Ei täällä

Minä kirjoitin edelliseen ketjuun sen, että olethan sinä oiva keskustelukumppani. Minä olen monesti kirjoittanut omalla nimelläni, sitten joku keksi täällä palstoilla minulle Perälän Pike.

Joskus kyllä kirjoitan ilman mitään nimimerkkiä. Mutta ainoat, joille todella kimpaannun on nuo provot. Ja sitten nuo, jotka yleistävät, että huostaan otot johtuvat huonoista vanhemmista, päihteitten käyttö johtuu huonoista vanhemmista jne.

Ja kyllä minä tuon senkin esille, jos sijaisvanhemmat puhuvat, ettei rahat riitä. Itse elätin tyttöni opintolainalla, he harrastivat eikä heiltä vaatteita eikä kenkiä puuttunut. Ja minun lapseni eivät koskaan olleet vaikeasti hoidettavia ainakaan minulle.

Ja kun lapseni huostaan otettiin ei sosiaalityöntekijä perunut päätöstään, vaan väitti esimiehilleen että käytän huumeita. Poliisi olisi tullut todistamaan muuta. Sosiaalityöntekijä kirjoitti papereihinsa, että olen skitsofreenikko mutta kukaan muu ei tällaista ole kirjoittanut. Väsynyt olin tiuka rahatilanteeni takia, opiskelun ja sitten vielä elämästäni oli kadonnut minulle tärkeä ihminen. Senkin asian sureminen vei oman aikansa. Sanotaanko näin:

Vuonna -91 isäni kuoli, vuonna -93 firma, jossa olin töissä meni konkurssiin ja samoihin aikoihin ystäväni "katosi", siis kukaan ei edes hänen sukulaisensa tienneet hänestä, pääsin opiskelemaan, vuonna -95 ystävättäreni muutti Amerikkaan ja sitten -97 lapseni huostaan otettiin. Kaiken kerroin sosiaalityöntekijälle, mutta hän ei edes suostunut neuvottelemaan, vaan päätti hakea tytöilleni oikeat vanhemmat.

Ja mikä pettymys minulle ja tytöille: tyttöjen harrastukset loppuivat, kenkiä ja vaatteita ei ostettu, sosiaalitoimisto pyysi minua luopumaan lapsistani jne.

Kaikki tuo aiheutti hyvin suurta vihaa. Olin valmis tappamaan, mielessäni suunnittelin monta kertaa miten parhaiten saisin kostettua.

Mutta koska elin vielä monta vuotta siellä entisellä asuinalueella näin ja kuulin paljon juttua siitä, kuinka lapsia otettiin huostaan.

Minä tiedän, mitä on tuska ja huoli lapsista. Mitä on se, ettet tiedä mihin lapsesi sijoitetaan ja saako heitä edes tavata. Minä tiedän, mitä on kun huomaat, että sinut aletaan poistaa lastesi elämästä.

En voi sanoa, että join paljon, sillä rahani ei todellakaan riittänyt juomiseen. Vuokran jälkeen jäi n. 1300 markkaa käteen. Mutta humalluin parista keskikaljasta. Istuin paljon lähikuppilassa, koska ei ollut rahaa lähteä kauas enkä kestänyt olla kotona. Yritin syödä läkkeitäkin, mutta ei ne tuskaan auttaneet. Tuska pysyi sisällä ja minä vain lihoin lääkkeistä. Lopetin kolmen kuukauden käytön jälkeen.

Olen tullut tänne palstoille vahingossa joskus elo- syyskuussa. Ja minua hirvitti se tapa, miten täällä kohdellaan vanhempia, joiden lapset ovat huostassa. Olkoonkin ryyppäämisen tai minkä muun syyn takia ei sitä pitäisi ilkkua.

Sitten olen tavannut naisia, jotka ovat todenneet, että he ryyppäsivät ja sen takia lapset otettiin huostaan. Ja he ovat olleet tyytyväisiä sijoitukseen. Mutta ei minulle tulisi mieleenikään ilkkua heitä.

Mutta nyt toivon sinulle todella voimia ja sinnikkyyttä jaksaa käydä läpi tämän posessin. Sillä se herättää niin moninaisia ja syvijä tunteita, ristiriitaisia. Toivottavasti et ala syyttää itseäsi, sillä tapahtuneelle ei voi mitään. Tänään oli Ben Furmannissa äiti ja hänen aikuinen lapsensa kertomassa minkälaisen elämän polun he olivat käyneet läpi. Äiti ei ollut hylännyt lastaan, joka teini-ijästä lähti joutui väärään seuraan ja oli käynyt monet linnareissut.
Voit käydä katsomassa yle1 /keskustelut / ben furman. Siellä on monenlaisia aiheita.

Sitten ben furmanin omilla sivuilla on myös keskustelua huostaanotoista.

VOIMIA!


VOIMIA SINULLE.

Pirjo Pietilä kirjoitti:

Minä kirjoitin edelliseen ketjuun sen, että olethan sinä oiva keskustelukumppani. Minä olen monesti kirjoittanut omalla nimelläni, sitten joku keksi täällä palstoilla minulle Perälän Pike.

Joskus kyllä kirjoitan ilman mitään nimimerkkiä. Mutta ainoat, joille todella kimpaannun on nuo provot. Ja sitten nuo, jotka yleistävät, että huostaan otot johtuvat huonoista vanhemmista, päihteitten käyttö johtuu huonoista vanhemmista jne.

Ja kyllä minä tuon senkin esille, jos sijaisvanhemmat puhuvat, ettei rahat riitä. Itse elätin tyttöni opintolainalla, he harrastivat eikä heiltä vaatteita eikä kenkiä puuttunut. Ja minun lapseni eivät koskaan olleet vaikeasti hoidettavia ainakaan minulle.

Ja kun lapseni huostaan otettiin ei sosiaalityöntekijä perunut päätöstään, vaan väitti esimiehilleen että käytän huumeita. Poliisi olisi tullut todistamaan muuta. Sosiaalityöntekijä kirjoitti papereihinsa, että olen skitsofreenikko mutta kukaan muu ei tällaista ole kirjoittanut. Väsynyt olin tiuka rahatilanteeni takia, opiskelun ja sitten vielä elämästäni oli kadonnut minulle tärkeä ihminen. Senkin asian sureminen vei oman aikansa. Sanotaanko näin:

Vuonna -91 isäni kuoli, vuonna -93 firma, jossa olin töissä meni konkurssiin ja samoihin aikoihin ystäväni "katosi", siis kukaan ei edes hänen sukulaisensa tienneet hänestä, pääsin opiskelemaan, vuonna -95 ystävättäreni muutti Amerikkaan ja sitten -97 lapseni huostaan otettiin. Kaiken kerroin sosiaalityöntekijälle, mutta hän ei edes suostunut neuvottelemaan, vaan päätti hakea tytöilleni oikeat vanhemmat.

Ja mikä pettymys minulle ja tytöille: tyttöjen harrastukset loppuivat, kenkiä ja vaatteita ei ostettu, sosiaalitoimisto pyysi minua luopumaan lapsistani jne.

Kaikki tuo aiheutti hyvin suurta vihaa. Olin valmis tappamaan, mielessäni suunnittelin monta kertaa miten parhaiten saisin kostettua.

Mutta koska elin vielä monta vuotta siellä entisellä asuinalueella näin ja kuulin paljon juttua siitä, kuinka lapsia otettiin huostaan.

Minä tiedän, mitä on tuska ja huoli lapsista. Mitä on se, ettet tiedä mihin lapsesi sijoitetaan ja saako heitä edes tavata. Minä tiedän, mitä on kun huomaat, että sinut aletaan poistaa lastesi elämästä.

En voi sanoa, että join paljon, sillä rahani ei todellakaan riittänyt juomiseen. Vuokran jälkeen jäi n. 1300 markkaa käteen. Mutta humalluin parista keskikaljasta. Istuin paljon lähikuppilassa, koska ei ollut rahaa lähteä kauas enkä kestänyt olla kotona. Yritin syödä läkkeitäkin, mutta ei ne tuskaan auttaneet. Tuska pysyi sisällä ja minä vain lihoin lääkkeistä. Lopetin kolmen kuukauden käytön jälkeen.

Olen tullut tänne palstoille vahingossa joskus elo- syyskuussa. Ja minua hirvitti se tapa, miten täällä kohdellaan vanhempia, joiden lapset ovat huostassa. Olkoonkin ryyppäämisen tai minkä muun syyn takia ei sitä pitäisi ilkkua.

Sitten olen tavannut naisia, jotka ovat todenneet, että he ryyppäsivät ja sen takia lapset otettiin huostaan. Ja he ovat olleet tyytyväisiä sijoitukseen. Mutta ei minulle tulisi mieleenikään ilkkua heitä.

Mutta nyt toivon sinulle todella voimia ja sinnikkyyttä jaksaa käydä läpi tämän posessin. Sillä se herättää niin moninaisia ja syvijä tunteita, ristiriitaisia. Toivottavasti et ala syyttää itseäsi, sillä tapahtuneelle ei voi mitään. Tänään oli Ben Furmannissa äiti ja hänen aikuinen lapsensa kertomassa minkälaisen elämän polun he olivat käyneet läpi. Äiti ei ollut hylännyt lastaan, joka teini-ijästä lähti joutui väärään seuraan ja oli käynyt monet linnareissut.
Voit käydä katsomassa yle1 /keskustelut / ben furman. Siellä on monenlaisia aiheita.

