IHMISET HEI!!!!

Olen juuri samaa mieltä kanssasi!
Tiedän miltä tuntuu hoitaa nagoran karvoja,välillä on ihan mahdottomia paakkuja joita on vaikea hoitaa jne.Minullakin on angora kanin risteytys,todella karvakas yksilö.Eipä ole uutta jos sateinen kesä huopaannuttaa eläimen karvat..*Huoh!*

lapsista ja kaneista. Sitä tuossa alkuperäisessä viestissä ihmettelen miksi eläinsuojeluyhdistys antaa kanin niin huonossa kunnossa uudelle omistajalle? Olen itsekin käynyt Hesyssä katsomassa eläimiä ja ne oli hoidettu ennen uuteen kotiin lähettämistä. No kyllä pupusi siitä kesyyntyy ja kunto paranee hyvässä hoidossa.

Mut kani on lapsiperheen lemmikki. Olis kiva kuulla että millä perusteella sä ton leiman lapsiperheeseen lyöt? Sulla ei kai lapsia vielä ole?

Ihan suoraan sanottuna tämmöset viestit pistää todella vihaks...

Serika kirjoitti:

Mut kani on lapsiperheen lemmikki. Olis kiva kuulla että millä perusteella sä ton leiman lapsiperheeseen lyöt? Sulla ei kai lapsia vielä ole?

Ihan suoraan sanottuna tämmöset viestit pistää todella vihaks...

Jos sulla on lapsia ja sä väität etteivät lapset ole kovaäänisiä (kaneilla on äärimmäisen herkkä kuulo ja kovat äänet sattuvat sitä) ja että teillä on täysin normaali, rauhallinen kani, joka ei pure eikä ole muutenkaan aggressiivinen, olet onnistunut pitämään kanisi hyvin erossa lapsistasi.
Vaikka itsellläni ei lapsia vielä olekaan, olen nähnyt AIVAN TARPEEKSI häiriintyneitä, yliarkoja entisten lapsiperheiden kaneja jotta voisin sanoa että kani on lapsiperheen lemmikki. Sitä se nimittäin ei ole vaikka pörröinen ja suloinen pehmolelun näköinen onkin.

Vilja kirjoitti:

Jos sulla on lapsia ja sä väität etteivät lapset ole kovaäänisiä (kaneilla on äärimmäisen herkkä kuulo ja kovat äänet sattuvat sitä) ja että teillä on täysin normaali, rauhallinen kani, joka ei pure eikä ole muutenkaan aggressiivinen, olet onnistunut pitämään kanisi hyvin erossa lapsistasi.
Vaikka itsellläni ei lapsia vielä olekaan, olen nähnyt AIVAN TARPEEKSI häiriintyneitä, yliarkoja entisten lapsiperheiden kaneja jotta voisin sanoa että kani on lapsiperheen lemmikki. Sitä se nimittäin ei ole vaikka pörröinen ja suloinen pehmolelun näköinen onkin.

Kani ei ole koskaan purrut ketään, eikä ole yrittänyt. Eikä hän ole arka, edes lastani kohtaan. Tai minusta ei arka kani loiki korvat höröllä syliin...=)

Tottakai lapsiperheessä on aivan erillainen äänimailma, mutta niin on joka paikassa. Ihan yhtä kauan menee totutteluun oli lapsia tai ei.

Kaikki lapset on erillaisia eläinten kanssa. Osa osaa luonnostaa olla ja osan täytyy totutella. Ja osa totuttelusta huolimati ei osaa olla. Mutta yleistäminen on aina väärin.

Serika kirjoitti:

Kani ei ole koskaan purrut ketään, eikä ole yrittänyt. Eikä hän ole arka, edes lastani kohtaan. Tai minusta ei arka kani loiki korvat höröllä syliin...=)

Tottakai lapsiperheessä on aivan erillainen äänimailma, mutta niin on joka paikassa. Ihan yhtä kauan menee totutteluun oli lapsia tai ei.

