Diagnoosit

Mitä mieltä olette siitä, että lapsi saa (tässä tapauksessa oikeasta syystä) jonkin diagnoosin. Vaikkapa ylivilkkaalle, keskittymiskyvyttömälle jne. lapselle ja hänen vanhemmilleen todetaan perusteellisten tutkimusten jälkeen, että syynä on ADHD.
Mitä hyötyä diagnoosista on? Joskus kuulee puhuttavan, että helpottaa, kun tietää, mikä lapsella on. Mutta jos ajatellaan pintaa syvemmältä, niin mitä käytännön hyötyä diagnoosista on ja kenelle siitä on? Mielipiteitä ja näkemyksiä kaipailen, kiitos!
6828
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Diagnoosista on mm. seuraavanlaista hyötyä:
- lapsi ymmärtää diagnoosin kautta, että hänen käytökselleen ja vaivalleen on nimi ja lapsen itsetunto voi kohentua, kun hänen ei tarvitse pähkäillä alituiseen, miksi häneltä eivät onnistu samat asiat kuin muilta.
- vanhemmat ja lapsen lähipiiriin kuuluvat voivat hakea apua ja neuvoja ja kirjallisuudesta tietoa asiasta ja näin auttaa ja tukea lasta eteenpäin. Vanhemmat voivat vaihtaa kokemuksia muiden samankaltaisessa tilanteessa olevien kanssa.
- lapsen kasvua voidaan tukea hankkimalla hänelle avustaja koululuokkaan. Lapsi kokee avustajan ohjauksessa varmasti enemmän onnistumisen kokemuksia kuin jos yrittäisi selviytyä koulutehtävistä ja tilanteista yksin. Avustajaa ei oikein voi lapselle hakea, ellei lapsella ole diagnoosia. Eri asia sitten vielä on, myöntääkö kaupunki tai kunta sitä rahapulassaan, mutta mahdollisuus ainakin on olemassa.
- Mielestäni siis diagnoosista on paljon apua sekä lapselle itselleen että myös perheelle ja lapsen kanssa työskenteleville.

Äänestä
  • Kunpa lapseni saisi sinunkaltaisesi opettajan aloittaessaan ensi syksynä koulunkäynnin. Täällä on lukenut eri palstoilta joidenkin opettajien "vinoiluja" siitä, että yksi lapsi pilaa koko luokan ilmapiirin ym. Totta tuo onkin, mutta me vanhemmat olemme melko voimattomia jos koululla/opettajalla on väärä asenne tilanteeseen tai vedotaan resurssien puutteeseen. Moni vanhempi varmasti ottaisi vaikka lapsensa kotiopetukseen mielummin kun kuulisi joka päivä, että lapsi on häiriköinyt tunnilla. Moni vanhempi on valmis tekemään mitä tahansa, että lapselle saataisiin apua.
    Saa myös lukea, miten vanhempia mollataan lapsen kasvatuksesta. Meissä vanhemmissa on varmasti myös monesti vikaa, mutta silloin kun on kyse esim. todellisesta adhd-häiriöstä, niin kaikenlainen kasvatukseen liittyvä kritiikki tuntuu pahalta.
    Jokainen voi omalla kohdallaan miettiä miltä tuntuu kun sanotaan, ettei lapsesi ole saanut rakkautta,lapsi on viety liian aikaisin hoitoon, vanhemmilla ei ole tarpeeksi aikaa lapselle, liian löyhät/tiukat rajat(molemmat kritiikit olen oman lapseni kahdalla kuullut?), lapsella on päässä vikaa ja lisäksi jokapäiväinen raportointi hoitopaikasta mitä milloinkin on tapahtunut.
    Olenkin ottanut yhteyttä vertaistukiryhmään, muuten tuntuu ettei jaksa.Olen huomannut, että jos tämä ongelma ei kosketa henkilökohtaisesti, niin sitä on todella vaikeaa ymmärtää.
    No niin, tämä menikin jo ohi aiheen....mutta todellakin asiallinen vastaus luokanopelta. Sinunlaisiasi lisää kouluihin.

    T. Kahden "normaalin" ja yhden adhd-lapsen äiti

    Äänestä

koska vanhemmat ja opettajat osaavat silloin suhtautua lapseen oikealla tavalla. Myös opettajien harrastama vanhempien syyllistäminen jää silloin pois. Siis tyyliin, mikähän mahtaa teidän perheessä olla vialla, kun lapsi on tuollainen ja tuollainen.

Äänestä
  • Sanoo toinen asperger-pojan äiti.

    Äänestä

meille neurologi totesi ettei diagnoosista ole hyötyä jos lapsi ei tarvitse erityisiä tukitoimia vaan tulee tavallisella tuella toimeen. Tavallinen oli puheterapia joka kunnossa ja erityisopetusta tunti viikossa ryhmässä tai puoli yksin..

Vanhempia asia voi helpottaa ja helpottaakin kun on olemassa edes aavistus siitä miksi lapsi on sellainen kuin on eikä hän ole huonotapainen eli kasvatuksessa vikaa!

Äänestä

Koska ADHD on 80%:sti kemiaa, useimmat ADHD-ihmiset tarvitsevat lääkityksen. Lääkityksen tukena on myös paljon muita apukeinoja, joilla lapsi/perhe saa huomattavaa helpotusta vaikeaan tilanteeseensa

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Leonardo kirjoitti:

Mitä mieltä olette siitä, että lapsi saa (tässä tapauksessa oikeasta syystä) jonkin diagnoosin. Vaikkapa ylivilkkaalle, keskittymiskyvyttömälle jne. lapselle ja hänen vanhemmilleen todetaan perusteellisten tutkimusten jälkeen, että syynä on ADHD.
Mitä hyötyä diagnoosista on? Joskus kuulee puhuttavan, että helpottaa, kun tietää, mikä lapsella on. Mutta jos ajatellaan pintaa syvemmältä, niin mitä käytännön hyötyä diagnoosista on ja kenelle siitä on? Mielipiteitä ja näkemyksiä kaipailen, kiitos!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu