Minä olen laulajatyttö ja tässä hyvä tilaisuus kysellä laulamisesta Teiltä, hyvät ystävät. Varmasti joka puolella Suomea on sekakuoroissa pula mieslaulajista. Mikä siinä on, että miehet eivät uskalla lähteä mukaan?
Kuoroja on kansalaisopistoissa, seurakunnissa, eläkeläisjärjestöissä ja vaikka missä. Laulukoeko se pekottaa? Vai tunnetteko itsenne "tossuksi", vai mikä on syynä.
Karaokessa kyllä käy laulajia, hyviäkin. Onko oltava 3-4 paukkua alla, että itsetunto antaa periksi. Kertokaa, kiitos.
Kuoroissa saa lisää ystäviä ja mahdolliselle yksinäisyydelle kyytiä. Toki naisiakin tarvitaan koko ajan lisää.
Kuoroja on kansalaisopistoissa, seurakunnissa, eläkeläisjärjestöissä ja vaikka missä. Laulukoeko se pekottaa? Vai tunnetteko itsenne "tossuksi", vai mikä on syynä.
Karaokessa kyllä käy laulajia, hyviäkin. Onko oltava 3-4 paukkua alla, että itsetunto antaa periksi. Kertokaa, kiitos.
Kuoroissa saa lisää ystäviä ja mahdolliselle yksinäisyydelle kyytiä. Toki naisiakin tarvitaan koko ajan lisää.
Vastaukset 14
Vanhimmat
sataa naista kohti kaksi miestä, jotka ovat vaimoineen paikalla.
Toivottavasti olet toinen noista miehistä.
Olen ollut jo vuosia mukana hienossa lauluporukassa, joka kokoontuu kerran viikossa yhdessä laulamaan. Toimintamme alkoi itse asiassa lamavuosina 90-luvulla, kun yht.äkkiä jäätiin ilman ansiotyötä. Nyt olemme jo eläkeikäisiä, mutta yhdessä laulamista ei saada sitten millään loppumaan!
Meitä laulunlyömiä on 25-30, joista komeaäänisiä miehiä viitisentoista.
Siinäpä teillä onkin ihana rentoutumismuoto, ihan oma kuoro. Ellette esiinny muille, ette myöskään tarvitse laulukoetta. Jokainen laulaa äänellään. Sellaista lauluhetkeä ei mielellään haluaisi lopettaa. Oletteko keksineet ryhmälle nimen?
Emme todellakaan ole kuoro, vaikka kapasiteettia alkaisi kyllä jo olla vaikka julkiseen esiintymiseen ;-) Kutsumme ryhmäämme Laulunlyömiksi ja laulamme vaan mieluisia lauluja sydämen kyllyydestä. Mun valintani on usein venäläistyyliset balladit kuten "Kerran löysin sinut ystäväin, kuljit hetken yössä vierelläin. silmäs mua katsoi niin, kutsui lemmen haaveisiin, ja meille loisti valot Moskovan ..."
Ainoa pääsyvaatimus on yhdessä laulamisen into ja halu. Oikein sanoit: jokainen laulaa äänellään ja kun joukkoon on sattunut laulutaitoisiakin niin tuntuu kuin itsekin laulaisi paremmin!
Saiskos pluvan?
Me kokoonnutaan kerhohuoneeseen, joka oikeastaan on mitoitettu n.20 partiolaiselle. Kun sinne viikottain ahtautuu kolmisenkymmentä turkulaista kultakurkkua niin... voi harmi ... eipä taida olla tilaa kaikille Suomen 60 :lle
ohjelmassa on slaavilaisia lauluja ne ovat kauniita , minulle laulaminen on niin paljon elämää antava että ei mikään muu harrastus,
sekakuorossa ei ole kun neljä miestä mutta kirkkokuorossa on kymmeniä ja kokoajan tulee lisää ja nuoriakin miehiä ja naisia,
vanhempana on vaikeampi mennä kirkkokuoroon koska se on niin vaativa,pitää pysyä mukana kokoajan uusissa lauluissa,ja nopeaan vaihtuvissa nuoteissa, joka pitää hengellisistä musiikista se on nautittavaa,
Hengellisistä lauluista { monista} pidän tosi paljon, olen oppinut pienenä kotona äidin laulamana ulkoa niitä koko joukon: Täältä puolehen ylhäisen maan..., Käy yrttitarhasta polku...Sua kohti Herrani... sekä monet muut ihan tavallisten laulujen lisäksi kuuluivat hänen repertuaariinsa. Hän lauloi työtä tehdessään, silittäessään, leipoessaan. Tai sitten jutteli.