Kaikki lapset on erillaisia eläinten kanssa. Osa osaa luonnostaa olla ja osan täytyy totutella. Ja osa totuttelusta huolimati ei osaa olla. Mutta yleistäminen on aina väärin.

Miksi minä olen samaa mieltä kuin Vilja? No kasvatan kaneja. Tiedän että on niitä jotka sopeutuvat lapsi perheeseen ja ovat hyvä luonteisia. Ilmeisesti omistat hyvä hermoisen kanin. Ehkä uroksen? (Niissä ilmenee vähemmän agresiivisuutta ja pesän puolustus vaisto ei ole niin kova.) Naaraat sattavat vahtia myös häkkiä todella raivoisasti. Osa saattaa tulla myös todella vihaisiksi ja agresiivisiksi jos ne hermostuvat. Kani ei ymmärrä että lapsi on pieni. Kani on mielestäni villi eläin eikä kuten lapsia sietävä kissa. Olen saanut tarpeekseni soitoista: " Myymäsi kani on ilkeä se puri lastani ja sen kaveria kun ne leikkivät sen kanssa, Nyt tahdon rahani takaisin! ja palautan tai tapan tämän hullun kanin"
Totta kai on sosiaalisia mukavia kaneja mutta se on paljolti luonne kysymys. Omalle lapselleni en hankkisi kania! Ja jos joku pitäisi hankkia niin uros.

Siisi kirjoitti:

Miksi minä olen samaa mieltä kuin Vilja? No kasvatan kaneja. Tiedän että on niitä jotka sopeutuvat lapsi perheeseen ja ovat hyvä luonteisia. Ilmeisesti omistat hyvä hermoisen kanin. Ehkä uroksen? (Niissä ilmenee vähemmän agresiivisuutta ja pesän puolustus vaisto ei ole niin kova.) Naaraat sattavat vahtia myös häkkiä todella raivoisasti. Osa saattaa tulla myös todella vihaisiksi ja agresiivisiksi jos ne hermostuvat. Kani ei ymmärrä että lapsi on pieni. Kani on mielestäni villi eläin eikä kuten lapsia sietävä kissa. Olen saanut tarpeekseni soitoista: " Myymäsi kani on ilkeä se puri lastani ja sen kaveria kun ne leikkivät sen kanssa, Nyt tahdon rahani takaisin! ja palautan tai tapan tämän hullun kanin"
Totta kai on sosiaalisia mukavia kaneja mutta se on paljolti luonne kysymys. Omalle lapselleni en hankkisi kania! Ja jos joku pitäisi hankkia niin uros.

Vanhemmilta voi puuttua kyky luoda oikeanlainen side pupun ja lapsen välille. Naaran pesän puolustuvietti harvemmin koskee ruokkivaa ihmsistä, tai yhdestäkään eläimestä n ole kuullut joka ruokkivaa kättä olisi purrut.

Vaikka lapsi on pieni, ymmärtää lapsi että kani on pienempi ja ennen kaikkea elävä. Meillä on tehty selväksi että kaniin ei kosketa ellei kani itse niin tahdo. Toki meillä on tilanteita joihin mun täytyy puuttua, esim. tyttö halaa liian lujaa mielestäni kania. Kania tuo ei ole haitannut, kani kun kerta toisen jälkeen jatkaa hakeutumista lapsen syliin.

Meillä kani kuitenki oikeasti on mun lemmikki (vaikka puhutaan lapseni kanina) jonka oon ottanut rakkaudesta kaneihin. Tiedän jonkin verran kaneista (ollut jo ennen lasta) joten tiedän jotain kanin käyttäymisestä. Jos kani joskus tulevaisuudessa satttuu hermostumaan ja puree lasta, tiedän että vika on silloin lapsessa.

