin sinulle varmasti löytyisi.
En sano tätä ilkeästi, vaan toivon saavani sinut oikeasti punnitsemaan vaihtoehtoja.
Tämä on tietysti ideana aivan loistava, mikäli on vielä nuori, eikä n.35-vuotiaanakaan ole vielä liian vanha vaihtaakseen alaa. Mutta mikä olisi konkreettinen vaihtoehto jo vanhemmalle kehäraakille, jolla vielä n. 15 vuotta raatamista tässä muuttuvassa työelämässä.
Tuo on totta, vaihtoehdot ovat todella vähissä kun v.50 on mittarissa. Ei auta kun odotella sitä armahtavaa ja vapauttavaa eläkeikää. Silloin jos terveyttä vielä riittää voi toteuttaa elämänsä haaveet. Näillä palkoilla, työajoilla, työn kuluttavuudella niitä kun ei voi, vaikka haluaisikin, toteuttaa.
Ketjun aloittaja kertoi ihan asiaa, työ on todella uuvuttavaa ja raskasta. Lisäksi väkivaltaiset tai hankalat potilaat saattavat aiheuttaa vammautumisia jotka haittaavat työntekoa.
En todellakaan suosittele kenellekään tätä alaa. Nuoret jaksavat tehdä tätä ehkä vuoden tai kaksi sitten uuvahtavat sekä henkisesti että fyysisesti. Rankkaa työtä ja epäinhimillistä.
Samoin odotan eutanasia-lain voimaantuloa. Tietää ainakin ettei tarvitse itse riutua pakettina laitoksessa.
Niin aivan, ja joka muuta väittää, ei tiedä mistä puhuu. Kouluissa annetaan aivan totuudenvastainen kuva esim.hoivahoidosta ja opiskelijaparat ovatkin ihan järkyttyneitä kun kohtaavatkin karun todellisuuden. He kun luulivat tulleensa kohtaamaan mukavia avun tarpeessa olevia mummeleita ja pappeleita ja avustamaan heitä pienissä päivittäisissä jutuissa. Osastoilla he tapaavat möliseviä, sotkevia, haisevia, kiroilevia, vastustelevia "ihmisenkuoria" moni on ihmetellyt, mihin ovat joutuneet.
Olenkin tässä vaiheessa yrittänyt avata heidän silmänsä ja kehottanut miettimään vielä kerran, mitä he todella haluavat. Tämä tällainen, plus lisäksi jatkuvasti lisääntyvät vaatimukset niin työnantajan taholta kuin myös asiakkaiden sekä heidän omaistensa taholta uuvuttaa kyllä muutamassa vuodessa , vie terveyden ja elämänilon.
Nyt tietysti joku taas sanoo, että tämähän on ammatinvalintakysymys. Onhan se niinkin,mutta vasta opetteluvaiheessa ei voi tietää mitä todellisuudessa tuleman pitää. Lisäksi myös työelämä on muuttuvaa. Joskus tulee yksinkertaisesti tehtyä väärä uravalinta ja sen tajuamiseen kuluu vuosia. Sitten saattaa olla kaikki jo myöhäistä.
Vaihtelu virkistää. Ala on todella laaja, voit hakeutua välillä muualle kuin vanhuspuolelle. Eihän se kait väärin ole, sekään, jos kuntosi on sen mukainen mitä kerroit.
Minä kypsyin vanhassa ammatissa ja lähdin opiskelemaan terkaksi vielä pitkälle yli neljäkymppisenä. Suosittelen. Jos ei ihan tätä mallia niin jotain muuta. Alat nähdä asiat uudessa valossa.
Minä olen 53 enkä liian vanha koulunpenkille.
Opiskelen uutta alaa ja olen onnellinen kun uskaltauduin riuhtaista itseni irti oravanpyörästä. Nivelet sököt selkä reistaa ja mieliala oli apea . Nyt jo hymyilyttää. eikä enää ole vettä polvissa ja rannepatitkin on sulaneet. Säärenikin ovat näti jälleen...
Uskaltakaa elää se palkitsee.
Ihan mielenkiinnosta kyselen. Itse en enää uskalla vaihtaa alaa,olenhan jo sen kerran tehnyt juuri tässä ikäkriisi-vaiheessa ja tulos nyt on sitten juuri tämä. Hoitoala tuli silloin joskus valittua, ja jo nyt olen niin tympääntynyt että. Pelko kalvaa mielessä että jos taas vaihdan, kolmannen kerran, tulos on ihan sama. Voimavarat ovat huvenneet täysin, kotiin kun menee ei jaksa kiinnostua mistään, sitä nukkuu hyvin paljon töiden jälkeen koska on yksinkertaisesti niin väsynyt. M iten siinä sitten enää jaksaa opiskella yhtään mitään kun voimat menee jo työpaikalla?
Kerroppa tosiaan,mitä olet ryhtynyt opiskelemaan , kuulisin niin mielelläni. Eihän sitä tiedä vaikka vinkkejä saisi. Entä työllistyminen opintojesi jälkeen? Hyvä kun otit itseäsi niskasta kiinni, etkä jäänyt rämpimään tähän kurjuuden loputtomaan suohon.