Kuinka moni

uskossa, vaikka niillä asioilla ei olekaan keskenään välttämättä mitään tekemistä. :)

Mutta tarkoituksena olisi kovasti erota siitä. En ole vielä vain saanut aikaiseksi, vaikka ajatus on muhinut jo muutaman vuoden pääkopassa.

autuaasti tietämätön synneistä tai pelastuksesta

Olen eronnut, koska en HALUA maksaa kirkollisveroa.

en kuulu enää. en usko eikä ole mitään syytä kuulua kirkkoon..

kuulun kyllä..

en oo kuulunu kirkkoon...hmmm. en ees muista kuin moneen vuoteen. monet kauhisteli mun valintaa, mut enemmänki ku se uskonto niin ne uskovaiset kävi hermoille; ku ovat olevinaan niin seittanan ymmärtäväistä ja kuuliasta ja sit kumminkaan erilaisuutta ei hyväksytä kirkon piireissä. joskin pakko mainita myönteinen kokemus siitä kun olin rahaton (ja silloinkin jo kirkkoon kuulumaton) niin diakoniatoimistosta sain apua =)

Kirkko on pahasti vieraantunut varsinaisista uskon asioista (hyvänä esimerkkinä Huovinen, joka tsunamikatastrofin jälkimainingeissa pohti julkisesti, mahtoiko _Jumala_ tällä haluta muistuttaa ihmisiä jostain..! aika paksua tekstiä kristityksi lukeutuvalta)

Ainakin toistaiseksi maksan silti veron, sillä seurakunnat tekevät ruohonjuuritasolla hyödyllistä käytännön työtä.

Kaste ja hautaan siunaaminen jotenkin vain kuuluvat elämänkaareen.

en ole kuulunut yli 20 vuoteen enää kirkkoon,
uskon kyllä,jos kurkistan sieluni sopukoihin.elämääni on kuulunut elämistä vapaissa suunnissa enemmän tai vähemmän "palavasti"

ev.lut.kirkkoon. Enkä aio erota.

Kuulun ev.lut kirkkoon. Ortodoksisuus kiinnostaisi kovasti, en ehkä liittyisi siihen, mut voisi muuten perehtyä siihen.

Kyllä kirkkoon kuulutaan.

Saahan sieltä joulusin puuroa.

Ja kaikkihan johonkin uskovat? Itse en ehkä nyt ihan evankelisluterilaista kristillistä elämänkatsomusta sanasta sanaan omaa, suoraan sanottua alan olla hyvin vieraantunut, mutta empäs ole saanut aikaseksi erotakkaan.

vaikkeivat usko ja kirkkoon kuuluminen sinänsä kuljekaan käsi kädessä. Kuitenkin osallistun jonkin verran seurakunnan toimintaan, ja käyn kirkossa (jouluisin, kauneimmissa joululauluissa, kauneimmissa virsissä, konserteissa, nuorten messuissa...). Siispä koen velvollisuudekseni myös maksaa kirkon katosta pääni päällä.

Kirkon sisäiset ristiriitaisuudet tunnistan kyllä selvästi... Aina on vain yritettävä löytää kompromisseja, saman katon alla kuin asustaa niin monenlaista. Kirkko on ollut kauan aikaa melkoisessa murroksessa, eikä niin suuri instituutio yksinkertaisesti voi uudistua kovinkaan nopeasti.

Ei kirkkoon kuulumisen tarvitse tarkoittaakaan sitä, että esimerkiksi hyväksyisi kaikkien itseään uskovaisiksi nimittävien mielipiteet eri asioista. Loppujen lopuksi harva uskovista kykenee edustamaan kirkon yleistä kantaa, sillä kuten jo edellä totesin, mielipiteitä on niin monia. Kirkon yleinen kanta on vain kompromissi erilaisista mielipiteistä.

Välillä tuntuu, että kirkkoon olisi hyvä suhtautua hieman "maallisemmin". Kirkko on instituutio, joka tarjoaa juuri sen katon pään päälle ja puitteet erilaisille tilaisuuksille ja tapahtumille, mahdollisuuden kasteeseen, hautajaisiin jne. Kirkko on siinä suhteessa hyvin "maallinen" organisaatio, joka huolehtii konkreettisten käytännön asioiden suorittamisesta. Minä tarvitsen niitä käytännön asioita ja olen myös valmis niistä maksamaan, ihan samalla tavalla kuin jos käytän sairaalan tai terveyskeskuksen palveluita. Valitsen kirkon palveluista itselleni sopivat ja hyödynnän niitä, niin yksinkertaista se on.

Se, kuulunko kirkkoon, ei ole loppujen lopuksi hirveäsi sidoksissa siihen, mitä esimerkiksi jonkin ev.luterilaisen kirkon alle kuuluvan lahkon ajattelijat miettivät homoseksuaalisuudesta. Se on heidän mielipiteensä! Ei se terveyskeskuskaan voi yhtäkkiä alkaa julistamaan vaihtoehtohoitoja, kun ne eivät ole saaneet riittävästi kannatusta lääkäreiden parissa. On pysyteltävä niissä länsimaisen tieteen metodein tutkituissa menetelmissä, kunnes toisin todistetaan. Jonkinlainen yleinen kanta ja kompromissi on aina oltava, kirkossakin.

Surullista se tietenkin on, että vielä suureksi osaksi kirkon yleinen kanta homoseksuaalisuuteen on "Ole vain mutta älä toteuta." Mutta ehkä ajat muuttuvat hiljalleen... Mikään ei koskaan tapahtu ilman taistelua.

En ole kuulunut kymmeneen vuoteen. Miksi ihmeessä kuuluisin?

en siis kuulu. Erosin joitakin vuosia sitten. En vaan koe tarpeelliseksi kuulua ryhmään, jonka nimissä lausutaan hyvinkin tyhmiä ja ylikonservatiivisia mielipiteitä.

Luterskoin synnit ulottuvat taivaaseen asti ja ortodoksikirkko kohtelee naisia epätasa-arvoisesti. En siis kuulu kumpaiseenkaan.

koska uskon. En tosin mitenkään aktiivisesti, mutta minulle tulee siitä lapsellinen turvallinen olo.

erosin jo monta vuotta sitten.

Joo aika maskuliininenhan tuo meidän niin sanottu valta uskontomme on. En kuulu kirkkoon, mutta voisin tehdä kuten kristityt yleensä ja poimia sieltä kohdan jonka mukaan elää.. Ja sehän olisi tietenkin ettei kiimaista naista saa jättää pulaan.. No joo ehkä aika räikeää mutta kuitenkin. Uskoa voi ilman kirkkoakin.. Jos tahtoo siis! Minä en oikein tohdi uskoa kuin itseeni..

oletko myös rva möykky, toiselta nimimerkiltä?

Kuulun kirkkoon, uskon vain ihmiseen, tutkin eri uskontoja mielenkiinnosta, mutta en sitoudu / tule sitoutumaan mihinkään niistä sydämelläni. Piste. =)

kirkolta. Ja kaikki hyvin tässä sateenkaariperheessä.