Sitten ben furmanin omilla sivuilla on myös keskustelua huostaanotoista.

VOIMIA!


VOIMIA SINULLE.

Lue lisää

huostaanottoasiantuntija opit, että huostaanotto ON YHDYSSANA, eli tarkoittaa sitä, että sanat kirjoitetaan yhteen, ilman välilyöntiä. Älä siis paina sitä pitkää nappulaaa sanojen huostaan ja otto välillä, vaan anna sormien soljua näppäimistöllä niin, että sana näyttää tältä: huostaanotto.

Jos kerran lapsesi on otettu huostaan, eli huostaanotettu, niin luulisi sinun sen verran tuota sanaa pyöritelleen, että olisit sen oikean kirjoitusasun oppinut.

Kertauksen vuoksi vielä:

huostaan otto = VÄÄRIN

huostaanotto = OIKEIN

Pirjo Pietilä kirjoitti:

Minä kirjoitin edelliseen ketjuun sen, että olethan sinä oiva keskustelukumppani. Minä olen monesti kirjoittanut omalla nimelläni, sitten joku keksi täällä palstoilla minulle Perälän Pike.

Joskus kyllä kirjoitan ilman mitään nimimerkkiä. Mutta ainoat, joille todella kimpaannun on nuo provot. Ja sitten nuo, jotka yleistävät, että huostaan otot johtuvat huonoista vanhemmista, päihteitten käyttö johtuu huonoista vanhemmista jne.

Ja kyllä minä tuon senkin esille, jos sijaisvanhemmat puhuvat, ettei rahat riitä. Itse elätin tyttöni opintolainalla, he harrastivat eikä heiltä vaatteita eikä kenkiä puuttunut. Ja minun lapseni eivät koskaan olleet vaikeasti hoidettavia ainakaan minulle.

Ja kun lapseni huostaan otettiin ei sosiaalityöntekijä perunut päätöstään, vaan väitti esimiehilleen että käytän huumeita. Poliisi olisi tullut todistamaan muuta. Sosiaalityöntekijä kirjoitti papereihinsa, että olen skitsofreenikko mutta kukaan muu ei tällaista ole kirjoittanut. Väsynyt olin tiuka rahatilanteeni takia, opiskelun ja sitten vielä elämästäni oli kadonnut minulle tärkeä ihminen. Senkin asian sureminen vei oman aikansa. Sanotaanko näin:

Vuonna -91 isäni kuoli, vuonna -93 firma, jossa olin töissä meni konkurssiin ja samoihin aikoihin ystäväni "katosi", siis kukaan ei edes hänen sukulaisensa tienneet hänestä, pääsin opiskelemaan, vuonna -95 ystävättäreni muutti Amerikkaan ja sitten -97 lapseni huostaan otettiin. Kaiken kerroin sosiaalityöntekijälle, mutta hän ei edes suostunut neuvottelemaan, vaan päätti hakea tytöilleni oikeat vanhemmat.

Ja mikä pettymys minulle ja tytöille: tyttöjen harrastukset loppuivat, kenkiä ja vaatteita ei ostettu, sosiaalitoimisto pyysi minua luopumaan lapsistani jne.

Kaikki tuo aiheutti hyvin suurta vihaa. Olin valmis tappamaan, mielessäni suunnittelin monta kertaa miten parhaiten saisin kostettua.

Mutta koska elin vielä monta vuotta siellä entisellä asuinalueella näin ja kuulin paljon juttua siitä, kuinka lapsia otettiin huostaan.

Minä tiedän, mitä on tuska ja huoli lapsista. Mitä on se, ettet tiedä mihin lapsesi sijoitetaan ja saako heitä edes tavata. Minä tiedän, mitä on kun huomaat, että sinut aletaan poistaa lastesi elämästä.

En voi sanoa, että join paljon, sillä rahani ei todellakaan riittänyt juomiseen. Vuokran jälkeen jäi n. 1300 markkaa käteen. Mutta humalluin parista keskikaljasta. Istuin paljon lähikuppilassa, koska ei ollut rahaa lähteä kauas enkä kestänyt olla kotona. Yritin syödä läkkeitäkin, mutta ei ne tuskaan auttaneet. Tuska pysyi sisällä ja minä vain lihoin lääkkeistä. Lopetin kolmen kuukauden käytön jälkeen.

Olen tullut tänne palstoille vahingossa joskus elo- syyskuussa. Ja minua hirvitti se tapa, miten täällä kohdellaan vanhempia, joiden lapset ovat huostassa. Olkoonkin ryyppäämisen tai minkä muun syyn takia ei sitä pitäisi ilkkua.

Sitten olen tavannut naisia, jotka ovat todenneet, että he ryyppäsivät ja sen takia lapset otettiin huostaan. Ja he ovat olleet tyytyväisiä sijoitukseen. Mutta ei minulle tulisi mieleenikään ilkkua heitä.

Mutta nyt toivon sinulle todella voimia ja sinnikkyyttä jaksaa käydä läpi tämän posessin. Sillä se herättää niin moninaisia ja syvijä tunteita, ristiriitaisia. Toivottavasti et ala syyttää itseäsi, sillä tapahtuneelle ei voi mitään. Tänään oli Ben Furmannissa äiti ja hänen aikuinen lapsensa kertomassa minkälaisen elämän polun he olivat käyneet läpi. Äiti ei ollut hylännyt lastaan, joka teini-ijästä lähti joutui väärään seuraan ja oli käynyt monet linnareissut.
Voit käydä katsomassa yle1 /keskustelut / ben furman. Siellä on monenlaisia aiheita.

Sitten ben furmanin omilla sivuilla on myös keskustelua huostaanotoista.

VOIMIA!


VOIMIA SINULLE.

Lue lisää

Kävin tänää ensimmäisen kerra katsomassa tyttöäni. Se oli ihan kamalaa, itki koko ajan huone oli pieni ja KYLMÄ jakoi sen toisen tytön kanssa joka makasi sängyssä tyyny kasvoilla. Kaksi villapaitaa päällä ja siitä itkusta ja mää tuun hulluksi puheesta ei tullut loppua, ne pitää täällä kuin vankia ei saa soittaa ei nettiä ei kavereita ja ei edes sanota koska saa oikeuksia koko ajan pitää ansaita..
Mikä pettymys koko paikka ja ihmiset. Mihin minä olen lapseni laittanut!!!! Ja kirjoitin vielä sijoitusluvan 14.11 asti.
Aamulla sossussa sanoivat että menee kuukausi tehdä lastensuojelu selvitys, päivällä lupasi vastauksen jo viikon päästä. Siis pitääkö lapsi pakkohuostaanottaa..norm selvitys kestää 4kk.
sitten sain kuulla perhekodin isältä että sossu on ilmoittanut sinne etsivänsä sopivaa sijaisperhettä!! Minun järjellä ajateltuna tämä tarkoittaa että päätös huostaanotosta on tehty ja nyt vain haetaan perhe ja sitten ilmoitetaan minulle.
Ei minun lapsi voi olla tuollaisessa paikassa.
Hän sanoi että ymmärtää että on rajat ja kova kuri, mutta äiti näiltä puuttuu ihmisyys ja sydän!!
Ihmisyys??
Ja luulin tyttöni olevan turvassa, on turvassa äärettömän surullinen ja onneton traumaattinen ja turvassa........Ja taivas tietää kuinka paljon olen hakenut apua ennen tätä ja meille ei sitä annettu!!!

Kyllä nyt pitää saada järki päähän ja kaikki tieto ja apu etten menetä lastani iäksi jonnekin laitosmyllyyn.

sinä... kirjoitti:

huostaanottoasiantuntija opit, että huostaanotto ON YHDYSSANA, eli tarkoittaa sitä, että sanat kirjoitetaan yhteen, ilman välilyöntiä. Älä siis paina sitä pitkää nappulaaa sanojen huostaan ja otto välillä, vaan anna sormien soljua näppäimistöllä niin, että sana näyttää tältä: huostaanotto.

Jos kerran lapsesi on otettu huostaan, eli huostaanotettu, niin luulisi sinun sen verran tuota sanaa pyöritelleen, että olisit sen oikean kirjoitusasun oppinut.

Kertauksen vuoksi vielä:

huostaan otto = VÄÄRIN

huostaanotto = OIKEIN

Lue lisää

kielioppia voi opettaa jossain toisella palstalla jos sellaista ei ole niin perusta oma!
Sääli että noin pienet seikat saa sinulta noin suuren huomion jospa käyttäisit sen johonkin rakentavampaan kuten omaan elämään?
Niin jokainen hyötyisi siitä enemmän jopa minulle soisit sen ilon ette veisi turhaa tilaa ketjuista, kun sinulla ei ole oikeaa asiaa!!

sijoitus kirjoitti:

kielioppia voi opettaa jossain toisella palstalla jos sellaista ei ole niin perusta oma!
Sääli että noin pienet seikat saa sinulta noin suuren huomion jospa käyttäisit sen johonkin rakentavampaan kuten omaan elämään?
Niin jokainen hyötyisi siitä enemmän jopa minulle soisit sen ilon ette veisi turhaa tilaa ketjuista, kun sinulla ei ole oikeaa asiaa!!

