ELi siis kasvattajat, vanhemmat ja tulevat sellaiset: minkä ikäisenä antaisit lapsellesi koiranpennun/ minkä ikäinen ostajan pitäisi vähintään olla että myisit yhden pennuistasi hänelle?
Itselläni nyt ei lapsia ole tulossa enkä ole kasvattaja mutta kiinnostaa mitä muut ajattelevat:)! Omilla lapsillani tulee olemaan ikärajana vähintään 15vuotta ja sekin katsotaan luonteen mukaan! Minusta liian paljon tulee vastaan lapsia jotka eivät saa koiralleen mitään/kyllästyvät siihen kun ihanasta pennusta kasvaa iso kuolaava"hirviö".
itse sain koirani 13vuotiaana ja vaikka koiraani en mihinkään vaihtaisi, en (nyt ajateltuna) ollut vielä valmis ottamaan koiraa!
Muita ASIALLISIA ajatuksia, kiitos?!
-minä ja koiruuteni-
Itselläni nyt ei lapsia ole tulossa enkä ole kasvattaja mutta kiinnostaa mitä muut ajattelevat:)! Omilla lapsillani tulee olemaan ikärajana vähintään 15vuotta ja sekin katsotaan luonteen mukaan! Minusta liian paljon tulee vastaan lapsia jotka eivät saa koiralleen mitään/kyllästyvät siihen kun ihanasta pennusta kasvaa iso kuolaava"hirviö".
itse sain koirani 13vuotiaana ja vaikka koiraani en mihinkään vaihtaisi, en (nyt ajateltuna) ollut vielä valmis ottamaan koiraa!
Muita ASIALLISIA ajatuksia, kiitos?!
-minä ja koiruuteni-
Vastaukset 7
Vanhimmat
itse sain ensimmäisen koirani 14-vuotiaana. Olin kyllä valmis siihen, mutta kuitenkin vaikka koira ostettiin nimelleni, äitini sen hoidosta pääsääntöisesti vastasi.
Itselleni on samantekevää kenen nimelle omistus laitetaan. Pääsääntönä on koko perheen innostus koiraa kohtaan ja koska myyn kennelliiton sopimuksella koiria, en tee kauppaa kauppakirjaan alaikäisten kanssa. Aikuinen osapuoli lukee ja allekirjoittaa sopimuksen kanssani.
Totuus on kuitenkin useimmiten se, että koiran hoitoon, ruokintaan, välineisiin rahat tulevat pääsääntöisesti vanhemmilta. Ja yleensä harvassa perheessä varmasti on yksi ainoa ulkoiluttaja koiralle.
lapsesta ja vanhemmista. En myisi ollenkaan, jos vanhemmat eivät ota vastuuta eläimestä.
Ehkä noin 10-12 vuotta olisi se raja, jos siis vanhemmalla olisi kumminkin hoitovastuu. Jos taas vanhempi hoitaa täysin koiran, ja lapsi on apuna, koira voi olla vaikka kuinka pienen lapsen "oma"
alle 18-vuotiaalle,kaikille tosin en vielä sittenkään.
Se on aivan sama kenen nimi siinä omistajatodistuksessa lukee,saa olla vaikka vuoden vanhan nimissä minun puolestani,mutta vanhemmat ovat vastuussa ja he kirjottavat kauppasopimuksen alle.
En antaisi täyttä vastuuta lapselle koirasta koskaan. Aikuinen on se, joka maksaa, hoitaa, huolehtii viimekädessä ulkoilutuksesta, kun nuoriso ei viitsi tai ehdi. Vanhemman on ehdittävä aina.
Koira ei ole lelu, jonka voi heittää nurkkaan, kun huvita enää hoitaa. Nuoriso tarvitsee kyllä koira ym. kontakteja kasvaakseen ympäristöä kunnioittaviksi ja toivottavasti eläinrakkaiksi aikuisiksi, mutta vastuu ei ole heidän.
aivan ihmisestä. Esimerkiksi 15-vuotiaalle en koiraa myisi, vaikka oma poikani koiriamme hyvin hoitaakin.
Hirveitä oli se, että yksi tyttö ulkoilutti suurta koiraansa ja pelasi samaan aikaan "ties-millä-kannettavalla-pelilaitteella", mitä tästä seurasi? Koira hyökkäili vastaan tulevien ihmisten ja koirien kimppuun (itselläni ei ollut koiraa mukanani). Tyttö oli jotain 14-16 vuotias.
Ihan ikioman koiran sain 20-vuotiaana, enkä tiennyt sen olevan niin vaativa kotieläin.
En varmaan myöskään antaisi koiraa ainakaan alle 15-vuotiaalle enkä välttämättä aina vanhemmallekkaan.. Jos olisin kasvattaja niin se tulisi varmasti olemaan melko tapauskohtausta. Pitäisi kysellä koiran hankkijalta kaikenlaista, ettei nuori tosiaankaan haluaisi koiraa pelkästään sen takia että se on söpö pentuna! Vaikka kyllähän niitä on niitä "kypsiä" koiranottajia varmasti alle 15-vuotiainakin. Mutta kuten sanoin, melko tapauskohtaista ainakin omasta mielestäni. Jos koiran hankkija on valmis ottamaan vastuun koirastaan, on valmis hoitamaan ja huolehtimaan siitä niin mikäs siinä. Kyllä siinä melko helposti kyselemällä saa varmasti selville hankitaanko koira lapsen leluksi vai perheenjäseneksi!
millä se mitataan vuosissako? En antaisi myisi koiraa muuta kuin aikuiselle minulle se tarkoittaa vähintään 20v ihmistä vaikka itse ostin omilla rahoilla ensimmäisen koiran 11v ja hoidin sen myös sitä ei kukaan muu ulkoiluttanut tai ruokkinut, lomamatkallakin se oli mukanani ja jos yöllä halusi ulos asuimme kaupungissa ja en herännyt niin äiti herätti viemään ulos, se kun oli minun vastuulla.
Tosin se pääsi mummolassa 3 vuotiaana syömään rotanmyrkyt ja ei pystytty pelastamaan, mutta itse en antaisi nuorelle koiraa koska heillä on niin paljon muutakin elämässä vielä opittavana ja kiinnostuksen kohteita, tulee seurustelut ja bilettäminen, ei siihen elämään koira sovi.
Tietenkin on poikkeuksia!!!