Mietimme kuumeisesti kenestä edesmenneen yli 14-vuotiaan koiramme seuraajaksi, olisiko berninpaimenkoira hyvä kumppani, vahtikoira ja oppivainen?
Kuinka suureksi uros voi kasvaa? Minkälainen on karvapeite, irtooko karvoja helposti tai takkuuntuuko helposti?
Entä luonne?
Kuinka suureksi uros voi kasvaa? Minkälainen on karvapeite, irtooko karvoja helposti tai takkuuntuuko helposti?
Entä luonne?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hankimme berninpennun kesällä. Ikää on nyt 4,5 kk. Täytyy sanoa, että en ole hetkeäkään katunut.
Pentu on aina irrallaan pihalla, kertaakaan ei ole siitä lähtenyt mihinkään. Naapurissa on myös koira, joka on omalla pihallaan irrallaan, mutta molemmat pysyvät omilla pihoillaan, kun ollaan kielletty toisen pihalle menemästä. Kun haen postin tienvarresta, jää portille kiltisti odottamaan, kunnes tulen takaisin. Eli on siis todella helposti oppiva.
Luulisin sen olevan myös hyvä vahtikoira, koska aina se ilmoittaa vieraista. Tuttavallani on maalla bernit irrallaan myös heidän poissaollessaan eikä ole ollut ongelmia.
Bernini on seurallinen. se olisi mielellään siellä, missä minäkin.
Karvaa kyllä lähtee. Pentukarva on juuri lähdössä, ja sitä on kyllä ihan joka paikassa.Toiset berni-ihmiset ovat kertoneet, että karva vaihtuu 2 kertaa vuodessa ja sitä on silloin tosi paljon. Turkki ei kuitenkaan ole helposti takkuuntuva.
Monet ovat pelotelleet, että berni on sairas rotu ja keskimääräinen elinikä vain 7-8 vuotta. Tunnen kyllä yli 10-vuotiaankin, ja jotkuhan elävät pidempäänkin.
Mutta minä olen kyllä sitä mieltä omasta bernistäni, että olen löytänyt elämäni koiran!
Moi
Meillä on 4,5 v.ikäinen narttuberni. Erittäin hyvä vaihtoehto. Luonne rauhallinen, lapsiystävällinen. Vahtikoiraksi siitä ei juuri ole, kun on kaikkien kaveri. Ulkonäöllisesti siro ja koko ei hirmuisen iso.
Emme ole käyneet näyttelyissä. Pidämme lähinnä ihan koti/perhekoirana. Pihalla saa kulkea vapaana.
Olemme suunnitelleen pentuljen hankintaa. Ensin vain pitää löytää se uroskoira.
Bernityttömme on ollut meillä lähes 10 vuotta ja en vaihtaisi päivääkään pois. Yksinään meilläkin on tyttö ulkona, joskus viipyy tunnin ja joskus kolmekin. Hyvin pysyy pihapiirissä.
Pihan ja kodin vahtikoiraksi en suosittele, koska berni on "kaikkien paras kaveri". Katsoo kyllä paimenkoiran tavoin esim. lasten perään.
Berni on uskollinen kumppani, oppivainen, älykäs, seurallinen ja ihmisrakas. Jonkin verran voi olla "jästipää", erityisesti urospuolinen.
Karvapeite on ihan runsas ja pehmeä ja kiiltävä (kunhan ravinto on monipuolista). Karvoja irtoaa lähinnä karvojenlähtöaikana (2x vuodessa), muutoin karvoja lähtee vain vähän. Ei takkuunnu helposti.
Uros voi kasvaa huomattavasti suuremmaksi kuin narttu. Painoa voi olla jopa 70 kiloa.
berni ja uros tietysti, saat piilovihasen ja raivotautisen...
berni ei todellakaan saa olla vihainen. Jos näin on on joko kasvatus mennyt ihan perseelleen tai sitten bernillä on luonnevika.
Eiköhän ihmisen elämänkumppanikin voi olla kuvaamasi kaltainen hemkilö, taitaa olla sinulla sellaise kokemukset. Piilohuluus se kasvaa ihmisessäkin, kunhan katsoo peiliin.
totean että koiriakin on luonnevikasia, ja jopa bernejä.siinä mielessä ei kenenkään tarvitse peilailla eikä etenkään ottaa nokkiinsa.
Menetin oman bernipoikani kolme viikkoa sitten. Hän oli ainoastaan 6,5 vuotias. Sanoinkuvailemattoman pahalta tuntuu joka päivä. Muutama sana rodusta; ainakin meillä kelpo vahtikoira -> kukaan ei omin luvin kotiimme tullut! :) Bernillä on hirveän lempeä luonne ja se kiintyy valtavasti isäntäänsä. Urokset saattavat olla aika voimakastahtoisia, mutta ne oppivat kyllä hyvin tottelevaisiksikin. Karvaa riittää kaikkialla bernin asuessa talossa. Oman koiramme turkki ei takkuuntunut, mutta kyllä sitä pitää viikottain harjata, ja mikäpä siinä kun kaveri siitä tykkää. Oma poikamme oli suurikokoinen, painoi lähes 60 kiloa. Suosittelen lämpimästi, jos olet valmis antamaan RIITTÄVÄSTI AIKAASI tälle eläimelle. Se tykkää olla kaikessa tekemisessä mukana! Sairauksia todennäköisesti on myöhemmin luvassa; omalla koiralla leikattiin molemmat polvet takajaloista, ja lopuksi tuli nivelrikko ja luusyöpä.
Meillä on todella voimakastahtoinen ja itsepäinen uros. Ymmärtää kyllä mitä siltä halutaan, mutta on itsepäinen. Autoonkaan ei jka kerta tule kuin narraamalla karkilla. Joskus taas menee ihan hyvin, eli miten tahtoo. Kun älyää, että olemme jonnekkin lähdössä ja koira on ulkona irti, ei tasan varmasti tule sisälle, ei autoon, eikä kutsusta luokse ! Muutoin tulee hyvin luo. Samoin varastelee tavaroita, jopa korista maitotölkinkin, vaatteita, sukkia, kenkiä, käsineitä. Juoksee sitten karkuun. Tosi vilkas elukka. Entinen bernimme, narttu, oli 100 % erilainen ! Olen myös tavannut tosi vilkkaita narttuja ja jukuripäitä. Ja vastaavasti oikein rauhallisia uroksi. Kaikki riippuu jalostuslinjoista. Kannattaa tutustua pennun emään ja isään. Kasvattajan kuuluu antaa ns. berniopas, jossa selviää paljon asiaa. Ruokinta on kasvukauden aikana todella tärkeää ja syötettävä kasvattajan suosittelemaa evästä. Se kyllä maksaa n. 55 -65 e/ 15 kg ! Ei ole halpaa lystiä. Päälle naudan rustoluut ja muut purtavat ja lelut tietysti (ellet kehitä itse). KOULUTA koirasi hyvin, käy pentukou, ehdottomasti !!
Meidän berni on kohta 8kk. se on meille ensimmäinen koira. välillä se jumpittelee mutta muuten se on todella ihana koira, enkä ole hetkeäkään katunut sen ottamista. melko helposti se oppii tai on oppinut tähän asti asioita. hellyytä se tarvitsee paljon =) meidän neiti tulee hyvin mielellään myös syliin rapsutettavaksi =)kyllä me ollaan oikea rotu valittu... toisenkin haluan sitten joskus....