Lue lisää

ette tarkoitin tietysti ettet.

sijoitus kirjoitti:

Kävin tänää ensimmäisen kerra katsomassa tyttöäni. Se oli ihan kamalaa, itki koko ajan huone oli pieni ja KYLMÄ jakoi sen toisen tytön kanssa joka makasi sängyssä tyyny kasvoilla. Kaksi villapaitaa päällä ja siitä itkusta ja mää tuun hulluksi puheesta ei tullut loppua, ne pitää täällä kuin vankia ei saa soittaa ei nettiä ei kavereita ja ei edes sanota koska saa oikeuksia koko ajan pitää ansaita..
Mikä pettymys koko paikka ja ihmiset. Mihin minä olen lapseni laittanut!!!! Ja kirjoitin vielä sijoitusluvan 14.11 asti.
Aamulla sossussa sanoivat että menee kuukausi tehdä lastensuojelu selvitys, päivällä lupasi vastauksen jo viikon päästä. Siis pitääkö lapsi pakkohuostaanottaa..norm selvitys kestää 4kk.
sitten sain kuulla perhekodin isältä että sossu on ilmoittanut sinne etsivänsä sopivaa sijaisperhettä!! Minun järjellä ajateltuna tämä tarkoittaa että päätös huostaanotosta on tehty ja nyt vain haetaan perhe ja sitten ilmoitetaan minulle.
Ei minun lapsi voi olla tuollaisessa paikassa.
Hän sanoi että ymmärtää että on rajat ja kova kuri, mutta äiti näiltä puuttuu ihmisyys ja sydän!!
Ihmisyys??
Ja luulin tyttöni olevan turvassa, on turvassa äärettömän surullinen ja onneton traumaattinen ja turvassa........Ja taivas tietää kuinka paljon olen hakenut apua ennen tätä ja meille ei sitä annettu!!!

Kyllä nyt pitää saada järki päähän ja kaikki tieto ja apu etten menetä lastani iäksi jonnekin laitosmyllyyn.

Lue lisää

Siis hain apua ja lapsen parasta ja mihin loukkoon olen hänet työntänyt??
Nyt saa heitellä kivillä olen tosi huono äiti ja ihminen ihan pohjasakkaa.. en voi ymmärtää miten saatoin olla näin hyväuskoinen ja luulin että saamme apua.
En varmaan koskaan enää nuku yötäni rauhassa kun tiedän missä tyttöni on.
Juttelin juuri erään raittiin alkoholistin kanssa ja hän kertoi siitä kuinka sossu ryyppyaikoina hyysäsi ja holhosi, ja kuinka helppo oli vedättää sossun tätejä aina sai hoitoa ja ruokaa, kuntoutusta.
Nyt kun on ollut raittiina 5 vuotta ja kuullut yh-äitien kamppailua ja huostanottokiistoja niin ei voi ymmärtää miten huonosti kunnon ihmisiä jotka yrittävät parhaansa sorretaan juoppojen kustannuksella.
Minä olen ihan tolaltani kun nyt näin sen paikan ja missä kunnossa tyttöni oli....mitä tässä nyt keksisi tilanteen korjaamiseksi.
Jos tuo on apua niin minulla ei yksinkertaisesti ole varaa uupua ja valittaa väsyväni, on vain jaksettava niin kauan kuin lapseni tarvitsee minua
olkoon sitten miten vaikea ja hankala tahansa.

Niin ja anteeksi jo etukäteen kirjoitus- ja kielioppivirheet jotka voivat ärsyttää jotain sivistynyttä ja äidinkielensä täysin hallitsevaa henkilöä.

sijoitus kirjoitti:

Kävin tänää ensimmäisen kerra katsomassa tyttöäni. Se oli ihan kamalaa, itki koko ajan huone oli pieni ja KYLMÄ jakoi sen toisen tytön kanssa joka makasi sängyssä tyyny kasvoilla. Kaksi villapaitaa päällä ja siitä itkusta ja mää tuun hulluksi puheesta ei tullut loppua, ne pitää täällä kuin vankia ei saa soittaa ei nettiä ei kavereita ja ei edes sanota koska saa oikeuksia koko ajan pitää ansaita..
Mikä pettymys koko paikka ja ihmiset. Mihin minä olen lapseni laittanut!!!! Ja kirjoitin vielä sijoitusluvan 14.11 asti.
Aamulla sossussa sanoivat että menee kuukausi tehdä lastensuojelu selvitys, päivällä lupasi vastauksen jo viikon päästä. Siis pitääkö lapsi pakkohuostaanottaa..norm selvitys kestää 4kk.
sitten sain kuulla perhekodin isältä että sossu on ilmoittanut sinne etsivänsä sopivaa sijaisperhettä!! Minun järjellä ajateltuna tämä tarkoittaa että päätös huostaanotosta on tehty ja nyt vain haetaan perhe ja sitten ilmoitetaan minulle.
Ei minun lapsi voi olla tuollaisessa paikassa.
Hän sanoi että ymmärtää että on rajat ja kova kuri, mutta äiti näiltä puuttuu ihmisyys ja sydän!!
Ihmisyys??
Ja luulin tyttöni olevan turvassa, on turvassa äärettömän surullinen ja onneton traumaattinen ja turvassa........Ja taivas tietää kuinka paljon olen hakenut apua ennen tätä ja meille ei sitä annettu!!!

Kyllä nyt pitää saada järki päähän ja kaikki tieto ja apu etten menetä lastani iäksi jonnekin laitosmyllyyn.

Lue lisää

Hae googlesta sanalla "huostaanotto", saat sieltä tietoa.

Voit ehkä ehdottaa, että teille, sinulle ja tytöllesi, järjestettäisiin yhteinen terapiapaikka.Että tutkittaisiin äiti-lapsi suhdetta. Monilla murrosikäisillä on omat oikkunsa, eikä ole harvinaista, että lähtevät karkuun tai haluavat muuttaa isälle jne.

Onko tyttösi kaukana luotasi? Yritä pitää nyt sekä pää että sydän kylmänä. Ajattele, itkun ja murtumisen aika on sitten kun päätös on tehty suuntaan jos toiseen.

VOIMIA, VOIMIA!

sijoitus kirjoitti:

Siis hain apua ja lapsen parasta ja mihin loukkoon olen hänet työntänyt??
Nyt saa heitellä kivillä olen tosi huono äiti ja ihminen ihan pohjasakkaa.. en voi ymmärtää miten saatoin olla näin hyväuskoinen ja luulin että saamme apua.
En varmaan koskaan enää nuku yötäni rauhassa kun tiedän missä tyttöni on.
Juttelin juuri erään raittiin alkoholistin kanssa ja hän kertoi siitä kuinka sossu ryyppyaikoina hyysäsi ja holhosi, ja kuinka helppo oli vedättää sossun tätejä aina sai hoitoa ja ruokaa, kuntoutusta.
Nyt kun on ollut raittiina 5 vuotta ja kuullut yh-äitien kamppailua ja huostanottokiistoja niin ei voi ymmärtää miten huonosti kunnon ihmisiä jotka yrittävät parhaansa sorretaan juoppojen kustannuksella.
Minä olen ihan tolaltani kun nyt näin sen paikan ja missä kunnossa tyttöni oli....mitä tässä nyt keksisi tilanteen korjaamiseksi.
Jos tuo on apua niin minulla ei yksinkertaisesti ole varaa uupua ja valittaa väsyväni, on vain jaksettava niin kauan kuin lapseni tarvitsee minua
olkoon sitten miten vaikea ja hankala tahansa.

Niin ja anteeksi jo etukäteen kirjoitus- ja kielioppivirheet jotka voivat ärsyttää jotain sivistynyttä ja äidinkielensä täysin hallitsevaa henkilöä.

Lue lisää

hallitsevista tyypeistä. Muuta ne eivät sitten hallitsekkaan.

Joo. Jos minäkin olisin ollut aikoinani juoppo, minua olisi hyysätty ja tehty vaikka mitä. Mutta satuinpahan olemaan vaan liian aktiivinen ja ilman sossun apua toimiva ihminen. Autoinhan monia lapsia viemällä heitäkin yhdessä lasteni kanssa kaikenlaisiin kulttuuri- ja urheilu- ja lastentapahtumiin.

Kun sitten sossu sai minut kynsiinsä, se oli kerrasta poikki. Eli täällä ei saa olla aktiivinen.

Mutta nyt sinä ajattelet näin: tiedät, missä tyttösi on, eli ei ole kadulla. Tiedät, että hän saa ruokaa. Siinä mielessä saat olla levossa ja nukkua yösi.

