Tarina Junuloista

Henkilöt:
Nita, perheen "emäntä".
Jufa, perheen "isäntä"

Tarina alkaa:
Nita ja Jufa nousivat autosta ja katselivat uutta kotiaan.
-Kaunista, sanoi Nita.
Jufa vaan hymyili ja katseli taloa.
-Oi Jufa, sanoi Nita ja suuteli miestään.
-Mennään sisälle niin näät kuinka kaunis talo on, Jufa sanoi ja lähti menemään sisälle.
Nita ja Jufa olivat vasta muuttaneet aavikolta ihanaan ja kauniiseen naapurustoon. Nita oli halunnut jo kauan lasta, mutta Jufa oli sanonnut, että sitten kun he asuisivat hyvällä paikalla.

Talon sisällä:
-Kulta mehän asumme hyvällä paikalla ja ihanassa naapurustossa. Vai mitä kulta? Nita kyseli mieheltään.
-Kyllä aivan niin, sanoi Jufa.
-Meidänhän piti hankkia vava kun asuisimme tälläisellä paikalla, Nita sanoi.
-Elä nyt aloita! Jufa huusi suoraan päin Nitan kasvoja.
-Sinähän halusit apsen kanssani sinä sanoit niin, Nita sanoi. Nita alkoi jo melkei itkeä.
-En halua lapsia nytten! Joskus myöhemmin sitten, Jufa sanoi.
Nita alkoi itkeä ihan hulluna keskellä eteistä. Jufa kuuli sen keittiöstä ja tuli Nitan luokse ja suuteli Nitaa romanttisesti.
-Kulta minä rakastan sinua aivan kamalasti, sanoi Jufa. Nita sen kuulessaan painoi huulensa suoraan Jufan huulille. Nita ja Jufa suuteli pitkään keskellä eteistä.
-Menen tekemään ruokaa, ethän sinä halua muutakaan, sanoi Nita katsoen Jufaan.
-Kulta mennäänhän tuonne makuuhuoneeseen ja katsotaan tätä meidän tilannetta, sanoi Jufa ja alkoi suudella Nitaa pitkään.
Nita ja Jufa aloitti pelehdinsä ja jatkoivat sitä pitkälle yöhön.

Seuraavana aamuna:
-Kulta, kulta, sanoi Nita Jufan korvaan.
-Me saadaan vauva, sanoi Nita ja suutelu Jufaa.
-Mitenkä niin sadaan vauva? kysyin Jufa.
-Minulla on ollut aamupahan vointia koko aamun, sanoi Nita ja hymyili kauniisti.
-En minä halua vauvaa!huusi Jufa ja lähti talosta ovat paukkaen.

Miten käy? Minne Jufa menee? Palaako hän? Mitä Nita tekee vauvan kanssa, jos Jufa ei tule?
Jatkanko tarinaa vai en?