Olen monasti pohtinut, miksi tunteet voi vaihtua äärimmäisyydestä toiseen?
Otetaanpa esimerkiksi aviopari.
Nuorena tykätään ja ihastutaan sitten rakastutaan. Kaikki tunteet ovat herkät toista ihmistä kohtaan.
Kun sitten sattuu käymään niin että, avioliitto purkaantuu.
Samaa suurta ihmistä, jota niin paljon rakastit, alat tuntea nekatiiivisia tunteita. jopa niin paljon että, alat vihata.
Olen lukenut kirjoituksen, jossa oli tästä kirjoitus.
Siinä muistaakseni luki näin, rakkauden tunne on niin voimakas tunne, toista ihmistä kohtaan, että juuri siksi rakkaus voi muuttua vihaksi.
Onko mielipiteitä? Tästä olisi mukava keskustella.
Otetaanpa esimerkiksi aviopari.
Nuorena tykätään ja ihastutaan sitten rakastutaan. Kaikki tunteet ovat herkät toista ihmistä kohtaan.
Kun sitten sattuu käymään niin että, avioliitto purkaantuu.
Samaa suurta ihmistä, jota niin paljon rakastit, alat tuntea nekatiiivisia tunteita. jopa niin paljon että, alat vihata.
Olen lukenut kirjoituksen, jossa oli tästä kirjoitus.
Siinä muistaakseni luki näin, rakkauden tunne on niin voimakas tunne, toista ihmistä kohtaan, että juuri siksi rakkaus voi muuttua vihaksi.
Onko mielipiteitä? Tästä olisi mukava keskustella.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Rakkaus ja viha ovat sisaruksia. Läheisimmälle ihmiselle uskaltaa purkaa ne ikävät asiat, vaan tuleeko sanottua ääneen ne hyvän mielen tunteet ja tuleeko tunnustettua erehtyneensä. Ollaan vain hiljaa puhumatta pukaktamatta, ja sitten ihmetellään mihin se rakkaus katosi.
Näin jälkiviisaana huomaa, että ei olisi saanut pitää itsellään kielteisiä tunteitakaan, puhuminen olisi kenties parantanut epäkohdat. Jääräpäisesti odotti vain toisen muuttuvan ja kun ei, niin "kasvettiin erilleen".
Ajanmyötä muuttuvat tunteet ,ja kaikki muukin
miten suhtautuu asioihin. Siis asioden merkitys.
Elämään kuuluu muutokset joten taiteilemme siinä
ristiaallokossa , ja vene keikkuu mutta ei vielä
uppoa.Ennenkuin syytämme lähimmäistämme kaikesta.