Sitten haluan suositella sinulle perhekotia tai nuorisokotia mielummin kuin sijaisperhettä. Tyttösi on jo siinä ijässä ettei tarvi uusia vanhempia. Laitoksessa on enemmän silmäpareja seuraamassa teidän yhteydenpitoa.

sijoitus kirjoitti:

Siis hain apua ja lapsen parasta ja mihin loukkoon olen hänet työntänyt??
Nyt saa heitellä kivillä olen tosi huono äiti ja ihminen ihan pohjasakkaa.. en voi ymmärtää miten saatoin olla näin hyväuskoinen ja luulin että saamme apua.
En varmaan koskaan enää nuku yötäni rauhassa kun tiedän missä tyttöni on.
Juttelin juuri erään raittiin alkoholistin kanssa ja hän kertoi siitä kuinka sossu ryyppyaikoina hyysäsi ja holhosi, ja kuinka helppo oli vedättää sossun tätejä aina sai hoitoa ja ruokaa, kuntoutusta.
Nyt kun on ollut raittiina 5 vuotta ja kuullut yh-äitien kamppailua ja huostanottokiistoja niin ei voi ymmärtää miten huonosti kunnon ihmisiä jotka yrittävät parhaansa sorretaan juoppojen kustannuksella.
Minä olen ihan tolaltani kun nyt näin sen paikan ja missä kunnossa tyttöni oli....mitä tässä nyt keksisi tilanteen korjaamiseksi.
Jos tuo on apua niin minulla ei yksinkertaisesti ole varaa uupua ja valittaa väsyväni, on vain jaksettava niin kauan kuin lapseni tarvitsee minua
olkoon sitten miten vaikea ja hankala tahansa.

Niin ja anteeksi jo etukäteen kirjoitus- ja kielioppivirheet jotka voivat ärsyttää jotain sivistynyttä ja äidinkielensä täysin hallitsevaa henkilöä.

Lue lisää

ja kuulevasi. Tuo on aivan tavallinen reaktio oli se paikka mikä tahansa se on aina vankila ja tyhmiä, tunteettomia ihmisiä jne. Näinhän sen kokee meistä jokainen kun joutuu vastoin tahtoaan vieraaseen paikkaan. Rajat, säännöt ovat heti alkuunsa oltava tiukat kuten jo niistä osan mainitsit. Rajoitetut yhteydet ulospäin varsinkin kavereihin ja netti on ehdoton pois suljettu tapa istua ja purkaa pettymystään ja katkeruuttaan.
Et varmnaan ole mikään huono äiti etkä laittanut lastasi mihinkään loukkuun kunhan nyt käyttäydyt aikuisen tavoin etkä sorru täällä esiintyvien mallein mukaiseen pahasti oireilevaan tapaan puolustella elämänne tilannetta ja syyttelemällä muita pahoista teoista.
Sinun pitää myös ymmärtää se missä kunnossa sinä näit tyttäresi, se on hänen taistelua kylmyyttä vastaan kuten se näkyi kaksi villapaitaa jne. Ole lämmin rakastava ja huolehdi yhteydenpidosta mutta älä sorru tyttäresi pauloihin sillä se on se jota hän tulee punomaan ja silloin olet menetetty ja ei sinuun ole luottamista vaan pysy päätöksessäsi ja se sinun tyttäresi hyvinvoinnin ja rakkaudesta häneen vuoksi.
Nuku ja yritä rentoutua sillä tarvitset juuri sitä aikaa itsellesi ja mahdolliselle tulevaisuudellekkin joka ei tule valmiina kuin kultatarjottimella eteesi ja kaikki on sitten hyvin. Eikä mikään muutos tapahdu hetkessä vaikka kuinka niin toivoisit. Tyttäresi tarvitsee aikaa sisäistää omia asioitaan ja niiden vaikutusten ymmärtämistä. Tällainen on säälittävää ja samalla ymmärrettävää että elämä ei ole aina ongelmaton.
Älä uuvu vaan seuraa tilannetta ja huomaat sen muuttuvan toivottavasti parempaan. Lapsesi tarvitsee sinua niin kauan kuin sinä olet tavoitettavissa. Anna tyttärellesi myönteistä palautetta joka hetki vaikka se sinusta tuntuisikin vaikealta ymmärtää että tilanne voi olla tyttärellesi hyvinkin myönteinen. Se on ulospäin ja varsinkin sinua kohtaan hyvinkin taantuva ja koet tyttäresi ehkä aika-ajoin hyvin pieneksi 5-6 vuotiaaksi ja anna hänen olla sitä mutta ole sinä vahva äitinä ja aikuisen joka tukee eikä sorru siihen säälin pauloihin.
Toivottavasti ymmärrät mitä meinaan.

odottanut näkeväsi kirjoitti:

ja kuulevasi. Tuo on aivan tavallinen reaktio oli se paikka mikä tahansa se on aina vankila ja tyhmiä, tunteettomia ihmisiä jne. Näinhän sen kokee meistä jokainen kun joutuu vastoin tahtoaan vieraaseen paikkaan. Rajat, säännöt ovat heti alkuunsa oltava tiukat kuten jo niistä osan mainitsit. Rajoitetut yhteydet ulospäin varsinkin kavereihin ja netti on ehdoton pois suljettu tapa istua ja purkaa pettymystään ja katkeruuttaan.
Et varmnaan ole mikään huono äiti etkä laittanut lastasi mihinkään loukkuun kunhan nyt käyttäydyt aikuisen tavoin etkä sorru täällä esiintyvien mallein mukaiseen pahasti oireilevaan tapaan puolustella elämänne tilannetta ja syyttelemällä muita pahoista teoista.
Sinun pitää myös ymmärtää se missä kunnossa sinä näit tyttäresi, se on hänen taistelua kylmyyttä vastaan kuten se näkyi kaksi villapaitaa jne. Ole lämmin rakastava ja huolehdi yhteydenpidosta mutta älä sorru tyttäresi pauloihin sillä se on se jota hän tulee punomaan ja silloin olet menetetty ja ei sinuun ole luottamista vaan pysy päätöksessäsi ja se sinun tyttäresi hyvinvoinnin ja rakkaudesta häneen vuoksi.
Nuku ja yritä rentoutua sillä tarvitset juuri sitä aikaa itsellesi ja mahdolliselle tulevaisuudellekkin joka ei tule valmiina kuin kultatarjottimella eteesi ja kaikki on sitten hyvin. Eikä mikään muutos tapahdu hetkessä vaikka kuinka niin toivoisit. Tyttäresi tarvitsee aikaa sisäistää omia asioitaan ja niiden vaikutusten ymmärtämistä. Tällainen on säälittävää ja samalla ymmärrettävää että elämä ei ole aina ongelmaton.
Älä uuvu vaan seuraa tilannetta ja huomaat sen muuttuvan toivottavasti parempaan. Lapsesi tarvitsee sinua niin kauan kuin sinä olet tavoitettavissa. Anna tyttärellesi myönteistä palautetta joka hetki vaikka se sinusta tuntuisikin vaikealta ymmärtää että tilanne voi olla tyttärellesi hyvinkin myönteinen. Se on ulospäin ja varsinkin sinua kohtaan hyvinkin taantuva ja koet tyttäresi ehkä aika-ajoin hyvin pieneksi 5-6 vuotiaaksi ja anna hänen olla sitä mutta ole sinä vahva äitinä ja aikuisen joka tukee eikä sorru siihen säälin pauloihin.
Toivottavasti ymmärrät mitä meinaan.

Lue lisää

Mutta siellä oli oikeasti kylmä aikuinen poikani kävi myös toteamassa saman ja laittoi patterit päälle, mutta ne oli taas suljettu.
Teitenkin tiedän että tilanne on kaikille traumaattinen ja että tyttöni yrittää manipuloida ja vedota minuun, mutta oli hän oikeasti myös peloissaan tulevaisuudestaan johon minä en voinut antaa selkeitä vastauksia, kun niitä minulla ei ole.
täällä missä asun ei ole tarjolla niin yksityisellä kuin yleisellä puolella minulle apua joka paikka on täynnä ei ole aikoja..menee n.3kk että pääsee lääkäriin ajalla.
Ja kestusteluterapia tilanteen purkua ei ole resursseja on vain yksi nuori sossun virkailija ja me emme ole hänen ainoita asiakkaita ja sitten tämän perhekodin henkilökunta.
Ja tämä on totuus olen kartoittanut kaikki mahdollisuudet saada apua.

Ja se minua eniten surettaa että olen koko ajan hakenut apua ongelmiin tyttäreni kanssa ja sitä EI SAATU tänne kotiin. Ihan tyhjän päiväisiä käyntejä tämän sossun työntekijän kanssa joka koko ajan sanoi ettei hän nyt näe tilannetta niin pahana......Tässä sitä ollaan ja vieläkään hänen mielestä tilanne ei ole paha:
Kaikki on niin suhteellista.

Pirjo Pietilä kirjoitti:

Minä kirjoitin edelliseen ketjuun sen, että olethan sinä oiva keskustelukumppani. Minä olen monesti kirjoittanut omalla nimelläni, sitten joku keksi täällä palstoilla minulle Perälän Pike.

Joskus kyllä kirjoitan ilman mitään nimimerkkiä. Mutta ainoat, joille todella kimpaannun on nuo provot. Ja sitten nuo, jotka yleistävät, että huostaan otot johtuvat huonoista vanhemmista, päihteitten käyttö johtuu huonoista vanhemmista jne.

