Isä yleensä keväällä pikesi veneet, kun ne oli auringossa haristuneet. Sitten pistettiin rysät
jokeen ja haukia tuli melkoiset määrät. Rysän
laittaminen oli vain joskus ongelmallista, kun lapsilla ja vaimolla ei tahtonut vene pysyä paikallaan virtaavassa joessa. Kerran isä sai
13-kiloisen hauen ja siitähän puhetta riitti.
Mutta ei se kuvaa halunnut siitä.
jokeen ja haukia tuli melkoiset määrät. Rysän
laittaminen oli vain joskus ongelmallista, kun lapsilla ja vaimolla ei tahtonut vene pysyä paikallaan virtaavassa joessa. Kerran isä sai
13-kiloisen hauen ja siitähän puhetta riitti.
Mutta ei se kuvaa halunnut siitä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Metsä on täynnä herkkuja: mustikoita, puolukoita, karpaloita,lakkoja ja sieniä koko kirjo. Ja kalliita ovat kaupasta ostaa. Kerrohan, mitä marjastat ja sienestät? Jospa siitä muutkin innostuisivat. Aika mukava lisä eläkkeeseen on tämä marja-sieniharrastus. Eikö vaan? Itse olen ajatellut keskittyä tänä vuonna mustikoihin, puolukoihin ja sekasieniin. Saapa nähdä, tuleeko ajatuksesta totta. Pidän metsässä kävelystä. Jos marjat ja sienet siinä kylkiäisenä mukana tulevat, niin kaksinkertainen ilohan se on. Kertoilehan omia marja & sieni-kokemuksiasi, nykyisiä tai menneitä. Olisi mukavaa, ainakin minun mielestäni...
Äiti aina sanoi, että tarkkaan pitää kerätä.
Usein se kehui, kun mukin tyhjensin, että
kyllä sinä keräät siistiä.
Joskus kerättiin metsämansikoitakin
ämpärillinen.
Ja ne vattupaikat. Vatun varret oli notkahtaneet
alas ja kun niitä nosteli, niin sieltä löytyi
todellisia aarreaittoja.
Muistan kun ensimmäinen mustikan keruukone
nähtiin. Sille naurettiin. Miten märkiä ja likaisia marjoja sillä sai.
sanotaan. Taitaa päteä sanonta myös marjastukseen. Minulla on eläkkeellä oleva tuttava, joka poimii mustikoita joka vuosi vähintään 100 litraa omiin tarpeisiin. Päivälenkki mustikkametsään kestää 1-2 tuntia ja vähitellen ne marjat tulevat poimituiksi. Hän kerää käsin mustikat ja niitä ei paljon tarvitse siivoilla jälkeenpäin. Mummo on kuulema opettanut hänet marjastamaan. Itsekin poimin mieluiten käsin: marjat säilyvät ehjinä ja ovat puhtaampia. Lapsena minäkin marjastamaan opin ja siitä kai marja-aikana aina tulee tämä metsän ikävä.
Vattuja oli teiden varsilla. Naapurin rajalla oli vattupensaita ja tietysti me olimme naapurin lasten kanssa molemmin puolin pensasta. Pensaan keskellä oli piikkilanka-aita.
Lakkoja sai paljon, jos niitä oli. Muistan miten omilta "jäljiltä" löytyi yhtä paljon kuin ensi kertaa kerätessä. Venäjän rajalla olivat parhaat lakkapaikat ja veli venäläiset keräsivät toisella puolen raja-aitaa.
Kun lehmät vietiin metsälaitumelle, oli tunti aikaa kerätä paluumatkalla mansikoita. Kyllä vielä muistan ne tien vieret vaikka kylää halkoo jo uusi tie.
"Karvalaukut" olivat napakoita sieniä, mutta eniten kerättiin "maiteroisia". Haperoita sanottiin "pilipperoisiksi" ja ne eivät olleet erityisen syötävän sienen maineessa, pikemminkin yhdentekeviä.
"Mesikoita" eli mesimarjoja kasvoi suolla ja sieltä sai joskus ämpärillisen niitä. Myös karpaloita oli paljon, kun niitä milloin oli tullut. Karpalosta täyttyi sanko hyvin, kun ne eivät muussaantuneet niin kovin.
Kangasmetsissä oli puolukoita. Läksimme hevosella matkaan ja hevosen kärryssä oli suuri korvo.
muistan keränneeni ämpärillisen puolukkaa kahdessakymmenessä minuutissa. Korvo oli aina täysi, kun puolukasta tultiin. Kurjet huutelivat kolkosti jossakin metsän takana.
Kiva kun kerroit tällaisia tarinoita Veerti. Olemme näköjään eläneet lapsuutemme aivan eri puolilla armasta Suomenmaata. Mesimarjoja en muista saaneeni näiltä mailta kuin pienen maistiaisen verran. Tulee vesi kielelle lukiessani Sinun marjasadostasi. Kerroppa lisää.
Isän kanssa tuulastettiin.
Se oli kyllä enemmän ajankulua.
Oli kuitenkin mukava, kun sai
katsella vedenalaista maailmaa.
Rysillä saatiin enemmän. Joskus
oli rysä puolillaan lahnoja.
