Kaukorakkaus...

250 km välimatkaa ex-kaukorakkaan ja minun välillä oli. vajaan vuoden sitä jaksoi ja kesti, eli ei tule toimimaan. sori vaan. luovu vielä kun voit!

Riippuu todella paljon sinusta ja miehestäsi, että miten kestätte välimatkan sekä miten usein oikein näette miehenne kanssa. Yksi kavereistani on seurustellut kaukorakkautensa kanssa jo uskomattomat 6-vuotta. Välillä heilläkin on ollut pitkiä aikoja, etteivät ole nähneet, mutta välimatkastaan huolimatta ovat edelleen yhdessä. Niin toi kaverini asuu Helsingissä ja mies Seinäjoella.

Tsemppiä sinulle ja aurinkoista kesää!!!:)

Ilman muuta kaukorakkaus voi toimia ja kestaa, jos molemmat ns. panostaa taysilla eika halua luovuttaa! Ja jos toiseen pystyy luottamaan, ja jos suhdetta osataan pitaa ylla myos erossa ollessa ja jos karsivallisyytta (ja rakkautta) riittaa.

Miksi olen tata mielta? Ma olen seurustellu jo yli vuoden slovakialaisen miehen kanssa (joka myos asuu Slovakiassa), joten jollei tama ole kaukosuhde niin mika sitten... Eihan siihen alussa uskonu, etta se kestais, mutta jotenkin me vaan ajauduttiin tahan etta nyt kumpikaan ei halua luovuttaa, ei sitten millaan. Onhan se totta, etta tammonen suhde on raastavampaa ku kukaan osaa kuvitellakaan, ja monesti sita miettii etta olenko ma taysi kahjo, mutta kun asia on toisaalta taas niin etta ma olen pikkuvarvastani myoten rakastunu, han myos. Oon ma sita useesti miettiny etta mita tapahtuis jos vaan pistais suhteen poikki. Mutta ma tiedan etta sen jalkeen ma vaan itkisin ja haikailisin peraan. Vaikka valimatka onkin tassa suhteessa suuren suuri, niin sita ei kuitenkaan tieda olisko sita yhtaan onnellisempi ns. "normaalissa" suhteessa kotimaisen miehen kanssa. Jotenkin vaan tuntuu etta poikakaverissani on jotain niin erityista, etta sita ei monesta loyda... tai ehka me ollaan vaan niin samanlaisia. Ja rakastuneita;)

Ma olen 19,5 vuotta, poikakaverini on 22v, ja ollaan siis oltu reilu vuosi yhdessa. Moni tietysti nyt miettii etta tuo suhde ei tule kestamaan. Nii, enhan ma sita ole vannonukaan. Mutta ainakin sen voin sanoa varmasti etta loppua ei viela nay... Ja kuin ihmeen kaupalla saadaan ensi maanantaista lahtien asua yhteen putkeen 5kk yhdessa! Ensin 2kk Amerikassa, sitten 3kk Suomessa. Joten jos teita mietityttaa kaukosuhteessa nakeminen, niin ajatelkaa vaan niin etta kylla kohtalo teiat jollain yhteen saa... Me oltiin viime kesa yhdessa, ja sen jalkeen meni 5kk ennen kuin nahtiin seuraavan kerran. Se oli tappoa. Mutta sen jalkeen on vahitellen nahty useammin ja useammin. Ja sahkoposti, tekstarit ja kirjeet (seka puhelin silloin kun on varaa maksaa lasku) on korvaamattomia tallasessa suhteessa.

Mutta kuten jo aikasemmin kirjotin, tammonen suhde ei toimi jollei molemmat panosta siihen 101%:sti ja jollei molemmat tee kaikkensa jotta suhde toimis ja sais nahda toista. Me ollaan melkein alusta asti puhuttu tosissamme meian yhteisesta tulevaisuudesta, vitsailtu lapsista ja naimisiin menosta jne. Ehkei aina niin tosissaan, mutta paaasia etta siita edes juttelee. Koska siita saa tietaa miten tosissaan toinen on. Ja ma tiedan itestani etta ma olen aivan helekutin tosissani, mutta tunnen ja tiedan etta poikakaverini on viela enemman tosissaan.