Ja kyllä minä tuon senkin esille, jos sijaisvanhemmat puhuvat, ettei rahat riitä. Itse elätin tyttöni opintolainalla, he harrastivat eikä heiltä vaatteita eikä kenkiä puuttunut. Ja minun lapseni eivät koskaan olleet vaikeasti hoidettavia ainakaan minulle.

Ja kun lapseni huostaan otettiin ei sosiaalityöntekijä perunut päätöstään, vaan väitti esimiehilleen että käytän huumeita. Poliisi olisi tullut todistamaan muuta. Sosiaalityöntekijä kirjoitti papereihinsa, että olen skitsofreenikko mutta kukaan muu ei tällaista ole kirjoittanut. Väsynyt olin tiuka rahatilanteeni takia, opiskelun ja sitten vielä elämästäni oli kadonnut minulle tärkeä ihminen. Senkin asian sureminen vei oman aikansa. Sanotaanko näin:

Vuonna -91 isäni kuoli, vuonna -93 firma, jossa olin töissä meni konkurssiin ja samoihin aikoihin ystäväni "katosi", siis kukaan ei edes hänen sukulaisensa tienneet hänestä, pääsin opiskelemaan, vuonna -95 ystävättäreni muutti Amerikkaan ja sitten -97 lapseni huostaan otettiin. Kaiken kerroin sosiaalityöntekijälle, mutta hän ei edes suostunut neuvottelemaan, vaan päätti hakea tytöilleni oikeat vanhemmat.

Ja mikä pettymys minulle ja tytöille: tyttöjen harrastukset loppuivat, kenkiä ja vaatteita ei ostettu, sosiaalitoimisto pyysi minua luopumaan lapsistani jne.

Kaikki tuo aiheutti hyvin suurta vihaa. Olin valmis tappamaan, mielessäni suunnittelin monta kertaa miten parhaiten saisin kostettua.

Mutta koska elin vielä monta vuotta siellä entisellä asuinalueella näin ja kuulin paljon juttua siitä, kuinka lapsia otettiin huostaan.

Minä tiedän, mitä on tuska ja huoli lapsista. Mitä on se, ettet tiedä mihin lapsesi sijoitetaan ja saako heitä edes tavata. Minä tiedän, mitä on kun huomaat, että sinut aletaan poistaa lastesi elämästä.

En voi sanoa, että join paljon, sillä rahani ei todellakaan riittänyt juomiseen. Vuokran jälkeen jäi n. 1300 markkaa käteen. Mutta humalluin parista keskikaljasta. Istuin paljon lähikuppilassa, koska ei ollut rahaa lähteä kauas enkä kestänyt olla kotona. Yritin syödä läkkeitäkin, mutta ei ne tuskaan auttaneet. Tuska pysyi sisällä ja minä vain lihoin lääkkeistä. Lopetin kolmen kuukauden käytön jälkeen.

Olen tullut tänne palstoille vahingossa joskus elo- syyskuussa. Ja minua hirvitti se tapa, miten täällä kohdellaan vanhempia, joiden lapset ovat huostassa. Olkoonkin ryyppäämisen tai minkä muun syyn takia ei sitä pitäisi ilkkua.

Sitten olen tavannut naisia, jotka ovat todenneet, että he ryyppäsivät ja sen takia lapset otettiin huostaan. Ja he ovat olleet tyytyväisiä sijoitukseen. Mutta ei minulle tulisi mieleenikään ilkkua heitä.

Mutta nyt toivon sinulle todella voimia ja sinnikkyyttä jaksaa käydä läpi tämän posessin. Sillä se herättää niin moninaisia ja syvijä tunteita, ristiriitaisia. Toivottavasti et ala syyttää itseäsi, sillä tapahtuneelle ei voi mitään. Tänään oli Ben Furmannissa äiti ja hänen aikuinen lapsensa kertomassa minkälaisen elämän polun he olivat käyneet läpi. Äiti ei ollut hylännyt lastaan, joka teini-ijästä lähti joutui väärään seuraan ja oli käynyt monet linnareissut.
Voit käydä katsomassa yle1 /keskustelut / ben furman. Siellä on monenlaisia aiheita.

Sitten ben furmanin omilla sivuilla on myös keskustelua huostaanotoista.

VOIMIA!


VOIMIA SINULLE.

Lue lisää

Itse olen ymmärtänyt muiden kirjoituksista, ettei monikaan sijaisperhe ole valitellut "ettei rahat riitä". Vaan pointti on ollut se, ettei kulukorvaus riitä lapsen kulutukseen. Ne on kaksi ihan eri asiaa.
En minäkään koskaan ole laskenut, että mitä meidän biolapset kuluttavat, ne on vaan maksettava. Vanhempien velvollisuus ja oikeuskin ;o)
Kulutukseen lasketaan KAIKKI kulutus: sähkö, lämpö, vesi, vuodevaatteet ja pyyhkeet yms, huonekalujen kuluminen, harrastukset, ruoka, polttoainekulut ja vaatteet. Onko ihme, ettei rahat riitä enää niihin vaadittuihin muotivaatteisiin?

Ei pitäisi olla kenellekään vaikea tajuta, ettei sijaisvanhemmilla ole sijoitettuun lapseen elatusvelvollisuutta.

sijoitus kirjoitti:

Mutta siellä oli oikeasti kylmä aikuinen poikani kävi myös toteamassa saman ja laittoi patterit päälle, mutta ne oli taas suljettu.
Teitenkin tiedän että tilanne on kaikille traumaattinen ja että tyttöni yrittää manipuloida ja vedota minuun, mutta oli hän oikeasti myös peloissaan tulevaisuudestaan johon minä en voinut antaa selkeitä vastauksia, kun niitä minulla ei ole.
täällä missä asun ei ole tarjolla niin yksityisellä kuin yleisellä puolella minulle apua joka paikka on täynnä ei ole aikoja..menee n.3kk että pääsee lääkäriin ajalla.
Ja kestusteluterapia tilanteen purkua ei ole resursseja on vain yksi nuori sossun virkailija ja me emme ole hänen ainoita asiakkaita ja sitten tämän perhekodin henkilökunta.
Ja tämä on totuus olen kartoittanut kaikki mahdollisuudet saada apua.

Ja se minua eniten surettaa että olen koko ajan hakenut apua ongelmiin tyttäreni kanssa ja sitä EI SAATU tänne kotiin. Ihan tyhjän päiväisiä käyntejä tämän sossun työntekijän kanssa joka koko ajan sanoi ettei hän nyt näe tilannetta niin pahana......Tässä sitä ollaan ja vieläkään hänen mielestä tilanne ei ole paha:
Kaikki on niin suhteellista.

Lue lisää

Tyttäresi on ollut vasta vähän aikaa siellä perheessä. Perheen käytäntöjä en toki tiedä, mutta suuninpirtein käytännöistä, että kuinka toimitaan, kun nuori menee uuteen paikkaan. Yritän nyt lievittää ainoastaan hätääsi. Kylmyydestä, siitä kanttaa varmaan jutella perheen kanssa, että ei ihan iglussa tarttisi lasten asua?

Ellen ihan väärin muista ja ole tajunnut, niin lapsesi on teini-ikäinen?

Se, että yhteydenpitoa on nyt rajoitettu, ei johdu siitä, että kukaan haluaisi olla tyttärellesi ilkeä. Se on käytäntö jolla varmistetaan seuraavia asioita:

a) "Kotiutuminen" paikkaan, eli se, että lapsi hyväksyy jollain tasolla sen, että nyt ollaan siellä ja pääsee mukaan arkeen.

b) Ettei tyttö lahde hatkaan. Tämän takia hän ei pääse viellä oikein mihinkään. Tällä pyritään siis varmistamaan lapsesi turvallisuus. Samasta syystä hän ei oikein saa ottaa kavereihinsa yhteyttä. Hatkaan lähtö saattaa nimittäin tuntua oikein järkevältä alussa ja tätä päätöstä saattavat kaverit tukea.

Laitos on nuorelle kova paikka, vaikka olisi perheen muotoinen. On vieraita ihmisiä, erilaiset säännöt ja alussa varsin tiukat viellä.

Kun tulin raskaaksi ja muutin ensikotiin, niin lapsen isä muutti mukanani sinne. Hänelle paikka oli täysi shokki, vaikka ei siellä kukaan rajottanut etc. Siellä vain harjoiteltiin vanhemmuutta varten ja henkiilökunta varmisti, että lapsesta pidetään hyvä huoli ja ollaan vanhempia. Itselleni asia taas oli helppo, sillä muutin yhdestä laitoksesta toiseen ja kun elämän varrella niitä laitoksia oli ollut. Mutta lapsen isälle koko paikka oli äärimmäisen ahdistava.

Löysin ko. paikasta myös ystävän, joka muutti sinne raskauden loppuvaiheessa. Hän oli asunut kotona koko ikänsä, tullut nuorena raskaaksi ja hänen äitinsä etsi hänelle tämän paikan. Hänelle kanssa laitos oli todella ahdistava ja hän oli itkenyt myös omassa huoneessaan sekä rukoillut äitiään, että saisi jäädä kotiin. Loppujen lopuksi, äiti kuitenkin teki ihan oikean ratkaisun. Hän on yksi parhaimmista äideistä, joita olen koskaan tavannut.