Jokanen lapsi ja jokanen kani on erillaine, koskaan ei voi sanoa ei koskaan. Mun siskon tyttö 2,5v, on sellanen että sillä on luonnostaan kyky olla eläinten kanssa vaikkei niillä kotona ole eikä tule (allergia). Jo ekalla kerran kun hän piti pupuamme sylissä, pupu nuoli tytön kasvoja ja narskutteli hampaita. Vertailun vuoksi voin kertoa että ensimmäinen kerta kun mä pidin kania sylissäni ei kani ollut noin selvästi oloonsa tyytyväinen.
Sitten taas veljelläni on poika, 5v, joka on kasvanut kahden koiran kanssa. Silti hänellä ei ole ymmärrystä miten koirien kanssa tulisi olla. Onneksi kyseessä on koirat, ne käsittää että kyseessä on lapsi.

Omani on jotain tuosta välistä, ei mitenkään ilmiömäinen, mutta osaa kuitenkin olla. Tajuaa että pupun on annettava olla, mutta otteet on kömpelömpiä kuin aikuisilla. Eli luonne kysymys se on lapsienkin kohdalla =)

Serika kirjoitti:

Vanhemmilta voi puuttua kyky luoda oikeanlainen side pupun ja lapsen välille. Naaran pesän puolustuvietti harvemmin koskee ruokkivaa ihmsistä, tai yhdestäkään eläimestä n ole kuullut joka ruokkivaa kättä olisi purrut.

Vaikka lapsi on pieni, ymmärtää lapsi että kani on pienempi ja ennen kaikkea elävä. Meillä on tehty selväksi että kaniin ei kosketa ellei kani itse niin tahdo. Toki meillä on tilanteita joihin mun täytyy puuttua, esim. tyttö halaa liian lujaa mielestäni kania. Kania tuo ei ole haitannut, kani kun kerta toisen jälkeen jatkaa hakeutumista lapsen syliin.

Meillä kani kuitenki oikeasti on mun lemmikki (vaikka puhutaan lapseni kanina) jonka oon ottanut rakkaudesta kaneihin. Tiedän jonkin verran kaneista (ollut jo ennen lasta) joten tiedän jotain kanin käyttäymisestä. Jos kani joskus tulevaisuudessa satttuu hermostumaan ja puree lasta, tiedän että vika on silloin lapsessa.

Jokanen lapsi ja jokanen kani on erillaine, koskaan ei voi sanoa ei koskaan. Mun siskon tyttö 2,5v, on sellanen että sillä on luonnostaan kyky olla eläinten kanssa vaikkei niillä kotona ole eikä tule (allergia). Jo ekalla kerran kun hän piti pupuamme sylissä, pupu nuoli tytön kasvoja ja narskutteli hampaita. Vertailun vuoksi voin kertoa että ensimmäinen kerta kun mä pidin kania sylissäni ei kani ollut noin selvästi oloonsa tyytyväinen.
Sitten taas veljelläni on poika, 5v, joka on kasvanut kahden koiran kanssa. Silti hänellä ei ole ymmärrystä miten koirien kanssa tulisi olla. Onneksi kyseessä on koirat, ne käsittää että kyseessä on lapsi.

Omani on jotain tuosta välistä, ei mitenkään ilmiömäinen, mutta osaa kuitenkin olla. Tajuaa että pupun on annettava olla, mutta otteet on kömpelömpiä kuin aikuisilla. Eli luonne kysymys se on lapsienkin kohdalla =)

hmm...
Lapset ja kanit ovat risti riitainen juttu...
Mutta kun itse olin pieni, niin äidilläni oli pepe-pupu ja manta-kissa.(En muista sitä selvästi kun olin kuitankin pikkuinen)

Kummallakin oli vaikeuksia sopeutua lapseen joka hyppi ja pomppi sinne ja tänne. Manta ei koskaan sopeutunutkaan... aina olin verillä kun menin edes 50cm lähemmäs kissaa. Mutta pepe oli toinen juttu.. Se oli päivisin pois häkistä(oli oppinut sisä siisteyttä vähän) niin se piti pikkulapsista... se ei välittänyt vaikka serkkuni vetäisi sitä kerran viiksistä..(hetken oli piilossa) mutta tuli sitten taas kerjäämään rapsutuksia... Mitä koira olisi sanonut vaikka tietäisikin että kyseessä olisi pikkulapsi? luultavammin murissut vähintään... ehkä myöskin näykkässyt puolustukseksi..