Nyt on tullut uusia joululauluja { ei kai saisi niistä vielä puhua} esim.:Ilouutinen {Nyt taivaat avautuu, laulaa kuoro enkelten...} ja Sydämeeni joulun teen, jotka kilpailevat vanhojen kauniiden kanssa.
Yli 60-vuotiaille sopiva kuoro on kirkkokuoron seniorit. Vaikka siinäkin kanttori vaatii äänen puhtautta, mutta kuitenkin iän puolesta saa anteeksi mahdollisen lipsahduksen.
Eläkeputkeen jäätyäni hakeuduin tällaiseen kuoroon, koska kuoro harjoittelee aamupäivällä. Olen useassa kuorossa niin ei mene kaikki illat.
Ikähaitari siellä on 59-90 vuotta.
Laulaminen on ollut minunkin rakkain harrastus koko elämäni ajan. Monissa kokoonpanoissa. Olen aikanaan näistä kertonutkin. Nk. vetäjänäkin toiminut; miehiä piti usein ylipuhua mukaan. Mutta kun tulivat, huomasivat, miten antavaa mukanaolo oli.
Nyt laulelen vain yksikseni, paitsi joskus yllätämme sukulaisemme, tytär, miniä ja minä.
Muuten. Tähän yhteyteen sopinee ihmettely, miksi kirkossa veisattavat virret lauletaan niin korkealta. Tottakai kanttorit, varsinkin nuoret naiskanttorit koulutetulla äänellään pääsevät korkeuksiin, mutta tavallinen kirkkoväki on yleensä varttuneempaa ja ääniala jo madaltunut. Veisaa siinä sitten mukana ja välillä oktaavia alempaa - menee joskus lähes nauruksi!
Tämä ilmiö vain tuli taas mieleen viime hautajaiskerralla.
Virret on kirjoitettu virsikirjaan siihen sävellajiin. Kieltämättä ne ovat kauniita oikeissa sävellajeissa. Minäkään en matalalla altollani pysty niitä laulamaan. Meidän kanttorimme aloittaa soittamaan huomattavasti alemmasta sävellajista, jos on pitkä virsi ja joka säkeistön alussa nostaa sitä niinkauan, kun se on oikeassa sävellajissa. Ehkä siinä joku pysyy mykana. Minä kuitenkin putoan, ei riitä äänialani.
sopiva kun lauluääni alkaa madaltua,
nytkin kirkkomusiikki juhlille harjoitettavat laulut ovat niin ylös menevät, sopraanot jotkut menvät sovinnolla alttoon, vielä pääsen korkeimpiin säveliin,mutta kun ei enää pääse olisi hyvä olla sellainen seniorikurssi,
tavallisemmat laulut ei tuota ongelmia mutta psalmilauluissa on vaikeimmat mutta niin kauniit sävelet,
Laulan paljon ja usein. Karaokeakin olen kokeillut. Yhteislauissa käyn torstaisin Ruissalon kylpylässä, jossa on Karaoketanssit keskiviikkoisin.
Laulutaitoni olen perinyt vaatimattomalta isältäni, joka määritteli oman laulutaitonsa näin: "Hevosenperseääni ja puuklavanuatti".
Laulan sekä Alkon mieskuorossa, että selvin päin.
Lempilauluni on Partisaanivalssi.
Enää en voi luokses tulla, yöhön synkkään tieni käy. Nii, ja kelloki o 00.45 perjanta-aamu.