Ja niista ihmisten ennakkoluuloista viela... Niihin ei voi olla tormaamatta. Slovakia, Itablokin maa, koyha maa, miehet on perheen paa ja naiset alistetaan hellan aareen. Onhan naita mielipiteita saanu kuunnella oikeen olan takaa. Mutta 99,9% ihmisista, jotka mielipiteitaan mulle on laukonu, ei ole ikina kayny kyseisessa maassa. Ei tavannu yhtaan kyseisen maan kansalaista, ja usein ei edes tarkalleen tieda missa Slovakia sijaitsee. (Slovakia ja Slovenia kun sekoitetaan usein keskenaan.) Joten juttujen on hyva antaa menna samantien toisesta korvasta ulos. Ite olen kaynyt Slovakiassa ja nahny millasta siella on. On totta, etta se on koyhempi maa kuin Suomi, tottakai koska se on ollut niin paljon vahemman aikaa itsenainen. En tieda maan yleisesta tavasta, mutta ainakaan poikakaverini perhepiirissa nainen ei todellakaan ole alistettuna. Melkeinpa painvastoin. Tietyt kulttuurierothan siella tietenkin Suomeen nahden on, mutta sehan nyt on aivan normaalia.

Me puhutaan keskenamme englantia. Alussa se tuntu jotenkin oudolta, mutta nyt se on jo paivanselva asia jota ei edes mieti. Ja nopeasti alkaa kehittymaan ns.oma kieli, jossa on suurimmaksi osaksi englantia, mutta jotkut sanat ovat suomeksi/slovakiaksi.

Kuulostaahan taa tammonen suhde varmaan oudolta ja hullulta, mutta kehotan jokaista olemaan arvostelematta kaukosuhteita jollei sellaista ole ite milloinkaan kokenut. Makin kuuluin ennen niihin ihmisiin jotka nauro jo 100km valimatkalle, ja ivas ettei kaukosuhteissa ole jarjen hitustakaan. Ja sitten loysin itteni yhtakkia todellisesta kaukokaukosuhteesta...

Ma haluan toivottaa onnea kaikille kaukosuhteessa elaville tai niita "suunnitteleville". En tietysti sano etta jokainen kaukosuhde kestaa, ei todellakaan. Mutta jos kemiat pelaa ja muuten menee hyvin, niin mika ettei. Kylla sita vuoden pari (tai enemmankin) voi alussa erossa elaa ja nahda harvoin, jos tietaa etta sen jalkeen paastaan muuttamaan yhteen, tai mika nyt onkaan jokaisen parin ratkaisu asiaan.

Koittakaa jaksaa, kylla se siita! Kertokaa kokemuksianne jos olette elany/elatte kaukosuhteessa, olis kiva kuulla jostain pidemmasta suhteesta ja miten se on toiminu, meilla kuitenkin kun on suhteellisen tuore suhde.

Hyvaa kesan jatkoa kaikille! Jos haluatte mailailla, niin osote on [email protected]

kestää jos molemmat sitä haluavat ja molemmat luottavat toisiinsa.
Itelläni kaukosuhe (välimatkaa n.300km) kesti 2v ennekuin muutimme yhteen, suurinpiirtein puoliväliin matkasta.
Nyt ollaan oltu 6.5 v, joista naimisissa 2,5v.

hyvää kesää ja onnea !

Jos todella rakastat häntä, niin itsekin tiedät että kestää se kaukorakkaus ja hyvin myös kestääkin.
Tietysti siinä on hankaluutensa, mutta missä rakkaussuhteessa niitä ei olisi???
Olen naimisissa ollut jo 12 vuotta ja mieheni tekee ainoastaan reissuhommia ja joskus jokin komennus voi kestää jopa vuoden ja olla toisella puolella maailmaa.....ja ikävä tietysti tulee, mutta siihen oppii nopeasti.
Ja luulen myös, että kaukorakkaussuhteissa opit tuntemaan itsesi paljon paremmin ja annat silloin kaikein itsestäsi kun kohtaatte.
Olen jopa huomannut, että tälläinen "normaali" suhde tai liitto kohdallani ei varmaankaan toimisi....
En voisi nimittäin kuvitellakaan, että mieheni tekisi 8-16 töitä ja joka ikinen ilta olisimme yhdessä.
Mutta kokeile ihmeessä ja sitten sinä ja kumppanisi tiedätte sopiiko se teille ja onko teidän rakkaus niin vahva, että se kestää pikkuisen välimatkan...:)

luulisin että voi kestää. Itse joskus elin kaukorakkaudessa, välimatkaa oli 300km. Se ei kestänytkk, syy oli että silloinen rakas alkoi käyttämääm huumeita ja lopetti suhteen. Toivotan sinulle parempaa onnea.