Hei.
Olen tässä pysytellyt pois keskusteluista, koska koin toistavani itseäni ja yksin. Nooh.. takaisin ollaan.
Meillä siis 3,5 vuotta yritystä ja takana liuta epäonnistuneita inseminaatioita. Pettymyksiä en jaksa enää edes laskea. Saati näitä "toivon täyteisiä" päiviä..
Nyt ollaan koeputkihedelmöityshoidon alkutaipaleella; ts. jarrutus-vaihe päällä ja 0-UÄ ensi viikolla.
Sanokaa hyvät naiset, että miten tällaisessa sekoboltsi olossa on työkykyinen. Välillä nämä hoidot tuntuvat niin epätodellisilta. Kaikki vaan pitää ottaa vastaan ja kestää!!!! Itse pitää piikittää, sekoitaan ruiskeaineet, ODOTTAA ja pelätä pahinta. Arki jatkuu samanlaisena keinotekoisista vaihdevuosioireista huolimatta...
Mie oon varmaan seko kun tuntuu, että tää on jonkin yli-ihmisen touhua. Mie en oo yli-ihminen, vaikka minun pittää!!! Plääh! Oon tuohtunut.
Jatkan töitä. Asiakas otetaan vastaan..ja seuraava..ja seuraava.. Sekoilen sitten kotona.. Tai tässä välissä täällä :)
tee annuli
Olen tässä pysytellyt pois keskusteluista, koska koin toistavani itseäni ja yksin. Nooh.. takaisin ollaan.
Meillä siis 3,5 vuotta yritystä ja takana liuta epäonnistuneita inseminaatioita. Pettymyksiä en jaksa enää edes laskea. Saati näitä "toivon täyteisiä" päiviä..
Nyt ollaan koeputkihedelmöityshoidon alkutaipaleella; ts. jarrutus-vaihe päällä ja 0-UÄ ensi viikolla.
Sanokaa hyvät naiset, että miten tällaisessa sekoboltsi olossa on työkykyinen. Välillä nämä hoidot tuntuvat niin epätodellisilta. Kaikki vaan pitää ottaa vastaan ja kestää!!!! Itse pitää piikittää, sekoitaan ruiskeaineet, ODOTTAA ja pelätä pahinta. Arki jatkuu samanlaisena keinotekoisista vaihdevuosioireista huolimatta...
Mie oon varmaan seko kun tuntuu, että tää on jonkin yli-ihmisen touhua. Mie en oo yli-ihminen, vaikka minun pittää!!! Plääh! Oon tuohtunut.
Jatkan töitä. Asiakas otetaan vastaan..ja seuraava..ja seuraava.. Sekoilen sitten kotona.. Tai tässä välissä täällä :)
tee annuli
Vastaukset 4
Vanhimmat
Työkykysi lienee ok. Tuskin se parempi olisi kotona olla vatvomassa asiaa.
Hoidot stressaa kovasti minuakin,ja jos joku sanoo ettei vaikuta työkykyyn puhuu palturia.Jo fyysisesti hormonit pistää päänkirjaimellisesti sumuseksi mulla ainakin.ja ajatuksetkin liitelee missä sattuu.Asiakaspalvelijana On vaikea keskittyä.Minä onneksi olen yksityisyrittäjä,ja niin sanotusti oman itseni herra.Alkion siirron jälkeen järjestän aina itelleni parin viikon myhäilyloman.Eli hoitelen vaan kotihommia ja teen vaan mukavia asioita.Hissukseen käppäilen koiran kanssa ja köllöttelen kotosalla.Yritän tehdä oloni niin mukavaksi kuin mahollista.Palkkatyöläisillä ei ole yhtä hyvät oltavat,jos töihin on vaan mentävä.On kyllä ihan mahdollista saada sairaslomaa siirron jälkeen.Riippuu lääkäristä.Minä olen nuo lomani pitänyt ns omaan piikkiin,mutta aikoinaan työläisenä vielä ollessani oma lääkäri joskus jonkun päivän raapusti lomaa hoidon päälle.Kannattaa jutella,varsinkin jos kovasti stressaa työt.Ja et todellakaan ole seko!!!!!Voimia ja onnea hoitoon :)
Helpottavaa kuulla, että en ole yksin. Minä en ole moneen viikkoon pystynyt oikein mihinkään. En töissä enkä kotona. ahdistaa ja ajatukset pyörivät vain tämän yhden asian ympärillä. Tiedän, että joitakin helpottaa se, että pääsee töihin ja voi sulkea hoidot sun muut pois mielestä edes hetkeksi, mutta tämä ei toimi mulla. Ei sitten millään.
Hei vaan! Tälläkin emännällä meinaa levitä pälli joskus aivan totaalisesti. Töissä mietin asioita pääni puhki ja sitten kotona vielä tuplaten. Vaikka yritän keksiä jotain kivaa puuhaa ja unohtaa hoidot yms. hetkeksi niin illalla kyllä viimeistään taas muistuu mieleen kun on piikin aika. Muutaman päivän piikitysten jälkeen olo alkaakin jo olla sen verran kipeä että näitä juttuja ei voi olla ajattelematta kun koko ajan sattuu ja turvottaa. Olen saanut joka hoidosta hyperstimulaation. Eli vatsaan sattuu, huono olo, oksennan yms.. Olen kyllä kertonut aika monelle ystävälleni lapsettomuudesta ja hoidoista. Välillä helpottaa kun saa kertoa kaikista "vaivoistaan" kaverille. On rankkaa kun joutuu hoitojen lisäksi huolehtimaan kodista ja töistä. Tuntuu että ei jaksa kaikkea yhtäaikaa.
Vielä töissä olosta: Kyllä jurppii kun työ"kaverit" kyselee koko ajan monen vuoden ajan: eikös teidän jo pitäisi hankkia lapsia? En halua koko meidän suuren työporukan tietävän näin henkilökohtaista asiaa kuin lapsettomuus. Olenkin ruvennut karttamaan tiettyjen työkavereideni seuraa. Aina vain jutellaan lapsista. Ahdistaa. Olen joutunut jokaisen hoidon yhteydessä parin viikon sairaslomalle kipujen vuoksi. Kun palaan töihin niin porukka kyselee heti minkätakia olin poissa.. Tosi kivaa. Taidan ensi kerralla vastata että syövän takia, niin loppuu kyselyt.
Sori kamalasti taas valitukseni. Mutta tahdoin vain kertoa ettet ole yksin "sekoboltsi". Meitä on varmasti roppakaupalla. Yritetään jaksaa. Kyllä meidät joskus vielä palkitaan. Toivottavasti pienellä sylissä pidettävällä mytyllä. Jaksamista!