Noh kaneja on erilaisia... kuten on eri värisiä ja kaiken kokoisia, pysty tai lurppa korvaisia.
Onhan jokainen kani erilainen muutenkin luonteeltaan... ei omat kanini ole olenkaan olleet samanlaisia.. Joku on nopea oppimaan, toinen on agressiivinen jos ruoka on myöhässä joku on agressiivinen kun herätetään ja toinen tykkään kun herätetään pomppimaan...

Ei ole kahta samanlaista kania... Myöskin KANIN lähtöpaikka(syntymä koti) on syyllinen jos kani ei siedä pienintäkään meteliä..

Itselleni olen hankkinut vähän eripaikoista kaneja ja huomaa tottusmus erot nopeasti...
Aivastus pelästyttää yhden kanini ja hiljaisuus saa yhden kanini hysteeriseksi ja se alkaa kolistella oman hakkinsä etu-ovea hammaillaan että jotain ääntä on...

Että kani on kaikkiin perheisiin sopeutuvainen KUNHAN ON VAAN SITÄ TAITOA SOPEUTTAA KANI EIKÄ YRITÄ SOPEUTTAA KANIA LIIAN NOPEASTI UUSIIN ASIOIHIN!!!

Ei ihminenkään kauheen nopeasti siihen totu että pitää mennä nukkumaan 18 ja herätä 01 yöllä!
Tai että pitäisi käydä ulostamassa vain kolme kertaa päivässä!
tai että sinulle tarjoiltaisiin kaksi pientä atreiaa päivässä ja muuta et saisikaan syödä...

Laittakaa itsenne kanin rooliin ja ajatelkaa vähän! kyllä itsekkin lapseen pystyy sopeutumaan vaikka se välillä huutaisikin!!!

Minna kirjoitti:

hmm...
Lapset ja kanit ovat risti riitainen juttu...
Mutta kun itse olin pieni, niin äidilläni oli pepe-pupu ja manta-kissa.(En muista sitä selvästi kun olin kuitankin pikkuinen)

Kummallakin oli vaikeuksia sopeutua lapseen joka hyppi ja pomppi sinne ja tänne. Manta ei koskaan sopeutunutkaan... aina olin verillä kun menin edes 50cm lähemmäs kissaa. Mutta pepe oli toinen juttu.. Se oli päivisin pois häkistä(oli oppinut sisä siisteyttä vähän) niin se piti pikkulapsista... se ei välittänyt vaikka serkkuni vetäisi sitä kerran viiksistä..(hetken oli piilossa) mutta tuli sitten taas kerjäämään rapsutuksia... Mitä koira olisi sanonut vaikka tietäisikin että kyseessä olisi pikkulapsi? luultavammin murissut vähintään... ehkä myöskin näykkässyt puolustukseksi..

Noh kaneja on erilaisia... kuten on eri värisiä ja kaiken kokoisia, pysty tai lurppa korvaisia.
Onhan jokainen kani erilainen muutenkin luonteeltaan... ei omat kanini ole olenkaan olleet samanlaisia.. Joku on nopea oppimaan, toinen on agressiivinen jos ruoka on myöhässä joku on agressiivinen kun herätetään ja toinen tykkään kun herätetään pomppimaan...

Ei ole kahta samanlaista kania... Myöskin KANIN lähtöpaikka(syntymä koti) on syyllinen jos kani ei siedä pienintäkään meteliä..

Itselleni olen hankkinut vähän eripaikoista kaneja ja huomaa tottusmus erot nopeasti...
Aivastus pelästyttää yhden kanini ja hiljaisuus saa yhden kanini hysteeriseksi ja se alkaa kolistella oman hakkinsä etu-ovea hammaillaan että jotain ääntä on...

Että kani on kaikkiin perheisiin sopeutuvainen KUNHAN ON VAAN SITÄ TAITOA SOPEUTTAA KANI EIKÄ YRITÄ SOPEUTTAA KANIA LIIAN NOPEASTI UUSIIN ASIOIHIN!!!