Ravustus oli kivaa. Pantiin
kalastajalangan päähän särki
nurinpäin. Kun rapu alkoi vetää
lankaa, niin vedettiin rapu
varovasti pintaan ja toinen
koukkasi sen haaviin. Jonakin
yönä saatiin yli sata rapua ja
kestit olivat melkoiset. Ei tullut
rapukesteille hintaa. Me lapset
tykättiin erityisesti saksien
lihasta, mutta äiti söi tarkemmin
pyrstön ja kaikki. Sytytettiin rannalle
nuotio. Se houkutteli rapujakin tulemaan
lähelle. Ne oli mukavia öitä. Päivällä
piti onkia syöttisärjet.
Olen sellaisen miehen tytär jota sanottiin omalla paikkakunnalla marjakuninkaaksi. Isä poimi paljon marjoja ja tiesi kaikkien marjojen kasvupaikat.Jos isä ei löytänyt marjoja niitä ei silloin ollut. Arvatkaapa vain pitikö marjassa olla heti kun kynnelle kykeni. Siksi minustakin tuli himo marjastaja. Kun vammauduin n. 5 vuotta sitten itkin aikani sitä etten pääse marjaan.
Kun kuin ihmeeksi toivuin kepin kanssa käveleväksi.Aloin mennä suota haistelemaan. Viime kesänä keräsin kävelysauvojen avulla kävellen sanko vyöhön kiinnitettynä n 5l lakkoja. Mustikoita poimin samoin sauva toisessa poimuri toisessa kädessä. Puolukka rinteillä jopa konttasin. Saisin kyllä marjat ostettuakin ja nuoremmat poimisi,mutta mukava on itsekin saada jotakin aikaan. Muutekin olisin pyörätuolissa jos en kaikkea yrittäisi itse.
Marjastus muistoja olen lakka kuninkaan tyttärenä kirjoittanut muistiin lapsille ja lapsenlapsille.
Ukin harrastus on periytynyt joihinkin suvun lapsista. Se on mukavaa. Juuri olimme lasten lasten (4 j 5 v)kanssa metsämansikoita keräämässä .
Niitä on ihme kyllä tänä kesänä paljon ja mesimarjojakin on joita en ole nähnyt vuosikausiin.
Marjamuistoista tässä nyt ei tullut kirjoiteltua
niitä olisi niin paljon.
Hyviä marjaretkiä vaan kaikille!
marja-, kalastus-, metsämuistoja! Voi, miten paljon muistuukaan mieleen ( minulla marja- ja sienimuistot päälimmäisinä ). Kiitos, Veerti! että aloitit keskustelun. Sinulla on taito kertoa elävästi! Upeaa, kiinnostavaa - anna tulla -muistoja vaan - niistä nääs - pidetään ( taitaa mennä jo runoiluksi ) * Kiitos, Veerti!
sinä olisit sopiva esikuva
monelle suomalaiselle
joka jää ruikuttamaan
vaikeuksiaan
kertomuksesi oli innostava
ja hyvä, olisipa kiva lukea
niitä sinun muistelmia, pistähän
pätkä meidänkin nähtäväksi
olin onkireissulla 10 v. vanhemman veljen kanssa ja kuinkas sattui, että koukku jäi suuren
ahvenen suuhun, mutta ei hätää, sidoin madon
siiman päähän, tuntui kivalle, kun kala aina nappasi ja veti madon poikki, ei tietysti jäänyt kiinni, mutta sillä ei väliä
Kuten jo kerroin ,lapsena ollessani poimittiin marjoja myyntiin. Lakat olivat sellainen marja joita myytiin yleensä sangoittain. Kun valmistaudutiin myynti tapahtumaan ja lakkoja sankoon laitetiin isä tasasi sadat grammat laittaen mehua ( vettä) ja hölskytti vähän sankoa.
Se oli taito laji, mehua ei marjoissa saanut liiaksi olla.
Ollessani torilla lakan myynnissä aina kyseltiin
mistä nämä marjat on . Isä oli neuvonut sanomaan ,että suolta. Jotkut kysyivät ovatko nämä uunin päällä kypsytettyja? Siihen vastattiin isän neuvon mukaisesti ,että aurinko meilläpäin lakat kypsyttää. Monen sanojaa oli jos torikauppiaaksi jouduttiin.Enimmäkseen isän lakat haettiin kotOA.
tänään ( 17.7.) oltiin vaimon kanssa mustikassa ensin aamulla ja sitten vielä iltapäivällä,
saalis oli neljä ämpärillistä mustikkaa,
metsä tuntui olevan täynnä niitä, ämpärillisen
keräsi 20 minuutissa ( siis kahdestaan), isoja vielä olivat ja kuivia, joku keräsi käsin, minulla ei selkä kestä käsin keruuta, taitaa mennä huominen päivä huiliessa, selkä jo varottelee
Missä päin Suomea tuollaiset mustikkamaat on? Että ämpärillinen mustikoita 20:ssa minuutissa kaverin kanssa? Olisipa minullakin marjakaveri. Yksin kerätessä se ämpäri = 40 minuuttia ( hyvällä mustikkapaikalla ) Voi, Veerti! Pääsisimpä noille mustikkamaille...