Kuntele lastasi ja annan hänen purkaa sinulle pahaa oloaan. Ei sinun tarvitse rohkaista häntä tms. mutta anna hänen käydä läpi ne fiilikset ja osoita, että olet siinä, kuuntelet ja ymmärrät häntä. Yritä myös valaa häneen uskoa ja tue, että hän hyväksyisi tilanteen. Näin saat lapsesi paremmin ottamaan osaa omaan elämäänsä ja niihin muutoksiin joita tarvitaan.

Voimia sinulle ja perheellesi sekä tyttärellesi!

Entinen sioitettu myös kirjoitti:

Tyttäresi on ollut vasta vähän aikaa siellä perheessä. Perheen käytäntöjä en toki tiedä, mutta suuninpirtein käytännöistä, että kuinka toimitaan, kun nuori menee uuteen paikkaan. Yritän nyt lievittää ainoastaan hätääsi. Kylmyydestä, siitä kanttaa varmaan jutella perheen kanssa, että ei ihan iglussa tarttisi lasten asua?

Ellen ihan väärin muista ja ole tajunnut, niin lapsesi on teini-ikäinen?

Se, että yhteydenpitoa on nyt rajoitettu, ei johdu siitä, että kukaan haluaisi olla tyttärellesi ilkeä. Se on käytäntö jolla varmistetaan seuraavia asioita:

a) "Kotiutuminen" paikkaan, eli se, että lapsi hyväksyy jollain tasolla sen, että nyt ollaan siellä ja pääsee mukaan arkeen.

b) Ettei tyttö lahde hatkaan. Tämän takia hän ei pääse viellä oikein mihinkään. Tällä pyritään siis varmistamaan lapsesi turvallisuus. Samasta syystä hän ei oikein saa ottaa kavereihinsa yhteyttä. Hatkaan lähtö saattaa nimittäin tuntua oikein järkevältä alussa ja tätä päätöstä saattavat kaverit tukea.

Laitos on nuorelle kova paikka, vaikka olisi perheen muotoinen. On vieraita ihmisiä, erilaiset säännöt ja alussa varsin tiukat viellä.

Kun tulin raskaaksi ja muutin ensikotiin, niin lapsen isä muutti mukanani sinne. Hänelle paikka oli täysi shokki, vaikka ei siellä kukaan rajottanut etc. Siellä vain harjoiteltiin vanhemmuutta varten ja henkiilökunta varmisti, että lapsesta pidetään hyvä huoli ja ollaan vanhempia. Itselleni asia taas oli helppo, sillä muutin yhdestä laitoksesta toiseen ja kun elämän varrella niitä laitoksia oli ollut. Mutta lapsen isälle koko paikka oli äärimmäisen ahdistava.

Löysin ko. paikasta myös ystävän, joka muutti sinne raskauden loppuvaiheessa. Hän oli asunut kotona koko ikänsä, tullut nuorena raskaaksi ja hänen äitinsä etsi hänelle tämän paikan. Hänelle kanssa laitos oli todella ahdistava ja hän oli itkenyt myös omassa huoneessaan sekä rukoillut äitiään, että saisi jäädä kotiin. Loppujen lopuksi, äiti kuitenkin teki ihan oikean ratkaisun. Hän on yksi parhaimmista äideistä, joita olen koskaan tavannut.

Kuntele lastasi ja annan hänen purkaa sinulle pahaa oloaan. Ei sinun tarvitse rohkaista häntä tms. mutta anna hänen käydä läpi ne fiilikset ja osoita, että olet siinä, kuuntelet ja ymmärrät häntä. Yritä myös valaa häneen uskoa ja tue, että hän hyväksyisi tilanteen. Näin saat lapsesi paremmin ottamaan osaa omaan elämäänsä ja niihin muutoksiin joita tarvitaan.

Voimia sinulle ja perheellesi sekä tyttärellesi!

Lue lisää

Realistinen ja ilman tunnekuohua. Äitinä tiedän sen huolen ja hädän mitä lasten sijoitus aiheuttaa. Ja tunteet ovat todella ristiriitaisia, mutta hyvä henkilökunta auttaa selviytymään ja näkemään asioita vähän rauhallisemmin. Kaikki paikat eivät ole Kuttula-Jukola kaltaisia.

Miksi halusin kirjoittaa sinulle vastauksen. Koska en tiedä kertomasi äidin ja hänen raskaana olevan tyttönsä tarinaa, minua kylmäsi äidin kielteinen asenne siihen, että tyttö ei saanut jäädä kotiin.

Mutta asia ei minulle kuulu. Ei siitä sen enempää!

taas kerran.. kirjoitti:

Itse olen ymmärtänyt muiden kirjoituksista, ettei monikaan sijaisperhe ole valitellut "ettei rahat riitä". Vaan pointti on ollut se, ettei kulukorvaus riitä lapsen kulutukseen. Ne on kaksi ihan eri asiaa.
En minäkään koskaan ole laskenut, että mitä meidän biolapset kuluttavat, ne on vaan maksettava. Vanhempien velvollisuus ja oikeuskin ;o)
Kulutukseen lasketaan KAIKKI kulutus: sähkö, lämpö, vesi, vuodevaatteet ja pyyhkeet yms, huonekalujen kuluminen, harrastukset, ruoka, polttoainekulut ja vaatteet. Onko ihme, ettei rahat riitä enää niihin vaadittuihin muotivaatteisiin?

Ei pitäisi olla kenellekään vaikea tajuta, ettei sijaisvanhemmilla ole sijoitettuun lapseen elatusvelvollisuutta.

Lue lisää

Nälässäkö ne siellä meidän mattia ja maijaa pitävätkin.

Tuttavat vaan lappeenrannan-kouvolan suunnilta ovat kertoneet niistä merkillisyyksistä joita jukolassa harrastetaan.
Tuollaiseen paikkaanko TE annatte lapsenne kidutettavaksi. Ootte kyllä melkoisia pölkkypäitä TAI sitten sen lisäksi vielä ette pysty lapsistanne huolehtimaan. Jossakin(päässä) on jotain vikaa, missä ?

rahasampo kirjoitti:

Tuttavat vaan lappeenrannan-kouvolan suunnilta ovat kertoneet niistä merkillisyyksistä joita jukolassa harrastetaan.
Tuollaiseen paikkaanko TE annatte lapsenne kidutettavaksi. Ootte kyllä melkoisia pölkkypäitä TAI sitten sen lisäksi vielä ette pysty lapsistanne huolehtimaan. Jossakin(päässä) on jotain vikaa, missä ?

Lue lisää

Lapseni joutui kiusatuksi koulussa, pääsääntöinen kiusaaja oli koulun johtokunnan puheenjohtajan poika.
Lastani riepoteltiin tutkimuksissa, mutta hän sai terveen paperit. Sossu ei antanut periksi, vaan ilmoitti että tekee lapselleni mitä lystää kun tämä on huostaanotettuna. Kostoksi minulle hänet siirrettiin sinne Jukolaan, koska oli jo tiedossa ennalta mikä paikka se on. Sossu kirjoitti ennalta käsin jo, että siellä nukutetaan lapsia tämän sijaisisä Isto Hokkasen vieressä, koska lapsen pitää olla mahdollisimman lähellä sijaisisää yöllisten purkausten takia. Sanasta sanaan sossu kirjoitti näin.
Se mitä minulle sosiaalitoimi kosti, oli henkilösuhteiden tulehtuminen lapsen isän kautta sossuun.
Koulukiusaaminen kun ei kuulukaan sossuun vaan sen hoitaminen on ensisijaisesti koulun tehtävä.

lastani sinne kirjoitti:

Lapseni joutui kiusatuksi koulussa, pääsääntöinen kiusaaja oli koulun johtokunnan puheenjohtajan poika.
Lastani riepoteltiin tutkimuksissa, mutta hän sai terveen paperit. Sossu ei antanut periksi, vaan ilmoitti että tekee lapselleni mitä lystää kun tämä on huostaanotettuna. Kostoksi minulle hänet siirrettiin sinne Jukolaan, koska oli jo tiedossa ennalta mikä paikka se on. Sossu kirjoitti ennalta käsin jo, että siellä nukutetaan lapsia tämän sijaisisä Isto Hokkasen vieressä, koska lapsen pitää olla mahdollisimman lähellä sijaisisää yöllisten purkausten takia. Sanasta sanaan sossu kirjoitti näin.
Se mitä minulle sosiaalitoimi kosti, oli henkilösuhteiden tulehtuminen lapsen isän kautta sossuun.
Koulukiusaaminen kun ei kuulukaan sossuun vaan sen hoitaminen on ensisijaisesti koulun tehtävä.