Ei ihminenkään kauheen nopeasti siihen totu että pitää mennä nukkumaan 18 ja herätä 01 yöllä!
Tai että pitäisi käydä ulostamassa vain kolme kertaa päivässä!
tai että sinulle tarjoiltaisiin kaksi pientä atreiaa päivässä ja muuta et saisikaan syödä...

Laittakaa itsenne kanin rooliin ja ajatelkaa vähän! kyllä itsekkin lapseen pystyy sopeutumaan vaikka se välillä huutaisikin!!!

No omistan itse eläimen jota olen ruokkinut sen ollessa pieni kädestä. No kyllä se nyt myös tulee silitettäväksi, mutta puolustaa häkkiä niin paljon että on käynyt käteeni kiinni monesti... Vieraitten jalkoihin se saattaa hyökätä (ei pure mutta uhkailee)! Se kani on muuten todella upea luonne ja sille on annettu kyllä pienenä paljon aikaa mutta se ei poista tätä tapaa. Tiedän että tämä kanisuku on aika äkäistä muutenkin. Ne kyllä ovat sitten toisaalta todella uskollisia luonteita. Mutta yhden ihmisen kaneiksi sopivia. En voisi kuvitella mitä tulisi jos tällainen kani joutuisi lapsiperheeseen. Mutta sitten esim. luppa suku on aika hyvin toimeen tulevia ihmisen kanssa. Eli eroja löytyy... Myös rodun jalostuksella on usein syynsä siihen miten kani suhtautuu ihmiseen. Mielestäni yksilölliset kanejan väliset luonne erot ovat ratkaisevia. Ostin esim. yhden kanini kasvattajalta jolla oli n.80 kania ja poikanen asui 20 muun poikasen kanssa samassa. Sitä ei siis pahemmin oltu käsitelty. Silti se tuli luokse ja piti rapsutuksesta. Ystävystyttiin melko heti. Eli pitkälti tämä on kanin luonne kysymys. Ja arkakin kani voi sopeutua ja tottua ihmiseen ja lapsiinkin.
Tottakai on erilaisia lapsia. Ja tietenkin on paljon vanhemmista kiinni miten lapsen ja kanin kohtaaminen sujuu.

siisi kirjoitti:

No omistan itse eläimen jota olen ruokkinut sen ollessa pieni kädestä. No kyllä se nyt myös tulee silitettäväksi, mutta puolustaa häkkiä niin paljon että on käynyt käteeni kiinni monesti... Vieraitten jalkoihin se saattaa hyökätä (ei pure mutta uhkailee)! Se kani on muuten todella upea luonne ja sille on annettu kyllä pienenä paljon aikaa mutta se ei poista tätä tapaa. Tiedän että tämä kanisuku on aika äkäistä muutenkin. Ne kyllä ovat sitten toisaalta todella uskollisia luonteita. Mutta yhden ihmisen kaneiksi sopivia. En voisi kuvitella mitä tulisi jos tällainen kani joutuisi lapsiperheeseen. Mutta sitten esim. luppa suku on aika hyvin toimeen tulevia ihmisen kanssa. Eli eroja löytyy... Myös rodun jalostuksella on usein syynsä siihen miten kani suhtautuu ihmiseen. Mielestäni yksilölliset kanejan väliset luonne erot ovat ratkaisevia. Ostin esim. yhden kanini kasvattajalta jolla oli n.80 kania ja poikanen asui 20 muun poikasen kanssa samassa. Sitä ei siis pahemmin oltu käsitelty. Silti se tuli luokse ja piti rapsutuksesta. Ystävystyttiin melko heti. Eli pitkälti tämä on kanin luonne kysymys. Ja arkakin kani voi sopeutua ja tottua ihmiseen ja lapsiinkin.
Tottakai on erilaisia lapsia. Ja tietenkin on paljon vanhemmista kiinni miten lapsen ja kanin kohtaaminen sujuu.

Mun eka kani oli todella antisosiaalinen. Se oli todella vihanen täti (ja laiska), mä olin ainoo ihminen (tai ylipäänsä elävä) joka sitä sai mennä häiritsemään hänen rauhaansa. Se kävi muihin kiinni, tai pissi päälle. Juoksipa sitä siskon sakemmannikin häntä koipien välissä karkuun =) Joka ainoo mun kaveri, ja koko muu perhe oli sitä mieltä että se oli hullu. Musta se oli vaan persoonallinen. Aivan ihana jänöjussi... Voi nyt tuli ihan ikävä...

Idea kuitenkin oli että joo tosissaan, ne kanitkin on tosi erilaisia. Nössöä en olisi päästänyt lasta lähellekkään.

Serika kirjoitti:

Kani ei ole koskaan purrut ketään, eikä ole yrittänyt. Eikä hän ole arka, edes lastani kohtaan. Tai minusta ei arka kani loiki korvat höröllä syliin...=)

Tottakai lapsiperheessä on aivan erillainen äänimailma, mutta niin on joka paikassa. Ihan yhtä kauan menee totutteluun oli lapsia tai ei.

Kaikki lapset on erillaisia eläinten kanssa. Osa osaa luonnostaa olla ja osan täytyy totutella. Ja osa totuttelusta huolimati ei osaa olla. Mutta yleistäminen on aina väärin.

Joissain tilanteissa yleistäminen ei ole väärin, ja tämä asia on yksi niistä. Olen toiminut kaltoinkohdeltujen eläinten kanssa ja jo nyt olen nähnyt kymmeniä lapsiperheistä tulleita, häiriintyneitä ja arkoja kaneja, joiden luottamuksen voittaminen vie aikaa valtavasti. Olen iloinen saadessani kuulla että teidän perheessänne kani kuulostaa olevan iloinen, pirteä ja loistavasti hoidettu, mutta kanin "tottumisen" meluun, en tiedä vastaukseksi muuta kuin kanin luontaisen kuulon heikkenemisen... Mutta pääasia on kuitenkin terve ja onnellinen kani, ihanaa kuulla että on myös lapsiperheitä joissa eläintä kohdellaan elävänä ja tuntevana, perheenjäsenenä eikä pehmeänä leikkikaluna...
Pyydän anteeksi yleistystäni, eläinrakkaana ihmisenä ja kaninomistajana niin monien, onnettomien ja perin pohjin säikkyjen kaniparkojen näkeminen saa yleistämään, ja vain etteivät ihmiset edes kokeilisi kania perhelemmikkinä ennenkuin ovat varmoja lasten kypsyydestä ja täydestä ymmärryksestä kanin suhteen.

Noh ajattelin ensin ottaa yhden rotan ja sitten ottaa vähän ajan päästä toisen.. ja nyt olen hankkimassa toista rottaa.. nekin on niin veikeitä jyrsijöitä.. fiksuja ja nopeita oppimaan..

pelastaja tytönen kirjoitti:

Noh ajattelin ensin ottaa yhden rotan ja sitten ottaa vähän ajan päästä toisen.. ja nyt olen hankkimassa toista rottaa.. nekin on niin veikeitä jyrsijöitä.. fiksuja ja nopeita oppimaan..

Et sitten ilmeisesti ole ottanut tarpeeksi selvää rotista ennenkuin sellaisen itsellesi hankit. Minua niin vihastuttaa _yhden_ rotan omistajat, sillä rottahan todellakin on LAUMAELÄIN! Rotta ei ole onnellinen asuessaan yksin ihmisen kanssa, sillä eihän rottaraukalla ole ketään kenen kanssa tehdä rotille luonnollisia asioita. Ja jos olet pitänyt rottaasi jo kauemman aikaa yksin, niin se tuskin enää lajitoveria hyväksyy.. rottasi on saattanut unohtaa rottien välisen keskustelutaidon, jolloin se ei voi enää kommunikoida kunnolla toisten rottien kanssa.
Toivottavasti hankit rotallesi pian kaverin (tai kaksi, jos rottasi on jo jonkin aikaa ollut yksin -> tuskin tulee toimeen vain yhden pikkurotan kanssa) ja mukava, että otit tuon löytökanin hoitoosi.

http://personal.inet.fi/yhdistys/Skey