Lue lisää

Joskus on vaikea uskoa näitä kaikkia juttuja. Pakko kai on, kun asioista kertoo kaikki, täällä, lehdissä, tv:ssä, karporaattorissa, ym ym. Tuleeko nykyajan huonostivoivat, rikoksia tekevät, nuoret noista paikoista ?
Mikä paikka suodenniemellä oli (metsäpirtti ? ), onko kokemuksia. Siitähän tuli kans juttua , taisi sekin olla karpossa.
Kyllä noihin asioihin pitäisi saada joku ulkopuolinen asioita hoitamaan, alkaa vaikuttaan siltä, että sos viranomaiset , joiden pitäisi ajaa lapsen etua, pistävätkin lapset kärsimään ja pilaavat näiden elämän. Niinkö teidän lapsillenne saa tehdä. Tuosta koulukiusaamisesta senverran, että tuttua on, liiankin tuttua, ei siinä sosiaaliviranomaiset ota kantaa, eihän heidän mielestään koulussa kiusata lapsia, siksi ei ole mitään syytä asiaan puuttua. Siksi tulisi jokaiseen kiusaamiseen puuttua vanhempien HETI, sillä yksikin päivä kiusattuna,
VOI pilata lapsen elämän. Tarkkailkaa lapsianne, kyselkää jokapäivä miten koulussa meni, viekää kiusaukset HETI oikeuteen,
tässähän tätä tulikin.

Pirjo Pietilä kirjoitti:

Realistinen ja ilman tunnekuohua. Äitinä tiedän sen huolen ja hädän mitä lasten sijoitus aiheuttaa. Ja tunteet ovat todella ristiriitaisia, mutta hyvä henkilökunta auttaa selviytymään ja näkemään asioita vähän rauhallisemmin. Kaikki paikat eivät ole Kuttula-Jukola kaltaisia.

Miksi halusin kirjoittaa sinulle vastauksen. Koska en tiedä kertomasi äidin ja hänen raskaana olevan tyttönsä tarinaa, minua kylmäsi äidin kielteinen asenne siihen, että tyttö ei saanut jäädä kotiin.

Mutta asia ei minulle kuulu. Ei siitä sen enempää!

Lue lisää

Kyse oli siitä, että tyttö oppisi heti itse alusta asti ottamaan vastuun lapsestaan (siis että se ei siirry äidille) ja siitä, että tyttö saa luotua normaalin äiti - lapsisuhteen. Periaatteessa tyttö olisi voinut jäädä kotiin, mutta äiti katsoi, että se oli parempi ratkaisu. Ja heidän kohdallaan se oli.

Ent.sioitettu myös kirjoitti:

Kyse oli siitä, että tyttö oppisi heti itse alusta asti ottamaan vastuun lapsestaan (siis että se ei siirry äidille) ja siitä, että tyttö saa luotua normaalin äiti - lapsisuhteen. Periaatteessa tyttö olisi voinut jäädä kotiin, mutta äiti katsoi, että se oli parempi ratkaisu. Ja heidän kohdallaan se oli.

Lue lisää

höösäämässä lapseni lasta, eikä se olisi hyväksi kenellekkään. Viisaasti toimittu!

totta vai tarua kirjoitti:

Joskus on vaikea uskoa näitä kaikkia juttuja. Pakko kai on, kun asioista kertoo kaikki, täällä, lehdissä, tv:ssä, karporaattorissa, ym ym. Tuleeko nykyajan huonostivoivat, rikoksia tekevät, nuoret noista paikoista ?
Mikä paikka suodenniemellä oli (metsäpirtti ? ), onko kokemuksia. Siitähän tuli kans juttua , taisi sekin olla karpossa.
Kyllä noihin asioihin pitäisi saada joku ulkopuolinen asioita hoitamaan, alkaa vaikuttaan siltä, että sos viranomaiset , joiden pitäisi ajaa lapsen etua, pistävätkin lapset kärsimään ja pilaavat näiden elämän. Niinkö teidän lapsillenne saa tehdä. Tuosta koulukiusaamisesta senverran, että tuttua on, liiankin tuttua, ei siinä sosiaaliviranomaiset ota kantaa, eihän heidän mielestään koulussa kiusata lapsia, siksi ei ole mitään syytä asiaan puuttua. Siksi tulisi jokaiseen kiusaamiseen puuttua vanhempien HETI, sillä yksikin päivä kiusattuna,
VOI pilata lapsen elämän. Tarkkailkaa lapsianne, kyselkää jokapäivä miten koulussa meni, viekää kiusaukset HETI oikeuteen,
tässähän tätä tulikin.

Lue lisää

Meillä 6 luokalla alkoi koulukiusaus tyttöjen taholta olivat tyttöni entisiä kavereita ja oltiin yhteydessä kouluun ja sossuun, kuraattoriin.
Miten meni,, kiusaajien vanhemmat väittivät lastani kateelliseksi luuseriksi joka on omituinen siis yksi äideitä sanoi opettajien ja kuraattorin kuullen että lapseni on omituinen keksii juttuja!!!Ja eräs isä että se on kateellinen meidän tytölle ja lapsellista tällaiset palaverit nauroi päälle. Kukaan joilla oli vastuu palaverin kulusta ei puuttunut mitenkään ainoa joka puolusti lastani olin minä istuimme kuin syytettyjen penkillä eikä päinvastoin.
Kysyin perustelua hänen lapsensa oli kertonut kuinka tyttöni oli sanonut opettajalle ettei voi palauttaa koetta minun allekirjoittamana koska koiran pentu oli repinyt sen, mikä oli tosi reppu oli lattialla auki ja sieltä oli sitten purtu mitä hampaisiin oli saatu. Tämä oli omituista valehtelua. Kiusaaminen meni niin pitkälle että rapuillemme kaadettiin roskapusseja ja puhelinhäiriköintiä. yksi helvetti koko vuosi. Tein valituksia yritin vaikka mitä tein kantelun lääniin ja siitä tuli vastaus että kiusaaminen on tosiasia, mutta vaikka opettajat ovat tehneet parhaansa he eivät ole onnistuneet sitä lopettamaan.
eräs tyttö laittoi rivoa ja alhaista tekstiä tyttäreni nimellä toiselle oppilaalle ja kun asiaa alettiin selvittämään, niin rehtori yritti salata lapsen nimen vedoten että hänen mielenterveys kärsii!!!Vasta poliisin kautta ja uhkauksilla tyttö tavoitettiiin vanhemmat tiesi asian, mutta vasta pakon edessä ottivat yhteyttä ja tulivat "muka" anteeksipyytämään...

Sanalla sanoen hirveää!

hurjaa! kirjoitti:

Sanalla sanoen hirveää!

Minusta on tuntunut, että siellä lapsi jotenkin tyhjennetään pahoinpitelemällä ja nälkiinnyttämällä, viemällä oma minuus pois. Sen jälkeen sieluun aletaan syöttämään sellaista, että sosiaalityöntekijät ja sijaisvanhemmat ovat ainoat joihin tulee ja saa turvata. Toiminta on hyvin lähellä lapsisotilaiden värväystä, vanhemmat "tapetaan" tässäkin ja sitten voidaan käyttää lasta omiin tarkoituksiin.
Vastuuseen ei saa tuosta toiminnasta ketään. Lääninhallitus ilmoittaa voimattomuuttaan ja ilmoittaa vastuun olevan sijoittajalla. Sijoittaja ilmoittaa vastuunkantajaksi lääninhallituksen ja hallinto-oikeuden. Kukaan ei oikeasti valvo, mitä siellä Jukolassa tehdään.

nujertaakseen kirjoitti:

Minusta on tuntunut, että siellä lapsi jotenkin tyhjennetään pahoinpitelemällä ja nälkiinnyttämällä, viemällä oma minuus pois. Sen jälkeen sieluun aletaan syöttämään sellaista, että sosiaalityöntekijät ja sijaisvanhemmat ovat ainoat joihin tulee ja saa turvata. Toiminta on hyvin lähellä lapsisotilaiden värväystä, vanhemmat "tapetaan" tässäkin ja sitten voidaan käyttää lasta omiin tarkoituksiin.
Vastuuseen ei saa tuosta toiminnasta ketään. Lääninhallitus ilmoittaa voimattomuuttaan ja ilmoittaa vastuun olevan sijoittajalla. Sijoittaja ilmoittaa vastuunkantajaksi lääninhallituksen ja hallinto-oikeuden. Kukaan ei oikeasti valvo, mitä siellä Jukolassa tehdään.

Lue lisää

alkkikset käy myllyhoidon ja kokevat sen rankkana aivopesuna, mutta he saavat tilalle jotain raittiuden.

Lapset ja nuoret myllyhoidetaan, tyhjäksi ja tilalle ei anneta oikeita eväitä, vaan pelko ja nujerrettu luonne..

Nuorella alle 16-18 vuotiaalla eivät aivot ole vielä täysin kehittyneet vaan tunnepuoli on hallitsevampi ja silloin vastuullisen aikuisen pitäisi olla tavallaan se järki joka hillitsee tunneimpulssien mukaan toimimista ja opastaa.
Jos nuori tässä vaiheessa nujerretaan ja hän ei ole vielä valmis järjellä ymmärtämään kaikkea, mitä ja miksi hänelle tapahtuu niin uskon että seurauksena on elinikäiset tunne-elämän vauriot joita ei korjata millään, alistaminen, hallinta, pelko ja ahdistus, sitten kun alkaa vielä uskoa olevansa huono ja ansainnut huonoa kohtelua niin miten siitä selviää tasapainoiseksi aikuiseksi??

Kysymys, miten Jukolasta aikuistuneet nuoret ovat pärjänneet elämässään ja ovatko he valmiit antamaan kasvot näille tapahtumille?

en ole keskustellut täällä aiemmin niin etten paljon asioista tiedä voihan olla että ovat sen jo tehneet.

totta vai tarua kirjoitti:

Joskus on vaikea uskoa näitä kaikkia juttuja. Pakko kai on, kun asioista kertoo kaikki, täällä, lehdissä, tv:ssä, karporaattorissa, ym ym. Tuleeko nykyajan huonostivoivat, rikoksia tekevät, nuoret noista paikoista ?
Mikä paikka suodenniemellä oli (metsäpirtti ? ), onko kokemuksia. Siitähän tuli kans juttua , taisi sekin olla karpossa.
Kyllä noihin asioihin pitäisi saada joku ulkopuolinen asioita hoitamaan, alkaa vaikuttaan siltä, että sos viranomaiset , joiden pitäisi ajaa lapsen etua, pistävätkin lapset kärsimään ja pilaavat näiden elämän. Niinkö teidän lapsillenne saa tehdä. Tuosta koulukiusaamisesta senverran, että tuttua on, liiankin tuttua, ei siinä sosiaaliviranomaiset ota kantaa, eihän heidän mielestään koulussa kiusata lapsia, siksi ei ole mitään syytä asiaan puuttua. Siksi tulisi jokaiseen kiusaamiseen puuttua vanhempien HETI, sillä yksikin päivä kiusattuna,
VOI pilata lapsen elämän. Tarkkailkaa lapsianne, kyselkää jokapäivä miten koulussa meni, viekää kiusaukset HETI oikeuteen,
tässähän tätä tulikin.

Lue lisää

Eikös sitä Metsäpirttiä pitänyt joku Pitkäjärven pariskunta josta toinen taisi saada vankeustuomion. Tietääkö joku mistä tuomio tuli vai tuliko. Lasten pito taisi siellä jo loppua.

Mutta minulla on se etu tällä hetkellä, että toinenkin tyttöni on vapautumassa sijoitus"helvetistä". Tämä paikka kyllä on ollut asiallinen ja tyttöni on saanut vaatteita ja ruokaa.

Kun hänet sijoitettiin siihen laitokseen ja hän oli tavannut muita entisiä ja silloisia eri laitoksiin sijoitettuja nuoria, niin nuoret olivat keskenään puhuneet siitä, että tyttöni sijoituspaikka on yksi maamme parhaimmista laitoksista. Ja parin vuoden aikana olen tullut huomaamaan, että siellä osataan ottaa myös tunteet ja vanhemmat huomioon.

Mutta, mutta puhut asiaa.

neuvo, ei ole kait sitä elämänkoulua jolla pohjalla seisovat. Heiltähän on viety/ryöstetty pahimmassa tapauksessa lapset ja siinä samalla mahdollisuus oppia elämään kasvavan lapsen kanssa. Ymmärrän heitä joten ei sitä kokemusta ole eikä sitä lukemalla opita. Muiden syyttelyt taas ovat aivan turhia provojuttuja. Täällä on vain joku biovanhempi joka on sympaattinen ja hyvin empaattinen ajatteleva äiti hänen laisiaan täällä kaivataan lisää. Mutta ei kaikilla ole tietskaria koska elämä on mennyt muutenkin pieleen.
Olen biovanhempi ja en kannusta juttuja kuten ilman kenkiä ja harrastuksia niin että rahat ei riitä jne.jne.

bioäidit toisiaan kirjoitti:

neuvo, ei ole kait sitä elämänkoulua jolla pohjalla seisovat. Heiltähän on viety/ryöstetty pahimmassa tapauksessa lapset ja siinä samalla mahdollisuus oppia elämään kasvavan lapsen kanssa. Ymmärrän heitä joten ei sitä kokemusta ole eikä sitä lukemalla opita. Muiden syyttelyt taas ovat aivan turhia provojuttuja. Täällä on vain joku biovanhempi joka on sympaattinen ja hyvin empaattinen ajatteleva äiti hänen laisiaan täällä kaivataan lisää. Mutta ei kaikilla ole tietskaria koska elämä on mennyt muutenkin pieleen.
Olen biovanhempi ja en kannusta juttuja kuten ilman kenkiä ja harrastuksia niin että rahat ei riitä jne.jne.

Lue lisää

kirjoittaa ja näin ollen tiedät kuka neuvoo ja kuka jättää neuvomatta!

Helvetin hyvä juttu, että on ihmisiä, jotka TIETÄVÄT noinkin paljon asioita.

bioäidit toisiaan kirjoitti:

neuvo, ei ole kait sitä elämänkoulua jolla pohjalla seisovat. Heiltähän on viety/ryöstetty pahimmassa tapauksessa lapset ja siinä samalla mahdollisuus oppia elämään kasvavan lapsen kanssa. Ymmärrän heitä joten ei sitä kokemusta ole eikä sitä lukemalla opita. Muiden syyttelyt taas ovat aivan turhia provojuttuja. Täällä on vain joku biovanhempi joka on sympaattinen ja hyvin empaattinen ajatteleva äiti hänen laisiaan täällä kaivataan lisää. Mutta ei kaikilla ole tietskaria koska elämä on mennyt muutenkin pieleen.
Olen biovanhempi ja en kannusta juttuja kuten ilman kenkiä ja harrastuksia niin että rahat ei riitä jne.jne.

Lue lisää

välistä, ja jo pelkkä oman tarinan kertominen voi auttaa toista oivaltamaan ja toimimaan. Ei ole kakta samanlaista tarinaa eikä ihmistä. Eikä ole missään kirjoitettu oikeaa tapaa elää.

lukea rivienkin kirjoitti:

välistä, ja jo pelkkä oman tarinan kertominen voi auttaa toista oivaltamaan ja toimimaan. Ei ole kakta samanlaista tarinaa eikä ihmistä. Eikä ole missään kirjoitettu oikeaa tapaa elää.

Lue lisää

Että voimme kertoa tarinoitamme toisillemme. Jo pelkästään siitä voi saada apua ja voimaa. Joskus joku on kokenut jotain sellaista, mistä on laajemminkin hyötyä muille. Esim. jos joutuu oikeuden kuultavaksi huostaanoton purkamisen käsittelyssä. Silloin voi todella olla hyötyä kun on kuullut muilta, mitä siellä tapahtuu ja mitä pitää ottaa huomioon.

Tällaisilta tärkeiltä jutuilta vaan kaikenmaailman riehujat vievät huomiota. Ja aiheuttavat sen, että asialliset keskustelijat lähtevät täältä muualle, eikä täältä(kään) saa enää sitä vertaistukea ja apua.

olet pitänyt huolen tiedottamisesta.
Se ei ole äitiyttä eikää kypsää aikuisuutta.
Todellisuus on siis vielä karmeampaa onneksi lapsesi saavat olla huostassa siellä jossakin muualla.
Eli missä meni elämäsi pieleen meinaan oikeasti enkä sitä kuinka lapsesi vietiin aivan syyttä.

joita kerrot että kirjoitti:

olet pitänyt huolen tiedottamisesta.
Se ei ole äitiyttä eikää kypsää aikuisuutta.
Todellisuus on siis vielä karmeampaa onneksi lapsesi saavat olla huostassa siellä jossakin muualla.
Eli missä meni elämäsi pieleen meinaan oikeasti enkä sitä kuinka lapsesi vietiin aivan syyttä.

Lue lisää

ja miten määrittelet kypsän aikuisuuden. Onko kypsä aikuinen sosiaalityöntekijä, joka valehtee tuhoten perheen ja tuhoten lasten elämän? Onko kypsä aikuinen sijaisvanhempi, joka ei huolehdi hänelle uskotuiden lasten perustarpeista vaan tuhlaa rahat omiin mielihaluihinsa?

Kerro, mikä on kypsä aikuinen!

joita kerrot että kirjoitti:

olet pitänyt huolen tiedottamisesta.
Se ei ole äitiyttä eikää kypsää aikuisuutta.
Todellisuus on siis vielä karmeampaa onneksi lapsesi saavat olla huostassa siellä jossakin muualla.
Eli missä meni elämäsi pieleen meinaan oikeasti enkä sitä kuinka lapsesi vietiin aivan syyttä.

Lue lisää

silloin kun VALEHTELEVA sosiaalityöntekijä otti lapseni huostaan. Minä vaan puolustin lasteni etua. Ja samalla olen puolustanut muidenkin lasten etua.

Ja se on tiedossa kaikilla. Lasta ei saa ryöstää eikä henkisesti raiskata. Lasten tarpeista pitää pitää huoli, "köyhänkin" palkkansa sijaislapsista vetävän sijaisperheen!

meni pieleen kirjoitti:

silloin kun VALEHTELEVA sosiaalityöntekijä otti lapseni huostaan. Minä vaan puolustin lasteni etua. Ja samalla olen puolustanut muidenkin lasten etua.

Ja se on tiedossa kaikilla. Lasta ei saa ryöstää eikä henkisesti raiskata. Lasten tarpeista pitää pitää huoli, "köyhänkin" palkkansa sijaislapsista vetävän sijaisperheen!

Lue lisää

Kyse on perheiden raiskauksista ja pahoinpitelyistä joita suorittavat sossu ja sijarit.